Jo lapsena juoksentelin/hiihtelin ja samoilin metsissä yksikseni. Kouluun oli suht` lyhyt matka jonka kävelin, hiihdin tai vanhalla polkupyörän rämällä polkien.
Silloin tällöin naapurin isäntä vei lapsiaan autolla kouluun niin haikeana katselin... isäni kyydissä joskus pääsin...hevosen kyydissä tai traktorin.
Halvat oli harrastukset pakostakin kun ei ollut vanhemmillani edes rahaa laittaa meidän monien lasten harrastuksiin. Kesät tietysti piti olla harventelemassa kasvimaata, heinä pellolla sun muissa pikkutilan hommissa. Navettaan ei äiti meitä tyttöjä pakottanut.
Mutta jo vuosia olen ajatellut että voi kun pääsisikin vielä jonnekin maalle puuhastelemaan.......
Liikunta harrastukset on olleet elämässäni aina...lajit vain vaihdelleet...
Muutama vuosi sitten ostin elämäni ensimmäisen halvan ompelukoneen. Mielessäni olen viritellyt että pitäisi ostaa edes virkkukoukku ja alkaa opettelemaan virkkuuta.....ehkä sitä jonain päivänä virkkailenkin ajankulukseni kun itää jo näin että jo kirjoitankin siitä...
Mutta halvat ne on harrastukset tänäkin päivänä itselläin.....se ei olekaan rahasta kiinni jos liikunnasta haluan iloa elämääni...ja sitä on riittänyt tähän aamuun asti....
Päivän jatkoja kaikil`....
vierivä kivi ei sammaloidu.....
37
320
Vastaukset
- expimot
Minä olin se pulska lapsi joka valittiin joukkueeseen aina viimeisenä. Ensimmäiset luistimeni olivat 42 kokoa olevat hokkarit kun isä sai ne naapurin isolta pojalta halvalla. En niillä seitsemän vuotiaana oppinut luistelemaan, vaikka jalkojani koitettiin kasvattaa niihin sopiviksi sanomalehdillä ja villasukilla. Eihän sitä rahaa silloin paljon ollut, mutta olisikohan perheemme talous kuitenkaan romahtanut jos minulle olisi ostettu sopivammat luistimet....?
Onneksi aikuisena tajusin ottaa ohjat omiin käsiini ja opettelin liikkumaan. Nykyään nautin siitä että minä hallitsen kroppaani, eikä se minua. Minulla ei ole selkäkipuja ja pystyn koska tahansa vaikkapa juoksemaan muutaman kilometrin. Nyt tunnen lapsellista iloa myös uudesta leuanvetoennätyksestäni, 10 toistoa. Tuntuu hienolta viisikymppisenä pystyä siihen.Nim. Expimot.
Luistimista haaveilin mutta haaveeksi jäi aina lapsena....aikuisena ostin luistimet ja menin Vuosaaressa muutama vuosi sitten eka kertaa "luistelleen"...olkapää vihoittelee aika-ajoin vieläkin.
Lahjoitin luistimet eräälle Pelasusarmeija upseerille.- Mielikuvahiihtäjä
Olitkohan niin pulska kuin kuvittelit? Olet muuten onnellinen, kun selkävaivoilta olet säästynyt. Meikä ei enää juoksentele, mutta kävelyä harrastan. Huomaan että on entistä tärkeämpää liikkua joka päivä. Muuten jäykistyy ja kolotukset lisääntyy.Tiedä sitte riittääkö tämä arkiliikunta. Eka kertaa vuosikymmeniin on tehnyt mieli ladulle. Aikomisen asteella vielä... Koulusta jäi vastenmielisyys hiihtoon, vaikka vapaa-aikana tulikin sivakoitua porukassa ja yksin. Mikähän siinä, että koulussa sama asia oli kun tervan juontia?
Yhdelle kaverilleni ostettiin viisi numeroa liian isot luistimet. Jalat ei ikinä kasvaneet tarpeeksi. Muistan hyvin tuon kasvunvara-ajan. Mitenkähän isoiksi vanhemmat kuvittelivat lastensa kasvavan? - expimot
Mielikuvahiihtäjä kirjoitti:
Olitkohan niin pulska kuin kuvittelit? Olet muuten onnellinen, kun selkävaivoilta olet säästynyt. Meikä ei enää juoksentele, mutta kävelyä harrastan. Huomaan että on entistä tärkeämpää liikkua joka päivä. Muuten jäykistyy ja kolotukset lisääntyy.Tiedä sitte riittääkö tämä arkiliikunta. Eka kertaa vuosikymmeniin on tehnyt mieli ladulle. Aikomisen asteella vielä... Koulusta jäi vastenmielisyys hiihtoon, vaikka vapaa-aikana tulikin sivakoitua porukassa ja yksin. Mikähän siinä, että koulussa sama asia oli kun tervan juontia?
Yhdelle kaverilleni ostettiin viisi numeroa liian isot luistimet. Jalat ei ikinä kasvaneet tarpeeksi. Muistan hyvin tuon kasvunvara-ajan. Mitenkähän isoiksi vanhemmat kuvittelivat lastensa kasvavan?Joo, kävely on hyvä laji selälle ja muutenkin. Enemmän minäkin kävelen kuin juoksen. Kyllä minäkin kasvoin niihin luistimiin sopivaksi, mutta liian myöhään. En enää murrosiän kynnyksellä suostunut jäälle muita viihdyttämään.
- illueetu
Muutama kilometri tulee päivittäin lenkkeiltyä koiran kanssa ja muu liikunta on sitten hyötyliikuntaa töissä ja kotona. Ei täs missään maratoonikunnossa ole mutta ei tarvi vielä hissejäkään käyttää. Nuorena tuli oltua niin paljon urheilun parissa että siitä taitaa olla vieläkin hyötyä.
Ihan on kuin omasta elämästä. Työnteko on ollut ainoa harrastukseni lapsesta asti. Nykyisin ei jaksa mitään lähteä erikseen harrastamaan kun työ ja lapsenlapsenhoito vie aikaa. No, käsitöitä minäkin teen siinä lapsenlapsen hoidon lomassa, niin että työtä sekin.
Käyn minä sentään sillointällöin uimassa kun asun uimahallin vieressä. Ja onneksi työ on sellaista, että siinä pääsee harrastamaan ihan työn puitteissa. Ja työmatkaliikunta riittää ulkoiluksi joten sekin on hyötykäytössä.
Ihana asia kun on lapsena jo opetettu työntekoon, niin se on verissä ja on sitten itse pystynyt itsensä ja lapsensa elättämään. Hauskaa päivää sinulle ja muillekin, iltavuoro kutsuu...Lapsena "joutui" tekemään kaikenlaista työtä ja siitä on ollut hyötyä monesti elämässäni aikuisena.
Jaa...olisi tietysti mukava hoitaa lapsenlasia mutta kun ei ole edes omiakaan.
Olen "piikonut" nuorempana sisaruksieni lapsia.
Miljoona miljoona ruusua on kaunis laulu....
Ja vierivä sammal ei kivety... vai kuinkas tuota vimppaa sanaa pitäis taivuttaa. Mulle kivi ei taivu :O
Mulla ei teininä ollut kovin halvat harrastukset, kun aloin polttamaan jo 12 vuotiaana :)) Tuli tuosta sun navetta-jutuista mieleen, että minäkin inhosin rikkaruohojen kitkemistä. Ai yök että se oli vastenmielistä! Ja 40 vuotiaana innokas puutarhuitelija... Terveys iski siihen stoppia, samoin juoksuharrastukseen, ja nyt pitäis ottaa käyttöön sauvakävely nilkkapainoilla. Hauvakävely on jo käytössä, mutta kun se piski on sellaista raahattavaa mallia. Sitä kiinnostaa enemmän kukat ja mehiläiset kuin kävely. Hiihtäminen on kivaa! Ja kesäisin uiminen.
Käsityöt on kiva juttu. Kutominen varsinkin. Ja erityisen mukavaa on antaa tekeleitä joulu- ja synttärilahjoiksi, ja nähdä sukulaisten ilmeet kun miettivät että mihin kaappiin tääkin mahtuu :))) Niin minäkin joskus tein aikoinaan kun iso-äiti taas kerran toi kirkkaan keltaisen virkatun liinan. Ne ovat tuolla kaapissa edelleen. Pitäis keksiä niille joku käyttö. Saisikohan niistä päiväpeiton tai jotain? Ideoita kellään?
Musiikki on yksi mun suurista intohimoista. Ja netti on pullollaan. Tykkään seurata näitä musa-aloituksiakin täällä, niin paljon hyvää, uutta musaa löytänyt! Pahin tässä on se, että minusta on tullut oikea hamsteri. Kun jotain hyvää löytyy, mun on saatava se levy! Pitää saada hiplata, lukea, kuunnella ja katsella. Hyvä kun ei maistaa..
Mitäs vielä... siivouksesta on tullut harrastus :)) Rivari on myynnissä ja omakotitalo kiikarissa. Vähän ärsyttävä harrastus, mutta toisaalta myös palkitseva. Kämppä on kohtalaisen tyhjä ja autotalli täynnä...Sinulla m.miinahan on älykäs koira....ei se pelkäksi suorittamiseksi saiskaan mennä tuo liikunta.
- Rimmir tänään
Kirkkaan keltainen virkattu liina...Hmhh tee siitä pääsiäiseksi vaikka kukko koristelemaan pääsiäispöytääsi, riippuu tieten kuinka valtava se liina on :)
Tulin juuri vesijumppa harrastuksestani, ja uiskentelin sen päälle puolisen tuntia. Musiikista puheenollen aloitan tässä parinviikon kuluttua länsiafrikkalaisen tanssi/jumppa harrastuksen. Saa taas liikkua vähän erilaisen musiikin tahtiin kuin mitä zumbassa.
Kaikkea täytyy kokeilla kun kerran vielä liikkeelle pääsee. Pian on kevät ja pääsee pyöräillen töihin. Rimmir tänään kirjoitti:
Kirkkaan keltainen virkattu liina...Hmhh tee siitä pääsiäiseksi vaikka kukko koristelemaan pääsiäispöytääsi, riippuu tieten kuinka valtava se liina on :)
Tulin juuri vesijumppa harrastuksestani, ja uiskentelin sen päälle puolisen tuntia. Musiikista puheenollen aloitan tässä parinviikon kuluttua länsiafrikkalaisen tanssi/jumppa harrastuksen. Saa taas liikkua vähän erilaisen musiikin tahtiin kuin mitä zumbassa.
Kaikkea täytyy kokeilla kun kerran vielä liikkeelle pääsee. Pian on kevät ja pääsee pyöräillen töihin.Kappas! Täällähän olikin kiva idea :)) Niitä liinoja on kuule pieniä ja isoja, varmaankin Tammisaaren ainoan käsityökaupan koko vääriskaala kalastajalangasta ;)) Saan niistä kukon jos toisenkin.
Kevättä on ilmassa, niin paljon että piti kaivaa uikkarit esille ja lähteä uimaan. Ulos siis.
- taide ja käsityöt
Kansakouluun oli 2 kilometriä matkaa. Se nyt ei ollut matka eikä mikään, ja se taittui kavereiden kanssa lorvien jalan, potkukelkalla, pyörällä ja suksilla. Aikaa matkoihin kului, kun piti tehdä enkelinkuvia ja ottaa lumisotamatseja. Jokunen koululainen tuli kauempaakin, mutta en muista, että ketään olisi tuotu autolla kouluun edes kovalla pakkasella.
Keskikouluun 7 kilometrin päähän meidän kylältä mentiin yleisillä kulkuneuvoilla elintasosta riippumatta. Syyskuussa ja toukokuussa pyöräiltiin, jos ei satanut. Muutenkin polkupyörä oli kaikkien peruskulkuväline. Sillä poljettiin uimaan 6 kilometrin päähän ja naapurikylään kemppariin. Pieniksi käyvät polkupyörät kiersivät perintönä nuoremmille sisaruksille, sukulaisille ja naapureille.
60-70 luvulla nyt aika harvalla oli mitään maksullisia harrastuksia, ainakaan meidän kylällä. Pari varakkaampaa koulukaveria kävi kaupungissa balettitunneilla, mutta kyllä me muut tyydyttiin ilmaisharrastuksiin, eikä harmittanut yhtään. Talvisin oli paikallisia hiihtokilpailuja. Keväisin ja syksyisin yleisurheilu- ja maastojuoksukilpailuja. Yleensä kaikki lähitienoon lapset osallistuivat, koska jokainen kilpalija sai palkintolusikan.
Piirtämään aloin heti kun kynä pysyi kädessä. Piirtäminen on yksi maailman halvimmista harrastuksista. Äiti levitti kaikki tyhjät paperit minun eteeni ja lykkäsi kynän käteen ja minähän piirsin ja piirrän edelleen. Sain koulun kulttuurikilpailuissa joskus palkintojakin piirustuksistani.
Kun olin 12, meille ostettiin Husqvarna 2000. Ompelin sillä peikkoja, joita myin joulun alla koulukavereille. Vaatteita aloin ommella 15-vuotiaana. Äiti kyllä teki minulle vaatteita niin paljon kuin oli tarvis, mutta halusin toteuttaa itseäni, ja ompelinkin lukiossa suurimman osan vaatteistani itse. Uusien kankaiden lisäksi ompelimme usein myös käytetyistä kankaista ilmaisia vaatteita.
20-vuotiaana ostin oman ompelukoneen, jossa oli jousto-ompeleet ja napinläpiautomatiikka. Ompelin kavereillenikin ja tienasinkin vähän. Päällystakkejakin on tullut ommeltua ainakin parikymmenen kappaletta. 3-lanka saumurin ostin 1986. Kallis oli, mutta kannattava sijoitus. 4-lankaisen hommasin 5 vuotta sitten. Sopii paremmin paksun neuloksen saumaamiseen. Viime syksynä sitten ostin uuden hienon ja aika kalliin ompelukoneen. Vanhakin on vielä hyvä ja toimiva, mutta ajattelin palkita itseni kunnon lelulla. Voin kirjoa koneella itse piirtämiäni vapaamuotoisia kuvia, ja olin valmis maksamaan siitä ilosta.Lapsena ajattelin että minusta tulee piirtäjä....piirtelin hevosen kuvia. Ja intohimoni oli piirtää Kivisistä ja Sorasista pariskunta Retu ja Vilma. Mutta lyhyeen loppui kuitenkin "taiteilijan" urani.
Muutama vuosi sitten lauloin karaokessa ensi kertaa....tosin kutsun sitä joikhaamiseksi....mut hauskaa ajanvietettä selvinpäinkin. En omaa tuota mokaamispelkoa joten lauleskelen mitä lauleskelen .
Lapsena nikkaroitiin kaikenlaista ajan kuluksemme. Olin lapsena isäni mukana naapurin taloakin ulkoapäin remontteeraamassa.
Muistan niin elävästi vieläkin kun isäni laittoi esim. naputtelemaan nauloja sähköjohtojen alle kun hän ei itse olisi mahtunut. Sanoi vain että älä nosta päätäsi muuten voi kuolla.
Pöllimetsässä, puuntaimien istutuksilla olin useasti isäni mukana. Hevoset olivat elämäni eläimet joiden kanssa sain puuhastella. Olin niin isoa tyttöä kun sain ajaa heinäpellolla hevos haravakonetta....raveissakin sain ohjastaa kerran.Muistoja on mukavia lapsuuden hiihtämisistä ja luisteluista. Isä oli innokas kaitafilmikuvaaja, joten todisteita on, miten jo 4-vuotiaana osasin luistella...köh köh...hienosti. Mökillä käytiin usein hiihtämässä ja isä teki ladun metsään tai sitten hiihdettiin läheiselle ulkoilualueelle, käytiin munkilla kahvilassa ja hiihdettiin takaisin. Noita samoja juttuja on tullut tehtyä myös omien lasten kanssa ja luistelemassa käyn edelleen työni puolesta kerran viikossa, vaikka sekin on tehty nykyään maksulliseksi. Tosin kiltti kenttämestari päästää mut ilmaiseksi ja kohtelee muutenkin kuin rinsessaa. Mahtavaa palvelua kaupungilta ;)
Pikkulikkana harrastin rytmistä voimistelua, mikä sitten jäi kun minusta tuli heppahöperö. Ratsastin aika monta vuotta, mutta teini-iässä tuli muita intressejä ja lopetin ratsastuksen kokonaan. Nyt olen tyttären ratsastusharrastuksen myötä saanut taas uuden kipinän ja kokeillutkin muutaman kerran hevosen selässä istumista monen vuoden tauon jälkeen. Suunnitteilla on oman hevosen hankinta kavion verran :) Saa nähdä, miten suunnitelmat etenevät.
Eikä tuo "pääharrastuksenikaan" ilmainen ole. Olen kuntoklubin jäsen ja pysyn, koska sekä psyykkinen että fyysinen hyvinvointini vaatii saliharjoittelua. Paikan tunnelma ja ilmapiiri on niin kertakaikkisen loistava, että tunnen sen lähes toiseksi kodikseni. Siellä tulee vietettyä tunti jos toinenkin aika monena päivänä viikossa.
Noh, koiran kanssa lenkkeily on sentään vielä ilmaista. Lenkkeily ja lenkkeily, riippuu ihan koiran mielialasta hölkkäilläänkö vai onko kivirekitreeni. Metsään menemme kuitenkin - vaikka sitten seisomaan. Tähtitaivas, hiljaisuus, koira ja minä. Ihana rauha, se on sitä mitä sielu kaipaa.
Sielu kaipaa rauhaa ja sitä tarjoaa meditointi, jota olen ajatellut kokeilla. Kokeilun taustalla ei ole mitään hengellistä tai uskonnollista, vaan yksinomaan halu löytää itsestään uusia voimavaroja, rauhoittua ja rentoutua. Myrskyävän mielen omaava ystäväni kaipaa tunteiden ja tuntemuksien kanavoimiselle väylää ja meinaan viedä hänet mukanani. Jos jollakin on kokemuksia meditoinnista pääkaupunkiseudulla, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Yhden ilmaisen paikan löysin googlettamalla, mutta olen niin pirun skeptinen jostain, mikä ei maksa mitään..
Käsillä tekemisen meininkiin en ole vielä hurahtanut. Ehkä sekin aika vielä koittaa. Vaaleanpunaisten tai -sinisten nuttujen kutominen sitten aikanaan. Mutta ei vielä.
Mukavaa maanantai-illan jatkoa! :)Huomenta: m.malkgrande.
Parikymmentä vuotta sitten alkaessani toipumaan vaikeasta sairaudesta oli takaraivossani vain että nyt täytyy keskittyä itsensä "rauhoittamiseen". Oli tietysti työpaineitakin...harrastukset tietty antoivat vastapainoa työelämään.
Kirjastosta lainasin itsensä rentouttamiseen oppikirjan ensiksi....ja siitä se mielenrauhan "treenaaminen" alkoi.....hedelmää on tuottanut jonkun verran....varsinkin nyt kun en ole ollut viiteen vuoteen työelämässä.
Vakituinen asuinpaikkani on Helsinki ja sieltähän löytyy kaikenlaisia tapaamis paikkoja joissa olen itsekin joskus käynyt.....eteenpäin on kuitenkin ollut mentävä kokajan.....
Jäänyt on mieleeni eräs lyhyt lause: Mielenrauha on terveyden perusta.
Päivän jatkoja hyviä sellaisia....
- onnea kaikille
Aina olen kävellyt kouluun, paitsi siellä kansakoulun lopulla taxsilla ja linjaautolla.
Jälkeisellä koululla oli kävely.
Kävely on taaskin, lääkäri suositteli ja lääkärin kanssa kävelen. Tanssi on vähän hiljaa ja kovaa kävelyä jos jaksaa.
Lopetin työt 58 vuotiaana, siis jotenkin aina olen ollut "ilman" ikää, olla nuori on tänään hyvin vaikeaa.
Maailma muuttuu kaikessa täytyy vain muuttua sen mukana, tosin vanhaa tulee esille eri muodoissa.- ??????-?
Onko kivillä aivot?
- ------
??????-? kirjoitti:
Onko kivillä aivot?
Kysymys itselle.
On se mielenkiintoista ollut "nähdä" miten sitä on asenteetkin muuttuneet iäin mukana....ja rauhoittunut kummasti tuo mielikin....
Niin ja mitä tulevaisuus tuo kaikkea vielä tullessaan päivä kerrallaan.
Onnea vaan kaikille tähänkin päivään.....??????-? kirjoitti:
Onko kivillä aivot?
Aivan takuulla löytyy "aivotkin" kiviltä....ei vaan kannata "kivettää" liikaa itseään....
- No jopa!
sishill kirjoitti:
Aivan takuulla löytyy "aivotkin" kiviltä....ei vaan kannata "kivettää" liikaa itseään....
Apinat istuvat kivillä!
Kävimme tänään kahden ystäväni kanssa Guia nimisessä kaupungissa...käveltyä tuli reippaanlaisesti. Lämpöä oli sopivasti ja katseltiin kaupungin nähtävyyksiä.
Ihmiset ovat uskomattoman ystävällisiä täällä. Istuimme kaupungin laidalla eräällä penkillä ja lähellä oli vanhempi mies autotallissaan. Hän oli lähdössä pois ja huomasi meidät....kysyi haluammeko vettä, halusimme. Hän toikin jokaiselle puolen litran viileän vesipullon....hymyili, heilautti kättään ja lähti pois.
Oli mukava reissu kaikin puolin.....Eilen aamusta olimme menossa tuttavani kanssa läheiseen Giles`in kylään pienoisen rinteen kylkeä pitkin.
Vastaan tuli juosten reippaasti kaksi nuorehkoa miestä reipasta juoksua yllä pitäen. Miehet perätysten juoksivat ja heitä yhdisti n. kahden metrin mittainen keppi....
Takimmainen mies oli sokea tai melkein sokea....mutta liikunnan riemua hänellä ainakin näytti olevan. Vartalon mallista päätellen hän oli tehnyt muutakin kuin vain juossut.
Aina antaa lisäpotkua omaankin liikuntaan kun näkee ihmisiä jotka erilaisista vammoistaankin huolimatta harrastelevat ahkerasti.
Liikunnan iloa kaikille!Se mies ei ainakaan ollut antanut periksi! Meillä poika kärsii kovasti päänsärystä, kaikenlaisesta, sekä tensiosärystä että migreenistä. Haittaa jopa koulua. Piti joskus istua alas ja pähkäillä sen kanssa, että kun hänellä on tällainen "vamma", luuleeko hän että joku jollain toisella vammalla pääsee helpommalla tässä elämässä. Pitää vaan tsempata entistä kovemmin. Heh, mitenhän kävis jos meikä jollain tapaa vammautuisi... vois mennä hanskat tiskiin..
Sulla on muuten kivoja kuvia, kävin katsomassa :) Timmi mimmi kuin mikä! :))m.miina kirjoitti:
Se mies ei ainakaan ollut antanut periksi! Meillä poika kärsii kovasti päänsärystä, kaikenlaisesta, sekä tensiosärystä että migreenistä. Haittaa jopa koulua. Piti joskus istua alas ja pähkäillä sen kanssa, että kun hänellä on tällainen "vamma", luuleeko hän että joku jollain toisella vammalla pääsee helpommalla tässä elämässä. Pitää vaan tsempata entistä kovemmin. Heh, mitenhän kävis jos meikä jollain tapaa vammautuisi... vois mennä hanskat tiskiin..
Sulla on muuten kivoja kuvia, kävin katsomassa :) Timmi mimmi kuin mikä! :))Nim: "m.miina".
Näin se on että kun on terve niin meinaa unohtua tuo "mahdollisuus" että voi itse sairastua minä päivänä/hetkenä hyvänsä.
Olen sairastunut n.20 vuotta sitten aivohalvaukseen, toivuin kuitenkin työkelpoiseksi. Muutenkin olen toipunut todella hyvin, motoriikka pelannut täydellisesti. Sydämestänikin meni hyytymä tehden pienen vaurion.
Nyt olen ollut n. viisi vuotta pois työelämästä....vaivaa aika ajoittain huonoverenkierto vasemmalla puolen aivoissa.
Olen liikunnasta pitänyt koko ikäni ja se on parhaimmillaan terveyden hoitoa näihin omiin nykyisiin pieniin vaivoihini verenkierrossa/sydämessäni.
Sain onneksi töitä tilalle entisen mennessä.....työ oli terapiaa parhaimmillaan. Alettuani toipumaan ryhdyin myös harjoittamaan itserentoutusta....joka olisi hyvä myös muillekin esim. "jännittäjille".
Hyvää päivän jatkoa sinulle Miina.- Sininen22
sishill kirjoitti:
Nim: "m.miina".
Näin se on että kun on terve niin meinaa unohtua tuo "mahdollisuus" että voi itse sairastua minä päivänä/hetkenä hyvänsä.
Olen sairastunut n.20 vuotta sitten aivohalvaukseen, toivuin kuitenkin työkelpoiseksi. Muutenkin olen toipunut todella hyvin, motoriikka pelannut täydellisesti. Sydämestänikin meni hyytymä tehden pienen vaurion.
Nyt olen ollut n. viisi vuotta pois työelämästä....vaivaa aika ajoittain huonoverenkierto vasemmalla puolen aivoissa.
Olen liikunnasta pitänyt koko ikäni ja se on parhaimmillaan terveyden hoitoa näihin omiin nykyisiin pieniin vaivoihini verenkierrossa/sydämessäni.
Sain onneksi töitä tilalle entisen mennessä.....työ oli terapiaa parhaimmillaan. Alettuani toipumaan ryhdyin myös harjoittamaan itserentoutusta....joka olisi hyvä myös muillekin esim. "jännittäjille".
Hyvää päivän jatkoa sinulle Miina.Ole onnellinen. Minusta tulisi eläkemies, riippumatta siitä aiheuttiko tukos mitään. Työni on sellainen, ettei voida kyseenalaistaa teenkö järkeviä ratkaisuja. Eipä silti, onhan näitä hommia tullut tehdyksi jo ihan tarpeeksi, pian 59-vuotias kun olen.
Sininen22 kirjoitti:
Ole onnellinen. Minusta tulisi eläkemies, riippumatta siitä aiheuttiko tukos mitään. Työni on sellainen, ettei voida kyseenalaistaa teenkö järkeviä ratkaisuja. Eipä silti, onhan näitä hommia tullut tehdyksi jo ihan tarpeeksi, pian 59-vuotias kun olen.
Onnea vaan elämääsi nim. "sininen22".
Ehdin tehdä töitä 36 vuotta ja eläkkeeni riittää elämiseeni ilman mitään tukia.
Huhtikuussa täytän 60 vuotta ja pitäsiköhän ensimmäistä kertaa synttärit.- Sininen22
sishill kirjoitti:
Onnea vaan elämääsi nim. "sininen22".
Ehdin tehdä töitä 36 vuotta ja eläkkeeni riittää elämiseeni ilman mitään tukia.
Huhtikuussa täytän 60 vuotta ja pitäsiköhän ensimmäistä kertaa synttärit.Minun pitäisi vielä jatkaa työelämässä normaaliin eläkeikään asti. Toiveissa on, että pääsen osa-aikaeläkkeelle 61-vuotiaana.
Minäkään en ole synttäreitä pitänyt. En ole pitänyt vanhenemista julimisen arvoisena. Joku sanoi hyväksi syyksi syttäreiden pitämiselle sen, että on vielä hengissä.
Minä kyllä häivyn johonkin 60-vuotispäivänäni. Sininen22 kirjoitti:
Minun pitäisi vielä jatkaa työelämässä normaaliin eläkeikään asti. Toiveissa on, että pääsen osa-aikaeläkkeelle 61-vuotiaana.
Minäkään en ole synttäreitä pitänyt. En ole pitänyt vanhenemista julimisen arvoisena. Joku sanoi hyväksi syyksi syttäreiden pitämiselle sen, että on vielä hengissä.
Minä kyllä häivyn johonkin 60-vuotispäivänäni.Niinpä "sininen22"....ehkä juuri tuon vuoksi pitäisin 60 vuotis synttärit kun kuolo on liippaissut niin läheltä jo kaksi kertaa.
Et` elos ollaan ja nautitaan elämästä päivä kerrallaan.- Sininen22
sishill kirjoitti:
Niinpä "sininen22"....ehkä juuri tuon vuoksi pitäisin 60 vuotis synttärit kun kuolo on liippaissut niin läheltä jo kaksi kertaa.
Et` elos ollaan ja nautitaan elämästä päivä kerrallaan.Kyllä minullakin kuolema liipannut läheltä monta kertaa, tai ainakin vakava loukkaantuminen. Joskus ihmettelen, että olen vielä hengissä ja ainakin fyysisesti terve.
Tuo on oikea asenne, päivä kerrallaan yritetään nauttia tästä elostamme. Työhöni kuuluu miettiä asioita parinkin vuoden päähän, joten tuon tärkeän jutun usein unohdan. Enhän parin vuoden kuluttua ehkä ole enää hengissäkään, mutta ei maailma siihen pysähdy.
Tämä päivä on töiden puolesta paketissa, ja sen pitäisi riittää. sishill kirjoitti:
Nim: "m.miina".
Näin se on että kun on terve niin meinaa unohtua tuo "mahdollisuus" että voi itse sairastua minä päivänä/hetkenä hyvänsä.
Olen sairastunut n.20 vuotta sitten aivohalvaukseen, toivuin kuitenkin työkelpoiseksi. Muutenkin olen toipunut todella hyvin, motoriikka pelannut täydellisesti. Sydämestänikin meni hyytymä tehden pienen vaurion.
Nyt olen ollut n. viisi vuotta pois työelämästä....vaivaa aika ajoittain huonoverenkierto vasemmalla puolen aivoissa.
Olen liikunnasta pitänyt koko ikäni ja se on parhaimmillaan terveyden hoitoa näihin omiin nykyisiin pieniin vaivoihini verenkierrossa/sydämessäni.
Sain onneksi töitä tilalle entisen mennessä.....työ oli terapiaa parhaimmillaan. Alettuani toipumaan ryhdyin myös harjoittamaan itserentoutusta....joka olisi hyvä myös muillekin esim. "jännittäjille".
Hyvää päivän jatkoa sinulle Miina.Wow... Aikamoinen tarina, sishill. Tosi nuorena olet saanut sen halvauksen, voin vain kuvitella mikä elämää pysäyttävä juttu se on. Varsinkin kun olet liikkuvaa sorttia. Se taisi sitten olla sun pelastus?
Alkoi kiinnostamaan tuo itserentoutus. Miten sä teet sen? Tarttis.. niskat on jumissa, verenpaine nousussa ja hampaita kiristelen niin että kohta leuat ei enää pysy paikoillaan :))m.miina kirjoitti:
Wow... Aikamoinen tarina, sishill. Tosi nuorena olet saanut sen halvauksen, voin vain kuvitella mikä elämää pysäyttävä juttu se on. Varsinkin kun olet liikkuvaa sorttia. Se taisi sitten olla sun pelastus?
Alkoi kiinnostamaan tuo itserentoutus. Miten sä teet sen? Tarttis.. niskat on jumissa, verenpaine nousussa ja hampaita kiristelen niin että kohta leuat ei enää pysy paikoillaan :))Huomenta "m.miina".
Esim. kirjastosta löytyy kirjoja rentouksen opetteluun.
Aikoinaan löysin kirjan jossa oli 45 päivän opetus itsensä rentoutukseen ja se kesti aamuisin n.15 minuuttia.
En toki aina joka aamu muista tuota rentouttamisen kultaista tapaa mutta auttaa kummasti mieleen ja kehoon kun sitä harrastelee.
Löysin muutama viikko sitten kuusikymmentä luvulla kirjoitetun joogakirjan.....
Hyviä päivän jatkoja sinulle Miina.
Kelailin ketjuja ja tuntui et` ei ollut mitään kirjoitettavaa.....joten kaivoin tän esille....
Soitin äsken eräälle tutulle naiselle et` oon lähdössä pidemmälle lenkille et` mukaan pääsis`....mut` hänellä oli jalka hieman kipeä....koht` soitan toiselle tuttavalleni, voi olla ettei hänkään lähde kun on luvannut vähän vesi sadettaaaa.....
Yksin olen paljon jo kakarana hiihdellyt ja juossut pitkin metsiä.....mikä ihanampaa kuin olla luonnon parissa yksin omine mietteinensä.....
Hyvät päivän jatkot teil` kirjoittelijoil` kaikil` mis` päin oottekin......- minä olen kaunein..
Kukapa se kissan hännän nostaa, jollei kissa itse...
- en oo kaunis
Eikö sishilin tämä liikunta ketju aihe ole ajankohtainen monille muillekin kuin hänelle itselleen. Ettei tosuus vain unohdu sohviksilta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oletko pitkävihainen ja onko sinulla " huono muisti muisti "?
Mitä asioita et unohda tai anna anteeksi ? Mitä asioita voit " unohtaa" tai unohtaa? Vastaa koskien kaivattuasi tai yle441721Kokoomus haluaa leikata vielä lisää sosiaaliturvasta
Kokoomuksen Sanni-Granhn Laasonen pyytänyt KELA:aa selvittämään mistä leikataan vähäosaisilta vielä lisää sosiaaliturvas2831709- 231578
- 961316
Ikävöin sua
Sä vaan pyörit mun mielessä, en saa sua unohdettua. Tilanteesta tekee vaikean sen kun molemmat ollaan varattuja ja tilan71238Neljä kuukautta vankeutta, kenelle?
Kuka tuomittiin ehdottomaan neljän kuukauden vankeustuomioon ja korvauksiin?101077Oho! Esko Eerikäinen joutuu palaamaan "kalakukkokaupunkiin" - Tämä syy ei jätä kylmäksi!
Esko Eerikäinen on kyllä monessa mukana ja uskaltaa heittäytyä. Hatun nosto siitä! Eerikäinen palasi “kalakukkokaupunkii66986Minä täällä vaan
Ukko jota oot joutunu joskus sietämään työnpuolesta. Toivottelen kauniita unia💛86960Jos haluat jatkaa tutustumista
Pyydä mut suoraan kunnon treffeille. En lähde mihinkään epämääräiseen viestittelyyn enää.66935Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko13921