Heippa!

Hei!

Itse aloitin mieheni kanssa adoptioprosessin Pelastakaa Lapset ry:n infosta. Se kesti noin 1,5h ja sieltä oli mahdollista ottaa papereita kotiin täytettäväksi. Niitä voi myös tilata kaupungin sosiaalitoimesta. Tai ainakin oman kotikuntani sosiaalitoimesta infopaketin saa myös soittamalla, en tosin tiedä onko sama systeemi koko Suomessa. Kannattaa mennä oman kotikuntansa sosiaalitoimen kotisivuille katsomaan lisätietoja.

Kannattaa ottaa huomioon että pelkkään adoptioneuvontaan on usein jonoa, jopa useita kuukausia. Uuden lain mukaan myös suomalaisen lapsen adoptioon tarvitsee adoptiolautakunnan luvan. Raskasta myös todeta, että lapsen saanti ei ole taattu. Lapsia on erittäin vähän ja meitä jonottavia mahdollisia vanhempia paljon. Lisäksi biologinen äiti voi esittää toiveita koskien adoptiovanhempia tai -vanhempaa.

Sinulla on varmaan paljon kysymyksiä. Kannattaa ottaa yhteyttä Pelastakaa Lapset ry:hyn tai oman kotikuntansa sosiaalitoimeen, siten pääset parhaiten eteenpäin.

Sinuna silti yrittäisin ihan tuota biologista tietä. Kansainvälinen adoptio on lypsylehmä jota valitettavasti on lypsetty niin paljon, että ehkä on parempi että et edes yritä sitä kautta. Nykyään sieltä ei saa muuta kuin yli-ikäisiä ja vammaisia lapsia.


Kiitos Boomerit!

Adoptio on vuosien mittainen projekti, jos haette ulkomaista lasta. Kotimaisiin adoptioihin on vielä pitemmät jonot, ainakin silloin kun itse olimme adoptoimassa.
Tämä keskustelupalsta ei ehkä ole paras mahdollinen tiedonhakupaikka, kun jokainen, myös minä, puhuu vain omasta puolestaan ja sitä totuutta, joka itsellä on.
Itse aloitin adoptioprosessin googlailemalla tietoja netistä ja soittelemalla niille viranomaisille ja järjestöille, jotka tarjoavat adoptiopalveluja. Niiden perusteella päätimme, keiden kanssa alamme viedä prosessia eteenpäin. Ja sitten vain pienin askelin kohti määränpäätä.
Alkuvalmistelut ja paperityöt veivät yllättävän kauan. Loppuaika siitä, kun saimme tavata lapsemme ensimmäistä kertaa, meni yhtä haipakkaa ja sitten eräänä päivänä, kun tulimme kotiin, meitä olikin kolme.
Minulle adoptio oli yksi mahdollinen lapsenhankintatapa jo nuoresta asti, mutta se toteutui vasta paljon myöhemmin, kun perheen perustaminen todella tuli ajankohtaiseksi ja selvisi, että emme voi saada biologista lasta terveydellisistä syistä.