Olen tuntenut yhden naisen nyt kolme vuotta, tutustuimme työn merkeissä, kun hän tuli samaan työpaikkaan. Olemme lähestyneet melkoisesti tässä kolmen vuoden aikana ja olemme tekemisissä päivittäin myös työn ulkopuolella. Tämä nainen seurustelee ja suhdetta on kestänyt vuoden verran, tai oikeastaan hän on kihloissakin ja asuu miehensä kanssa. Tiedän että heillä menee huonosti ja hän on miettinyt eroakin, osittain siitä syystä että olemme ihastuneet toisiimme aika syvästi. Härnään häntä töissä ja viesteillä eikä hän siitä pahastu, on myöntänyt tykkäävänsä. Hän haluaa minut, minä hänet, mutta hän ei tiedä onko kuitenkaan valmis eroon ja haluaako hän sitä tosissaan. Ongelma on se että en saa millään häntä mielestäni enkä halua olla kodinrikkoja, mutta silti haluaisin hänet omakseni. Eikä se helpota yhtään tilannetta unohtaa häntä, kun töissä hän flirttailee ja "vahingossa" koskee minuun, ihan minne vaan ja kuljemme kahdestaan kimppakyytiä töissä, samalla paikkakunnalla kun asumme. Autossakin jutut on melkoiset ja kädet voivat vahingossa kohdata toisensa. Miehellensä hän ei ole puhunut tilanteesta mitään, enkä minäkään halua olla juorukello, vaikka voisinkin vähän "valottaa" miestä että mitä tämän ympärillä tapahtuu. Mitenkähän tästä pääsis selville vesille, vaikka eipä silti, työpäivätkin menee paljon rattoisammin ja kun pääsee kotiin niin jo melkein odottaa aamua, että hänet taas näkee. En tiedä ymmärsikö kukaan tästä mitään, mutta halusin kertoa ja toivoisin jotain kommenttia.
kaveriin
ihastunut
5746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Työpaikat ovat vaarallisia. Sinulla on tapauksessasi monta vaihtoehtoa:
a) vaihdat työpaikkaa
b) lopetat pelleilyn ja toimit, naisenryöstö siis
c) haet kupin kahvia ja jatkat samaan tapaan, uskottelet itsellesi kuvitelleesi kaiken, sillä työkaverithan ovat vain työkavereita - ei niillä oikeasti ole tunteita eikä niitä lasketa ihmisiksi
d) aloitat naisen kanssa kiihkeän salaisen seksisuhteen
e) kerrot asiasta työkaverisi miehelle ja saat turpiisi
Suosittelen itse tuota vaihtoehtoa c, on varmaan kaikkein toimivin.
me olemme siis enemmänkin kuin vain työkavereita. Siis kaikki ulkopuoliset luulevat että olemme vain työkavereita, mutta todellisuudessa olemme samalla bestikset, kerromme toisillemme melkein ihan kaiken. Välillä nauramme katketaksemme ja välillä toinen tarvitsee olkapäätä itkemiseen.
Toisillenne, vakavasti?
Kannattaisi varmaankin
Olemme puhuneet ja yrittäneet katsoa tilannetta monesta eri näkökulmasta että mitä haittaa ja hyötyä tästä kaikesta on ja mitenkä se vaikuttaa siihen että jos ei kestäkään niin kuinka voimme olla jatkossa samassa työpaikassa jne. vaikea tilanne, kun siitä ollaan varmoja että haluttais toisemme.
Kuulostipa tutulta. Samat kuviot täälläkin. Vaikeeta ja haikeeta, hullunhauskaa ja niin edelleen. Miten olette selvinneet?