ujous

Olen 30 v nainen, ollut hiljainen ja syrjäänvetäytyvä aina, en ole koskaan ystävystynyt helposti, mun on vaikea samaistua ihmisiin, tai aloittaa mitään kontaktia. Luulin olevani yksin aina ja se sopikin mulle oikein hyvin, ajattelin aina etten ole samanlainen kuin muut ihmiset ja etten edes kaipaa muiden seuraa. Miesten seurassa lukkiudun täysin, siis aivan totaalisesti, ellen ole kännissä, ja siltikin.

Nyt olen, mystistä kyllä, tavannu tosi ihanan ja kiltin miehen, baarissa tavattiin. Ollaan kaks kertaa nyt oltu treffeillä, molemmilla kerroilla baarissa ja molemmilla kerroilla olen kännissä, koska en pysty toimimaan selvinpäin. Ongelma on, että tää mies ei juo koskaan, on aina selvinpäin, joten olen ainoa joka häpäsee aina itsensä kännissä :D

Pelkään etten koskaan opi rentoutumaan ja vain olemaan selvinpäin hänen kanssaan, en myöskään usko pystyväni rakastelemaan hänen kanssaan, koskaan, tai ainakin mun on opittava luottamaan ihan täysin ensin ihmiseen ja siinä voi kestää jopa vuosia ja kukapa jaksaisi odottaa. En ole edes mitenkään erityisen kaunis, että siksi jaksaisi odottaa.

Onko ujouteen olemassa mitään lääkitystä? Tunnen kyllä itseni ja tiedän etten pysty rentoutumaan. Olen ennenkin seurustellut, kerran vuoden enkä koskaan kyennyt edes suutelemaan selvin päin.

Mulle on tapahtunut lapsena aika paljon pahaa ja luultavasti johtuukin näistä kokemuksista mun ongelmat. Olen käynyt ammattiauttajalla, mutta eipä juuri auttanut.

Voiko olla jotain muuta kuin ujoutta, jokin sairaus, joku joskus mainitsi asbergerin oireyhtymän(?). Koska mun ujous ei ole mitenkään normaalia, koska lamaannun täysin. Viimeksi baarissa ollessamme, ja olin juonut, en pystynyt koko iltana kunnolla edes katsomaan miestä silmiin. Mies sanoo että se on hyvä että olen ujo jne mutta tuskin jatkossa on sitä mieltä.