Hei! Meillä on tällähetkellä vähän päälle kaksi viikkoinen vauva, joka on esikoisemme. Tuntuu, että elämämme muuttui todella paljon, kun rakas lapselle tuli osaksi elämäämme. Olen ollut todella väsynyt yöheräämisten takia. Mieheni on myös auttanut minua, mutta silti tuntuu että väsymys on öisin kova. Usein joudumme myös öisin vaihtamaan vaipan, koska siellä on usein kakat.
Mistä voimavaroja arkeen? Mieheni on enää tämän viikon isyyslomalla ja minua pelottaa aika, kun jään päivisin moneksi tunneksi yksin vastaamaan lapsen hoidosta. Miten te muut olette jaksaneet/parhaiten selvinneet pienen vauvan kanssa? Heräättekö yleensä aamulla aikaiseen ylös vai nukutteko melkein aina, kun vauva nukkuu? Voiko arjessa olla rytmiä näin pienen vauvan kanssa?
Mistä voimavaroja arkeen? Mieheni on enää tämän viikon isyyslomalla ja minua pelottaa aika, kun jään päivisin moneksi tunneksi yksin vastaamaan lapsen hoidosta. Miten te muut olette jaksaneet/parhaiten selvinneet pienen vauvan kanssa? Heräättekö yleensä aamulla aikaiseen ylös vai nukutteko melkein aina, kun vauva nukkuu? Voiko arjessa olla rytmiä näin pienen vauvan kanssa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pahoittelen, että viestiin tuli kirjoitusvirheitä!
Hei. :) Niinhän se muuttuu se elämä ja alkuun väsymys voi olla musertavaa. Eihän se nyt lohduta, mutta siihenkin kyllä tottuu. Kannattaa ilman muuta nukkua silloin, kun vauva nukkuu ja tehdä kotitöistä vain välttämättömimmät. Ei haittaa, jos koti on hetken aikaa vähän sekaisin, kannattaa alkuun keskittyä vauvanhoitoon ja imetykseen (jos imetät). Aivan pienellä vauvalla ei yleensä ole mitään tarkkaa rytmiä, mutta se muotoutuu sitten pikkuhiljaa. Toki kannattaa heti alkuun tehdä selvä ero yön ja päivän välille, eli kun yölläkin vaihdatte vaippaa, kannattaa se tehdä hämärässä ja mielellään hiljaa ja lempeästi, yöllä ei jutustella. :) Näin vauva pikkuhiljaa oppii, että yöt ovat nukkumista varten ja päivällä leikitään ja ollaan aktiivisia. Ei kannata stressata mistään rytmeistä tuossa vaiheessa, vaan mennä rennosti vauvan ehdoilla. Se on itsellekin helpointa. Tsemppiä, kyllä se mullistus siitä muuttuu taas rutiiniksi jossain vaiheessa, pikku hiljaa.
sanoisin näin,että nuku aina,kun mahdollista ja pyydä miestä tekemään sulle valmiita ruoka-annoksia ja naposteltavaa,jotta muistat myös syödä.Itse olen perus positiivinen ja väsymys/raskauden jälkeinen hormoonimyrsky ajoi mut ihan piippuun.Tärkeintä ettet koe samaa on nukkuminen,kun voit,syöminen aina,kun voit varsinkin jos imetät niin kulutat paljon kaloreita ja viimisenä ,muttei vähäisimpänä vauva pärjää hetken sitterissä tai vaikka autokaukalossa jotta pääset suihkuun ym. Alkuun saattaa tuntua paikoin jopa raskaalta,mutta usko pois se on se univelka.Muistan jossain vaiheessa imettäneeni tunnin välein ja nukkuneeni maks.1,5h kerrallaan.Yölliset kakat loppuu jossain vaiheessa ja kuukaudet kuluu nopeesti.Kyllä siitä vaan selviää.Meidän rakas poika rupesi nukkumaan nyt 7kk ikäisenä täysiä 11h yöunia.Komppaan vielä edellistä,että koita rakentaa ruoka ja uni rytmi noin3kk lähtien.Kirjaa uni ja ruoka-ajat ylös niin voit hahmottaa parhaiten oman lapsesi rytmin.Tsemppiä!Ja jos menee liian raskaaksi niin täältä saa vertaistukea.
- nuku silloin kun vauva nukkuu. Silläkin uhalla, että se on pois sinun "omasta ajasta" ja et silloin saa juoda kahvikuppiasi rauhassa tai käydä netissä :) On tärkeämpää olla levännyt, sen jälkeen sitten se muu huvi jos jaksaa.
- Unohda ihan oikeasti siivoukset yms. kotihommat ja tee vain pakolliset. Pärjäätte varmasti vallan hyvin vähän vähemmälläkin kotihengetärhyörinällä vaikka muutamman kuukaudenkin. Kerää voimia itsellesi ja käytä se aika hyödyksi lataamalla akkujasi, jos koet voimiesi olevan vähissä.
- Yleensä vauvan unirytmi alkaa tasoittua johonkin rytmiin muutaman kuukauden jälkeen, sitten elämä alkaa helpottamaan, kun osaat jo ennakoida tulevaa. Silloin voit joskus jättää päikkärit välistä ja käydä netissä tai siivota. Ja kun vauvanhoito alkaa muuttua rutiiniksi, et enää stressaa sitä niin paljon eikä tarvitse kuluttaa turhia voimia siihen.
- Pyydä apua! Jos vain joku kumminkaima lähistöltä löytyy niin avaa suusi ja pyydä apua, jos väsy painaa liikaa. Kun arki alkaa niin sinua helpottaa sekin, että tiedät, että tarvittaessa voit pyytää joltakulta apua, jos tarvitset päivän aikana.
-Muista, että vauva-aika on lyhyt! Minä olen elänyt koliikit, huonot yöunet, korvakierteet jne. noiden muksujeni kanssa ja nii vaan se aika tuntuu kuluneen yhtenä hurauksena ohi. Siinä hetkessä kun olisi tajunnut unohtaa sen ajatuksen "eikö tämä ikinä..."
- Ulkoile, syö terveellisesti, tapaa ystäviä ja muista levätä. Univelkaan tottuu pian, toisaalta yöunet alkavat hiljokseen pidentyä ja ne yökakatkin jäävät pois eikä vaippaa tarvi aina vaihtaa.
Hei! Otahan neuvolassa puheeksi.. sulla voi olla synnytyksen jälkeinen masennus,jos ei millään jaksa. Ja verikokeita..
Äideillä hormoonien pitäisi auttaa jaksamaan yöheräilyt yms..
itse myös edelleen heräilen syöttämään 2,5 tunnin välein ja vauva 5kk . kun täytti 4 kk alkoi yöheräilyjä olla useammin niinkuin viime yönä heräili tunnin välein .
Itse jaksoin aika hyvin ekat 2 kk,mutta sen jälkeen iski väsymys. En ole saanut aikaiseksi käytyä verikokeissa,jos olisi HB-arvot huonot.
En muuta kauheasti jaksakaan kuin hoitaa vauvaa :)
joop,muista vitamiinit,sun päivärytmillä ei oo nyt mitää väliä nuku kun vauva nukkuu,tsemppiä!
Tsemppiä sinne! Komppaan edellisiä, kyllä jossain vaiheessa helpottaa. Hyviä neuvoja oletkin jo saanut, olen samaa mieltä niistä. Paria asiaa haluaisin vielä painottaa ja kertoa. Mulla oli itselläni kauhea kiire kaiken kanssa, jo tilana kotonaolopäivänä pesin pyykkiä kun vauva nukkui. MIKSI? Sitä vaan ei uskonut, että nyt rauhassa... ;) Teidän vauva on pieni. Hän on pieni vielä kuukausien ajan ja sun ei tartte olla luokalta tuoksuva kodinhengetär. Jos joku odottaa sitä, niin höpöhöpö. Me rauhoitettiin ekat kaksi viikkoa vierailta, toki läheiset kävivät jo aiemmin. Ihan hyvin ois voinut rauhoittaa kuukauden, en mä ollut esim. imetyksessäni vielä yhtään kartalla kahdessa viikossa. Eli omaan tahtiin, pienen vauvan ehtii nähdä kyllä. :)
Suurin juttu oli mulla myös se, että hormonit tasaantuivat, vauva muuttui tutummaksi. Se vie aikaa ja aika helpottaa, usko pois. Kuten joku jo sanoikin, kohta pystyt laittamaan vauvan hetkeksi pois käsistä ja käymään suihkussa, juomaan sen kahvikupillisen, käymään ilmeettömänä vessassa. Mulla oli ainakin ekat viikot pakollinen tarve vuorovaikuttaa vauvan kanssa, niin että poskilihakset oli kipeinä... ;)
Kun vauva on kohta 5kk ja nukkuu edelleen huonosti, mutta jotenkin sitä silti jaksaa paremmin, en enää pelkää että vauva hajoaa itkuun, en pakota itseäni ylös sängystä ennenku vauva herää jne. Voimia!
Lypsä maitoa pulloon, niin isäkin voi välillä syöttää! Näin on mahdollista ottaa päiväunet, kun isä voi olla vauvan kanssa pidempään yksin.
Näiden päiväunien aikana kannattaa käyttää korvatulppia, jotka helpottavat sikeän unen saantia!
Minä nukuin vauva-aikana sohvalla ja laitoin vauvan irroitettavaan vaunukoppaan viereen lattialle, niin ei yöllä tarvinnut nousta ylös asti. Mies nukkui niiden korvatulppien kanssa makuuhuoneessa ja herätin hänet aamulla töihin.
Tehkää pakkaseen valmiiksi ruoka-annoksia joita voit lämmittää itsellesi ja hedelmät ovat hyviä välipaloja. Kannattaa myös välillä käydä ulkona pienellä kävelyllä.
Uskalla antaa isällekkin vastuuta. Minulle se oli vaikeaa, ja halusin olla koko ajan läsnä. Korvatulppien läpikin olin joskus kuulevinani vauvan itkua, enkä pystynyt rentoutumaan. Ja kun mies syötti ja vauvalla meni maitoa väärään kurkkuun meinasi minulle tulla itku.
kootut vinkit: tingi kodin siisteystasosta, anna isälle vastuuta (isä voi tehdä kaikkea muuta paitsi imettää!). Lepää, syö ja juo ja imetä :) Alussa ei kannata stressata liikkellelähdön kanssa. Ekat viikot voi ihan vaan leppoisasti pesiä kotona vauvan kanssa.