nämä monet monet lapset, jotka näiden puheiden perusteella täällä, joutuvat hinnoittelemaan itsensä ulos vanhempien maailmasta. Hintana on kova ja traumat jättävä toimi. Lapsuuden menetys, turvallisuus, koti ja mieli. Sinne menee isä,joskus äiti, kaverit, ei ole mitään, mikä ei menisi.
Mitä lapset saavat tilalle? He saavat syyt niskoillee, haukkumisia, herjausta, itkua, kyyneleitä, vihaa..ennen oli lapsen elämä huoletontaja mukavaa, nyt se on pelkoa, ja kurjuutta.
Voin vain miettiä, että kun vanhemmat ovat siinä tilassa ettei kykene toimimaan itse ja tarvii apua, kuinka moni näistä lapsista pitää huolta omista vanhemmista? En usko että monikaan, eiväthän he ole saaneet mallia siitä, että pitää välittää ja olla lähellä.
Mitä lapset saavat tilalle? He saavat syyt niskoillee, haukkumisia, herjausta, itkua, kyyneleitä, vihaa..ennen oli lapsen elämä huoletontaja mukavaa, nyt se on pelkoa, ja kurjuutta.
Voin vain miettiä, että kun vanhemmat ovat siinä tilassa ettei kykene toimimaan itse ja tarvii apua, kuinka moni näistä lapsista pitää huolta omista vanhemmista? En usko että monikaan, eiväthän he ole saaneet mallia siitä, että pitää välittää ja olla lähellä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No voi by-hyy kun lissulla on taas paha mieli. Toisaalta eihän toi koskaan ole hyvällä tuulella tai kirjoita mitää positiivista.
Minä kasvoin erolapsena, alkoholistiäidin pelottavassa varjossa. Äiti joi niin ettei isä enää kestänyt. Alkoholisti on sairas, lupaa kuun ja auringon taivaalta vannomalla lopettavansa ja raitistuvansa. Äiti löi isää, milloin pullolla, milloin vaatehenkarilla, yrittipä usein huomattavasti terävämmilläkin esineillä. Minua äiti ei koskaan lyönyt, mutta satutti kyllä henkisesti; mitätöi, laiminlöi ja halveksi, ja harvoina selvinä kausina, pitkän putken jälkeen, vei kauppaan, sanoi että saat ostaa mitä ikinä haluat, kuvitteli että materia paikkaa kaiken.
Isä otti eron äidistä, kun olin varhaisteini. Muutin isän mukana, mutta en silti kyennyt jättämään äitiä. Kaikki sukulaisetkin olivat hänet hylänneet, pelkäsin, että äiti juo itsensä hengiltä tai sortuu huumeisiin. Äitin luona pyöri kokoajan uusia, alkoholisoituneita miehiä, joita pelkäsin. Rukoilin, että äiti lähtisi hoitoon, antaisi minun saattaa hänet. Mutta ei alkoholisti parannu, jos hän ei itse halua parantua. Minun teini-ikäni meni äitiäni hoitaessa. Isäkin teki parhaansa, mutta hän aina muistutti, että jätän oman elämäni elämättä. Ja niin taisin tehdä.
"Lapsuuden menetys, turvallisuus, koti ja mieli. Sinne menee isä,joskus äiti, kaverit, ei ole mitään, mikä ei menisi."
Minä en saanut normaalia lapsuutta. Isän luona koin olevani turvassa, mutta mieleni oli äidin luona. Aina mietin, onko hän vielä hengissä, sammuuko hän tupakka kädessä. Ei minulla ollut normaaleja kaverisuhteita, häpesin äitiäni niin paljon. Olin vihainen äidin sukulaisille, jotka vain sulkivat silmänsä ja käänsivät äidille selkänsä. Äiti petti heidän luottamuksensa satoja kertoja, valehteli ja varasti, ehkä he eivät yksinkertaisesti enää jaksaneet.
"Mitä lapset saavat tilalle? He saavat syyt niskoillee, haukkumisia, herjausta, itkua, kyyneleitä, vihaa..ennen oli lapsen elämä huoletontaja mukavaa, nyt se on pelkoa, ja kurjuutta."
Vaikka minä jäin äidin tueksi isänkin lähdön jälkeen, äiti harvoin osoitti arvostavansa sitä. Hän osasi kyllä solvata minua, osui monesti arkaan paikkaan, ja se söi teini-ikäisen tytön itsetuntoa. En tiennyt mistään mitään, en seurustelusta, kuukautisista, meikeistä, mitään tyttöjen juttuja en äidiltä oppinut. Vain sen, etten koske ainakaan alkoholiin ikinä. Enkä ole koskenut. Äiti myös haukkui ja solvasi isää minulle jatkuvasti, samoin äitipuoltani, joka tuli kuvioihin myöhemmin, vaikka todellisuudessa isä ja äitipuoli olivat ne, jotka tosissaan välittivät.
"Voin vain miettiä, että kun vanhemmat ovat siinä tilassa ettei kykene toimimaan itse ja tarvii apua, kuinka moni näistä lapsista pitää huolta omista vanhemmista? En usko että monikaan, eiväthän he ole saaneet mallia siitä, että pitää välittää ja olla lähellä. "
Minä pidin huolen äidistä. Kymmenen vuotta isän ja äidin eron jälkeen äiti joi itsensä hengiltä, kirjaimellisesti. Minä suren ja kaipaan äitiä, mutta olen vapaa. Isän kanssa yritämme edelleen tottua ajatukseen, ettei tarvi enää kantaa huolta, ettei ole enää mitään pelättävää. Minä olen oman äitiyteni myötä joutunut ruotimaan omaa äitisuhdettani terapiassa. Isäni ja äitipuoleni opettivat minulle, mitä on välittäminen ja normaali elämä, äitipuoli opetti minulle aikoinaan naisen elämän saloja, vei kahviloihin ja elokuviin, näytti, millaista elämä voi olla, ja kaiken tämän keskellä tuki minun tarvettani pitää huolta äidistä.
Muistakaa erovanhemmat, ettei lapsen tehtävä ole pitää huolta vanhemmista. Erotkaa sovussa jos eroatte, tai ainakin käyttäytykää niin. Älkää purkako katkeruuttanne ja vihaanne lapsiinne, ja jos huomaatte toimivanne niin, hankkikaa itsellenne apua, ennenkuin riistätte lapselta lapsuuden. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin eron jälkeen, mutta lapsella on oikeus tasapainoisiin vanhempiin! Jos viina vie mennessään, tai ero järkyttää omaa mielenterveyttä, älkää pakottako lastanne omaishoitajaksenne!
Lapset aistivat tämän ja tietävät, mutta eivät uskalla kertoa. Kun aikuinen ei osaa pitää huolta lapsistaan, ei se ole lastenkaan työ pitää huolta vanhemmistaan.
On kurja, kun nyky perheet on mennyt tähän, että ei austa enää yhdessä, isä siellä, äiti tuolla ja lapset siellä ja tuolla...
Lissun työ on vieläkin haukkua lapsille heidän isäänsä! Pakolla erotti, lasten pieniä ollessa, heidät omasta isästään.
Nyt kehtaa jokaikisellä palstalla vielä KEHUA TEKEMISIÄÄN!!
Julma tyranni, kauhea äiti lapsilleen.
Niinpä, ja ex miehen ja ex isän naikkosten työ olisi haukkua meitä ha jäiriköidä meitä. Mutta eipä onnistunu, meille ei perheenrikkojat tule.
Pakotti miestä hylkäämään lapsensa, ja tämä onneton oli niiin tossun alla, että pelkäsi menettävänsä elättäjän jos ei hylkää lapsiaan.
Mutta eipä kehtaa liikkua miehen kanssa kaupungilla, niin paljo hävettää naikkosten toiminta, aina kun nähdään, mies on yksin. Ei kehtaa ei.
Minä olen tyranni kun hoidin ja suojelin omat lapset?? Hih oletpa kateellinen.
Juu en odota rakkautta muualta kuin lapsilta, ja he rakastavat äitiä koska on aina ollut heidän puolellaan ja ei koskaan hylännyt, sinä voit olla kateellinen.
Miksi sinä syytät omista toilailuistasi exääsi ja hänen puolisoaan,sinähän et päästänyt lapsia tapaamaan isäänsä, kun pelkäsit hänen vaimoaan.
Sitä en tajuu millälailla tuo edellinen on sulle kateellinen ihan hullua juttua.
Tyranni olet tosiaan, kun erotit lapset isästään, pilkkaat ja haukut lasten isää, viisaat lapset kyllä huomaa ,et asetat itteesi jalustalle ja olet olevinasi virheetön, ja haluat että lapset palvoo sua.
En minä ketään pelkää. Mutta tottakai suojasin omat lapset perheenrikkojalta, ettei hän pääsisi meitä enempää haukkumaan ja häiriköimään. Lapsiani ajatelin, ettei saisi huonoja vaikutteita noin sairaalta ja häiriintyneeltä ihmiseltä, joka hajoittaa tositen perheet ja kääntää vielä miehen omia lapsiaan vastaan.
Ei semmoinen ihminen ole hyvää seuraa meille, ja lapsetkin olisivat menneet pilalle.
Ei, en minä erottnut mitään, mies vaihtoi lapsensa naikkosiin ja hylkäsi, toki naisten painostaman.
No vierheetön en ole sanonut olevani, mutta hyvä äiti ja lapset ovat luottaneet aina minuun, en koskaan ole heitähylännyt.
No ei sitä oikein hyvää voi miehestä sanoa, vaikka kuin on isä, joka lapset hylkää ja vaihtaa sutturoihin, tosta noin vaan. Kaikilta se ei onnistu, lapset ovat joilleen tosi rakkaita, mutta meill mies ennemmin otti häiriöivät naikkoset kuin olisi ollut perheessämme. Onneksi me olemme säästyneet kaikelta pyöritykseltä jj ahaukuilta, kun emme ole halunneet naikkosia nähdä. Meidän onni.
Sinut vaihdettiin, sinunhan kanssa exäsi oli naimisissa ei lastensa kanssa tiemmä?
Olet aikaisemmin kirjoittanut, että et päästänyt lapsia isälleen, kun hän asuu naisen kanssa, sinun painostuksesta lapset ei päässy isää tapaamaan.koska sinä annoit exällesi kaksi vaihtoehtoa, joko elää yksinään niin sillon saa tavata lapsiaan, mutta jos asuu oman naisensa kaa niin ei myöskään saa nähdä lapsiaan Miksi voit sanoa että exäsi nainen on häirikkö kun et ole edes tavannut häntä?
Olet valehtelija.
Lasten elämä ei nykyperheissä ole enää lapsen elämää. Lapsella ei ole perhettä, ei toista vanhempaa, ja aina saa pelätä, minne päänsä kallistaa, mistä saa ruokaa ym. Kuunnella saa vaan kuin hän kuluttaa rahaa, eikä isä haluaisi maksaa hänen eläreita.
Ja aika moni hyväskyy sen, että lapsi saa roikkua missä vaan.
Me olemme todella onnekkaita. Laspiamme ei koskaan ole pakotettu muuttamaan viikottain, eikä koskaan ole annettu lasten nähdä isän naisia.
Se on asia joka pelasti lapsemme kaikelta pahalta, ettei joutuneet haukutuksi ja häirittäviksi. Emme antanee lupaa miehen naikkosten nähdä lapsia, ei tulla meille emmekä menneet heitä katsomaan.
Se on syy miksilapsemme ovat onnekkaita ja menestyneitä. Kukaan ulkopuolinen ihminen ei ole päässyt heitä haukkumaan ja kiusaamaan.
Olemme erittäin etuoikeutettuja ja onnnekkaita. Mihin me olisimme trvinneet ex miehen naikkosia? Kiusaamaan ja häiriköimään mietä? Ei kiitos, riitti että rikkoivat perheemme, muuta emme enää halua.
On onni että mies on pitänyt naikkoset poissa meiltä. Osaa sentään vielä kunnioittaa meitä ja suojata katkerilta naikkosilta.
Onnekkaita ja etuoikeutettuja, siis miltä?Miten niin, menettivät tärkeimmän, oman isänsä, mitä onnea ja etuoikeutta siinä on, pikemminkin menetettyä, onnettomuutta ja surua.
Saivat vain vainoharhaisen, katkeran ja mielenterveytensä menettäneen mutsinsa,
siitä on onni kaukana.
Tuskin ne naikkoset tai nainen en tajuu miksi nimittelet yhtä naista monikossa on katkera, on onnensa kukkuloilla saa viettää vain ja ainoastaan laatuaikaa oman miehensä kanssa ei ole lapsihuolia eikä vastuuta kuin ittestään siellä ovat ne etuoikeutetut ja onnekkaat ja ovat sulle kiitollisia kun järjestit heille oikeen kissanpäivät.