... Ja miksi et korjaa niitä?
Kadutko jotain tekemisiäsi
asioita häntä kohtaa
1221763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 122
Vanhimmat
Niin kuin nyt olisin erityisesti voinut sille mitään, mutta olen kyllä soimannut itseäni kerta toisensa jälkeen niin että pää siihen meinaa hajota. Minä sen sillä pilasin, tiedän sen tuskallisen hyvin, jos nyt mitään olisi tullutkaan, mutta siksi ei ainakaan voinut (helpolla) tulla. :(
kadun lähestymisyritystäni (viestimuodossa), vaikka hyvähän se on kiinnostus jotenkin osoittaa, mutta nyt joutuu väistelemään siitä syystä etten tiedä mitä ajattelee, kun ei vastannut.
hänen ongelma, jos ei pelkuruuttaan pysty sanomaan jotain.
Minä taas kadun sitä että vastasin hänen lähestymisviesteihinsä.
mutta tekemättä ja sanomatta jättämisiä joo. Parannan tapani ja virheeni korjaan.
Miesparka pääsee aikamoiseen linkoukseen;)
Kadun että rakastuin varattuun.
Ja mä sitä, että rakastuin varattuna vapaaseen.
Kaduttaa ja ei. Olin onnellinen mutta ei enää. Surullista.
Voiko sellaista katua, jota ei voi itse saada alkamaan, eikä lopettaa.
Minä en ainakaan voinut mitään sille, että rakastuin varattuun, ja olen nyt niin onneton.
En tiedä.itse en kadu rakastumista varattuna varattuun. Kadun sitä etten tunnistanut rakkautta ajoissa. Pelkäsin ja menetin.
Kuu kadun sitä etten ennemmin tajunnut mikä moukka koko ihminen on.
No sittenhän se ei sovi kaltaiselle kypsälle, fiksulle ihmiselle.
NIIIN juuri!
Kyllä sä vielä kaltaisesi löydät.
lähiräkälästäpä hyvinnii..
vaik äitiäs ; )
olen tyttö ;) ja vaikka olisin poika,niin en niin sairas olisi,että äitiäni.miten sun laita?
kadu sitä että otin yhteyttä, harmi vaan että hän oli nuorempi, no näistä tunteista on vaan selvittävä..eihän se muu auta.
Kadun sitä että roikkunut kauan yksipuolisessa tunteessa, enkä päästänyt irti, vaikka toinen selvästi viestitti, ettei suhteella ole tulevaisuutta. Sitä kadun. Korjaan asian olemalla tekemättä niin tulevaisuudessa. Missään suhteessa.
Ihastuksia on ollut, mutta läheskään kaikkiin en ole tehnyt lähempää tuttavuutta. Se kaduttaa. Varmasti useimpien kanssa olisi voinut syntyä vaikka kuinka hyvä suhde. Toki yksi kerrallaan. Ja se yksikin olisi riittänyt...
Nyt tässä yksin ihmettelen, että olisiko pitänyt...
Paras lopettaa kaikki kanssakäyminen netissä.
Mä kadun sitä että olen löytänyt tän palstan :)
Ja sitä kadun että olen kuvitellut jonkun viestin tarkoitetun minulle.
Etköhän sä oo kuvitellut kaikki viestit täällä itelles ! Ja ne jotka sulle oli, ei merkannut sulle mitään !!
Eipä ole yksikään viesti minulle tarkoitettu, nyt sen tiedän...
Viimeisintä laittamaani tekstaria. Syytin häntä asiasta johon en itekkään oikeesti usko. Mutta en tee asialle mitään koska en halua häntä enää enempää häiritä. Näyttäisi valinneen tiensä..
Kadun sitä, että kerroin tunteistani, vaikka tiesin että tunteeni olivat yksipuolisia.
Kadun sitä, että häntä syytin vaikka en oikein itsekkään uskonut semmoiseen.. Tämän pallon kiltein ja viehättävin ihminen oli mielestäni
Kadun että kuvittelin itsestäni liikaa! Luulin etä olin omalla lailla charmaattinen nuori mies ja kohtelias! Mutta olinkin vain naurun ja pilan kohde.
Kaduttaa vain se että emme päässeet sen illan aikana kuin jutusteluasteelle..:(
Kaikki, mitä olen livenä häntä kohtaan "tehnyt", olen tehnyt täydestä sydämestä ja hyväntahtoisesti. Jotain (sinänsä tavallaan positiivista) on tullut sanottua ehkä vähän turhan spontaanistikin, mutta siltikään en ole niitä varsinaisesti katunut, vaikka laajemmassa mittakaavassa niitä voisi olla syytä katuakin.
Se juttu harmittaa mutta ehkä parempi niin.
Etten kertonut hänelle tunteistani heti, mutta en osannut, ellei hän sitten arvannut. Mutta en ollut ihan varma jostain syystä, että ollaanko vain kavereita vai voisiko olla jotain enemmänkin. Olimme vain yhteyksissä, mutta ei nähty. Ja sitten ikäänkuin "uskottelin" hänelle, että ollaan kavereita. Tästä johtuen viimeisin viesti hänelle oli ehkä hieman tyly, mutta sillä hetkellä tuntui, kun olisi lyöty veitsi sydämeen. Kaduttaa, etten malttanut odottaa, että mieli rauhoittuu ja muotoilla viestin toisenlaiseksi...jos se vaikka oli viimeinen...
Ei taida olla minulle tämä viesti, mutta jos olisi niin ilman muuta saa ottaa yhteyttä, toivoisinkin että sinusta kuuluisi jotain.
Itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa, tosin olin se jolle kerrottiin ettei meidän väliilä ole kuin ystävyyttä ja sen seurauksena halusin ottaa etäisyyttä häneen.
Minua kaduttaa se, että meillä ei ollut asian tiimoilta kunnollista keskustelua, jotenkin kaikki jäi vähän auki, tuntui kun ihan koko totuutta ei kerrottu. Pystymmekö keskustelemaan edes sitten kun seuraavan kerran näemme vai onko silloin jo liian myöhäistä, en tiedä.
että olin niin ujo enkä osannut mennä vitsiin mukaan
ajatella, että toinen olisi "vitsimielellä" vaikka oikeasti onkin todelliset tunteet
kommentois, olis se vitsimielellä, mutta todellisista tunteista en tiedä kun vaikutti pelkältä vitsiltä mun mielestä. Jos olisi ollut tosissaan, olisi kai suoraan pyytänyt nroa tai treffeille?
vaan tee niin heti, suoraan. Vaikka oliskin aitoa kiinnostus.
Jos / kun pidetään vitsinä !!!!!!
tota kirjoittamaani. Hän siis vitsaili, ei niin, että minä olisin pitänyt häntä vitsinä.
tekiskään, niin vois silti jossain vaiheessa tehä eikä jättää kokonaan, lopullisesti ja ikuisiksi ajoiksi tekemättä!!!!
Kadun sitä etten päässyt, tai saanut raahattua itseäni häntä lähemmäksi niinä harvoina kertoina kun olemme nähneet. En ole kovin ujo, sosiaalinen nainen olen. Mutta silloin hänen lähellä ollessani olin ihan jäissä. Noissa tilanteissa oli myös paljon muita häiriötekijöitä, ihmisiä siis :-)
Kadun sitä etten ollut jämerämpi miehen entisten rakastumisien suhteen heti alussa. Siis sitä etten ollut tiukempi kysyessäni onko hänen puolesta entisten kanssa kaikki ohi.
Kun hän ei vastannut, annoin asian olla.
On huono alku suhteelle jos mies (tai nainen) kehuu entisensä pilviin, eikä vastaa kunnolla kun kysyy onko juttu ohi.
Kun olin kuullut kaikki vuodatukset siitä, miten tämä entinen (pieni ja siro nainen) hurmasi laulullaan koko baarin, niin oli tosi vaikea koettaa luottaa ettei hän tapaile tätä entistä naistaan siellä. Vallankin kun hän välillä vaivautunut pitämään yhteyttä. Eikä hänellä tuntunut olevan koskaan aikaa minulle.
Jos olisin ollut tiukempi noitten entisten suhteen, en ehkä olisi ollut hermona koko ajan. Ja minä en edes normaalisti ole mustasukkainen ihminen. Mutta jos suhteen alussa jo otetaan luulot pois kehumalla entisiä, niin huono alkuhan se on.
Sillä miehellä on huono mainen ja tiesin sen, mutta joskus vaan käy niin että sitä rakastuu ihan väärään tyyppiin.
Oma käsitykseni on että hän on tunnevammainen, koska ei oma-aloitteisesti esimerkiksi hyväile muuten kuin seksitarkoituksessa. Eikä hänellä ole oikeastaan ystäviä. Kavereita on, mutta kukaan ei tiedä hänestä oikeasti mitään. Sellainen umpimielinen ja pikkasen leuhkakin.
Ja sellaiseen menin sitten rakastumaan...
Sitä sanotaan tiedepiireissä että onneton rakastuminen tekee aivoille saman kuin bipolaarikoilla mania vaihe.
Jotkut on ehkä samanlaisia melko paskoja tyyppejä niille entisilleenkin... mutta mielellään muistelevat seuraaville tähtihetkiä entisten kanssa, antaen samalla ymmärtää, että sellaisia pitäisi alkaa tarjoilla.
Myönnän , että laitoin ex-akalleni, ovenpielen puulistat remontissa, vähän huononlaisesti/vinoon (puuttu vatupassi), mutta muuten en kyllä huonoja tekojani rupea tunnustamaan papille tai muulle hengenmiähelle..korkeintaan vastaavalle rakennusmestarille.
Teit muuten karhunpalveluksen itsellesi. Nyt exäsi voi mainostaa millaista jälkeä saat aikaan.
Se o kuule myöhästä ulista jos o jo paskat housussa ja maine pilattu.
Kadun ihan mielettömästi että en uskaltanut suoraan puhua tunteistani.
Kiinnostusta oli puolin ja toisin...
Jollain tavalla näytin tunteeni kuitenkin...
Et vaan lähde ajatuksistani ja tiedän että sinultakin on jäänyt jotain sanomatta...
Olisko vähän siis molemmissa vikaa?
Niin sit vaan puhelinta käteen ja soittamaan ennenkuin on liian myöhäistä
Kaduttaa että en ottanut nykyisestä miehestäni eroa jo yli 10 vuotta sitten. Halusin antaa lapsen takia "mahdollisuuden" ja muutimme eri paikkakunnalle vaikka oikeasti olisin halunnut heittää tyypin mäkeen ja ottaa erään toisen tyypin, sikäli mikäli hän olisi ollut otettavissa. Ehkä olis ehkä ei mutta eipähän nyt harmittais että teinpä vitun huonon valinnan.
Kadun ett edes puhuin mitään kyseiselle tyypille, kommentoin jotain hänen sanomaansa asiaa ja saatoin sanoa jotain sen tykkäämästä muijasta, josta veti pultit tosi pahasti. Sori näin jäkikäteen, seuraavan kerran pidän parempien=hienompien seurassa suuni visusti kiinni. Anteeks ett edes olen olemassakaan ja anteeks pyydän niiltä jotka pakosta joutuivat mun seurasta kärsimään.
Poistin erään naisen facebookissa kavereista, enkä kehtaa pyytää häntä enää uudestaan kaveriksi.
Pyydä vain, eihän se sitten mitään ota jos ei annakaan.
Mä ainakin ottaisin mielellään erään miehen uudestaan kaveriksi, läheiseksi...
Miksi sitten et itse pyydä miestä kaveriksi? Eihän se mitään ota jos ei annakaan ;)
Mulla on vähän eri juttu, mies poistui itse kavereistani ja ilmeisesti laittoi mut estoon, jostain syystä... Eli en pysty edes kysymään että miksi näin...
Mutta yritin vain rohkaista tuota yhtä kaveria toimimaan, eihän ikinä tiedä vaikka miten hyvin kävisi.
On kait sulla joku toinenkin yhteydenpitoväline kuin vain facebook?
Oon soittanu, tekstannu, meilannu, ei vastaa...halus jäädä hiljaisuuteen...
Tähän on tyydyttävä, vaikka pahalta tuntuu.
Jatka vain elämääsi ja unohda se mies. Ei kukaan vahingossa ole poistanut sinua facebookista tai unohtanut vastata sinulle. Jos jäät suremaan ja odottamaan, sen kauemmin se sattuu ja estää sinua löytämästä arvoisesi miehen.
Kiitos. Järjellä tietenkin tajuan, että pitää jatkaa elämääni.
Mutta se vaan on tässä vaiheessa vielä helpommin sanottu kuin tehty.
Niin vahvat tunteet on itsellä ollut, että tää suru on vaan käytävä läpi,
menee siihen sitten aikaa kuinka paljon tahansa...
Elämässä on paljon mitä katuu. Menneet on silti menneitä.
Sanottua ei saa sanomattomaksi eikä tehtyä tekemättömäksi. Vaikka menneet ovat menneitä, ne jättävät silti jäljen meihin jokaiseen, niin hyvässä kuin pahassa. Jokaisen pitäisi osata pyytää ja antaa anteeksi, vasta sen jälkeen voimme unohtaa menneet.
menneet unohtaa? Voisin sanoa sinulle, että tein väärin kun kielsin tunteeni.
Ei tarvitse, eikä saa unohtaa, tietenkään kaikkia asioita ei tarviste muistella.
Mikäli olet kieltänyt tunteesi, ei ole liian myöhäistä kertoa niistä, täällä mä olen.
sinullesinullesinulle >>>> samaa paskaa sulla loppumattomiin.
Ai sinä vai? Ja tuon kirjoittajan kielletyt tunteet olivat luonnollisesti sinua kohtaan, koska täällä sie oot? Anteeksipyyntöjä odottelemassa, kuten kaikki muutkin, kun taas itse ei olla tehty ikinä mitään väärin.
En. Muistelen joskus lämmöllä ikävää toimintaani jne.
No kadun, mutta olin se mikä olin ja jälkiviisaus on parasta :)
Olen oppimassa, ja hän on opettajani :) :/ xD
Sitä ainakin etten kertonut tunteita tavalla millä toinen selvästi halusi.
Miten voi jättää tekemättä tai sanomatta jälkeenpäin?
Kaikki tärkee ja oleellinen jäi kertomatta.
Kaduttaa vieläkin.
Olen oikeesti ollut tyhmä sulle.
Ei se mitään. Kertoo vain sen ettei merkinnyt sulle mitään ja sillä mentiin.
Mä taas sanoisin, että koskaan ei ole liian myöhäistä, aina voi korjata.
hyvä että myönnät, mutta saat anteeks ja uuden mahdollisuuden jos tahdot. :)
et se on sulle tuntematon ihminen jolle tyrkytät uutta mahollisuutta ?
hymynaamamies jolle käy kaikki .
Eiköhän täällä nyt kaikki (tai suurin osa ainakin) tajua kyllä ilman jokapäiväisiä huomautuksia, että tuntemattomia ja anonyymejä ollaan itse kukin.
Ei tänne ole kielletty kirjoittamasta "sinä" -muodossa. Joillekin ihmisille on helpompi kirjotella sinä -muodossa ja jotkut kirjoittaa hän -muodossa.
Mutta eihän eri kirjotustyyleistä tarvitse kenenkään vetää herneitä nenään.
Tää on kaikille vapaa palsta, kukin saa vastata viesteihin miten haluaa,
jos kokee jonkun viestin esim. sopivan omaan tilanteeseensa tai muuten vaan haluaa kommentoida. Nykyään vaan joka ketjussa melkeen törmää siihen,
että joidenkin on välttämättä huomautettava että "ethän sä / te voi tuntea" yms.
No kyllähän sellasen asian tietää kertomattakin, sanomatta selvää on.
Kaduttaa, että vastasin hänen yhteydenottoon, kun olin jo päättänyt pääseväni hänestä yli. Ikävä rupesi jo helpottamaan!
Hän ei halua kuin housuni, ei sydäntäni....
samoin täällä.. Nyt saa hakata päätä seinään et on sitä tyhmä!
Kaduttaa,etten alkanut inhoamaan heti tutustuttaessa.Toivottavasti mätänee hel...ssä.
eikös sitä niin sanota et parempi myöhään ku ei millonkaan !
Kadun kun aloin pelaamaan hänen kanssaan. Olen liian yksinkertainen siihen hevosenleikkiin mitä hän harrastaa.
Pelaako vai pelkääkö?
Hän tietysti sekä pelaa että pelkää pää pensaassa, koska rakastaa minua niin paljon ja haluaa minun kanssani leikkiä, tosin ainoastaan palstoilla. Ole hyvä ja puhalla lisää ja kaada bensiiniä harhaisiin liekkeihini.
No? Kuinka hän pelaa?
Kirjoittelee palstoille, joita minä käyn etsimässä ja väärintunnistelemassa. Eikö se ole selkeää pelaamista. Ei hän kyllä minun takiani mitään minnekään oikeasti kirjoita, joten hän ei koe pelaavansa, vaan minä pelaan yksin ja kuvittelen. Tyypillinen palstatarina. Mutta tämä tarina on provo.
Kuin olisin tuon naputellut, samoin on tehnyt / tekee joku toinenkin ja tämä tarina on tosi.
Monet vaikuttavat luulevan noin, mutta se toinen osapuoli tuskin on kuvitelmistanne tietoinen. Eikä voisi edes sille mitään, että kuljette palstoja ympäri luulemassa milloin mitäkin heidän kirjoittamikseen.
Hän tietää kyllä.
Minä varmaan molempia, hän tuskin. Osoittautui vain turhan kieroksi ja älykkääksi. Ja sai riivattu koukutettua. Mutta vieroitetaanhan heroinistejakin.
Mitä helvettiä hän voi sille, että sinä kuvittelet ympäri palstoja ympäripäissäsi asioita viesteistä, joita hän ei ole kirjoittanut?
On kirjoittanut ihan riittämiin. Ei ole kuvitelmaa.
Eli se, että hän on kirjoittanut jotain (jos on), on hirveä vääryys, mitä mouruta katkerana. Sen sijaan itse kirjoittelet palstalla nytkin, mikä on ok.
Miksi se sua noin kovasti kiinnostaa ?
Siksi että ryntäsit ketjuun marttyyrina. Miksi ryntäsit, eikö sulle saanutkaan vastata?
En ole kiinnostunut sinusta, joku muu.
Kadun eroviestiäni. Nyt vasta tajuan, että haava on yhtä syvä hänellä kuin minullakin. Olen surullinen. Rakastan tuota miestä kuitenkin edelleen ja minulla on asiaa hänelle. En silloin osannut ilmaista asiaa toisin, koska ei ole ollut aikaisempaa kokemusta moisesta. Mielessäni ajattelin häntä ja haluaisin, että kaikki on samoin kun ennenkin, mutta kuitenkin hieman toisin. Rakkauteni häntä kohtaan ei ole loppunut.
Kadun että annoin pimpsaa sille ikinä. Ei olis kannattanut, ja eipä tuota pysty enää korjaamaan. :(
paljon hävinnyt...
No vois kyllä sanoa että oon... Nyt en enää pysty sitä tyyppiä unohtamaan, ja se ei halua pitää enää yhteyttä. Jos en olis ikinä antanut sille, niin olis ollut helpompi päästä eteenpäin kun hylätyksi tulin, nyt en pääse millään yli koko jutusta... Eikä se muuten edes koskaan laittanut "virallisesti" välejä poikki, kun katosi vaan, joten aikani olen odotellut josko se vielä soittais tai haluais nähdä, mutta kun ei jätkästä mitään kuulu, niin pakko kai se on uskoa, ettei halua. Ja pahimmalta tuntuu ettei se välittänyt minusta edes koskaan, halusi vaan päästä pöksyihin ja kun pääsi, niin käytös ja puheet muuttui ihan erilaiseksi. En tahtois edes itselleni myöntää sitä, mutta totuus on, että se käytti mua vaan hyväkseen. Vaikea uskoa että se olikin paskiainen, vaikka antoi kuvaa itsestään niin reiluna ja hyvänä tyyppinä. En haluais millään uskoa... Ja minä rakastuin siihen ja rakastan vieläkin, enkä ole kuullut siitä mitään ikuisuuksiin. En saa edes yhteyttä, kun on vaihtanut puh. numeronsakin ja ei mulle tietenkään uutta antanut ja muitakaan kanavia ei ole yhteydenottoon... En tosin enää edes kehtais sille mitään viestiä missään laittaa, sillä nauraishan se mulla varmaan, että mikä ääliö olen kun kaiken tämän ajan jälkeen vieläkin kaipaan. En tahtois ikävöidä enää, mutta en mahda tunteilleni mitään. Koko elämä menee hukkaan, ja oon vaan niin vitun surullinen koko ajan.
Sama juttu täällä! En ois antanut jos oisin tiennyt mitä siitä seuraa. Tuli kyllä tosi paska olo siitä tyypistä sen jälkeen.
viestiketjusta tulee mieleen uskallukseni jota hetken kaduin kun tein aloitteen ja otin yhteyttä ihastukseeni paljastaen kiinnostukseni. Tässä tapauksessa se kannatti, olisin muuten edelleen maalailemassa pilvilinnoja tutustumisesta ja yhteisestä tulevaisuudesta jota ei koskaan tule. Oma vaisto petti ja ihastuminen ei ollut molemminpuolista. Kasvoni, ne siinä taisin menettää mutta ihastumisen tunne hmm, ei se ei katoa, vaikkei toinen siihen vastaa, se on vaan niin ihanaa pienestä katumuksesta huolimatta...
Hienoa että toimit ja pääsit eteenpäin.
Ei minusta siinä ole mitään kasvojen menettämistä, jos paljastaa ihastumisensa, mutta se ei olekaan molemminpuolista. Näitä nyt sattuu maailman sivu, ja kurjaa se on aina omalle kohdalle sattuessa, mutta älä ota sitä noin.
Tämän aloituksen tarkoitus oli minun puolesta selvittää, voisiko eräs olla vielä minuun yhteydessä. Yksikään viesti ei ollut häneltä :( pitää sitten luovuttaa :(
oletko m vai n?
fb kautta oikea henkilö tavoittaa minut. Ei enää vihjeitä.
Eikä pidä luovuttaa, pitäiskö nyt sun ryhdistäytyä ja se kännykkä käteen ottaa ja naputella vaikka yksi kirjain ja nimesi...
ota yhteyttä kaivattuusi? Vai ihanko huviksesi olet täällä?
Ei hän ole mun kanssani tosissaan. Muuten olisi jo laittanut sähköpostia kun monta osoitetta on. Ja taas kuvittelen. Taisin taas kuvitella kaiken, olen provojen uhri.
Kadun, että tunnustin rakkauteni kirjeellä. Hän ei vastannut mitään silloin heti.
http://www.youtube.com/watch?v=JyM8_NBv90Y
Vuosien jälkeen kertoi, ettei osannut vastata.
Vaikka kerroin hänelle sitten, miten kauheasti olin hävennyt tunnustustani ja sitä, että hän on varmaan kertonut yhteisille tuttavillemme. Hän ei edes pahoitellut.
Ei varmaan kykene yhtään asettumaan minun asemaani, tuntemaan empatiaa. Miettii vaan omaa kokemattomuuttaan ja ujouttaan silloin nuorena.
Vuosia, vuosia kaipasin häntä ja samalla häpesin ja olin nolona. Keltään tuttavilta en koskaan kysynyt, tietävätkö nolosta tunnustuksestani - oletin, että tietävät ja kärsin.
Kadun, että vastasin loukkaukseen loukkaamisella, tuplaten. Enkä voi korjata asiaa, vaikka haluaisin. (Nurkkaan häpeämään)
Minä kadun sitä etten uskalla elää niinkuin haluan
Itse kadun tietämättömyyttäni pyysin varattua naista ulos enkä tiennyt että hänellä oli jo mies ja hän vaikutti kiinnostuneelta minuun jos näin todella olisi niin olisin selvittänyt enemmän onko hän sinkku vai ei ja olisin antanut tunteeni häntä kohtaan laantua. Toivon vain etten aiheuta hänen suhteeseen mitään hämminkiä vaikka oma sydämeni sanoo kyllä kaikille tunteille tätä naista kohtaan järki sanoo ei koska en halua rikkoa kenenkään suhdetta. Muuten en tänne kirjottaisi mutta alkomahoolia on nautittu joten piti päästä purkamaan tunteitani tänne anonyymi landiaan.
Puolestaan maksamiani laskuja
Mulla ei ole kauheasti tapana katua tehtyjä asioita... Mutta tasan kahta asiaa kadun ehkä eniten.
Että ikinä rakastuin mieheen joka kerta toisensa jälkeen loukkasi.
Ihastuin toiseenkin mieheen joka pöyritteli mua kuin pelinappulaa,otti ja jätti.
Pyysi takaisin ja suostuin.
Mut mitäs täs enää vinkumaan ku vahinko on tapahtunu jo ja pas*at housuissa.
Että enm tehny mitöään
En
Kadun kaikkea, mutta en sitä että kirjoitin hänelle :)
Hän ansaitsi sen.
Voi hyvin, energinen ihanuuteni. Ja tämä on vain sinulle.
Mitä sitten kadut? Koska ja mitä kirjoitit?
En kadu mitään, mutta haaveilen siitä että osaisin unohtaa...
Kadun sitä että otin häneen yhteyttä. Se on elämäni suurin virhe.
En mitään. Kun nainen rakastaa täydellä sydämellä, ei voi tehdä mitään väärin.
Se kaduttaa että käytin niin paljon rahaa häneen.
Kadun typeryyttäni 2002. Nyt 10 vuotta myöhemmin asiat ovat kuitenkin järjestyksessä ja olemme vihdoin yhdessä. Ehkä sen aika ei ollut vielä silloin. Kummallakin elämätöntä elämää muualla muiden kanssa.