Raskas päätös

Heippa !
Miks
aikoinaan valitsitte dalmiksen perheenne koiraksi ?

Ja toiseksi, MIKSI koirasta luovutaan ?
Kyllä koira saa olla perheessä, vaikka vauva tuoleekin.

Miksi otitte koiran, kun tiesitte,. että vauva tulee pian yhteenmuuttamisesta ja sitten siitä luovutaan?

Kyllä koiran ja vauvan kanssa pärjää, jos vanhemmilla on siihen valmius, mikäli ei haluja ole, niin parempi viedä koira nukkupiikille.

opettele ruokimaan koirasii!!!!!

Dalmatiankoiran ruokinta perustuu vähäproteiiniseen ruokavalioon

Koiralla on myös useasti hiivatulehdus korvassa mutta tämä vaiva on nyt hoidettavissa vielä antibiootilla, kiteitä voidaan vain liuottaa.

Nykyään on paljon roduille muokattuja ruokia eläinkaupoissa. Jos niistä siis mitään apua. Kuitenkine eniten ihmettelen, miksi ihmeessä koirasta pitää päästä eroon jos suurin ongelma on vesikuppien täyttö ja pissavahingot sisällä? Siis raitinulkoilmahan tekee hyvää myös lapselle ja aikuiselle, joten en usko, että lenkityksestä on kyse tai sitten et ole vain oppinut uuteen elämäntilanteeseen.

Mitä jos sinulle tulee ajanmyötä toinen lapsi ja vanha ei ole vielä oppinut täysin kuivaksi?

Totuttelisit ensin uuteen tilanteeseen ja kaikista vastuuttomin päätös olisi lopettaa koira (mun mielestä)

Uraattikiteet ja niiden hoito tuntuu olevan teille aivan vieras sana. Kiteitä hoidetaan vähäproteenisella ruokavaliolla jota saa myydä vain eläinlääkäri ei eläinkauppa. Eläinkaupan ruoissa on aivan liikaa proteeinia ja kusi valuu pitkin lattioita niitä syödessä!!!! Allergisen lapsen ei ole hyvä olla koiran seurassa ei edes ulkona!

Etsikää sille uusi koti. Ei koiraa kannata pitää, jos teillä ei oikeasti ole sille aikaa. Koira on perheenjäsen siinä missä lapset, mutta jos se jää joka asiassa muiden juttujen varjoon, niin uusi koti on aina parempi vaihtoehto.
Säälistä älkää sitä pitäkö, nimittäin koira kyllä vaistoaa jos/kun tunnette sen olevan riesa teille.

Ei kyllä alussa lukenut mitään lapsen allergiasta! Sitäpaitsi koira on hankittu kumppaniksi ja sen kanssa on eletty neljä vuotta! Olen samaa mieltä, että pitää miettiä noin 15v eteenpäin mitä tekee, ainakin alustavat suunnitelmat ja jos niihin suunnitelmiin sopii koira, niin hankitaan. Jos ei, niin ei missään nimessä kannata hankkia koiraa "että senkanssa saisi olla edes sen neljä vuotta". En oidä koirien inhimillistämisestä mutta paras vertaus tähän olisi seuraava: mieti jos alat seurustelemaan ihmisen kanssa, joka esim tietää suunnittelevansa tulevaisuuteensa vuosien päästä muutosta: esim ulkomaille muutto. Ja kun aika koittaa kumppanisi heivaa sinut sanoen: ei enää sovi kuvioihin hyvin tää meidän kumppanuus. Koirahan ei koskaan ole ihmiselle kuin toinen ihminen, mutta siihen koiraan on jokaisella omistajalla oltava jonkinlainen side/suhde! Ja harkitset jopa lopettamista!!!! Aivan järkyttävää. Älä pahastu viestistäni, mutta ymmärsin että haet tässö jonkinnäköstä yleisön palautetta!

Oletko laittanut ilmoituksen joka paikkaan?

Rotuyhdistykselle, apulaan, suomalaiset kodittomat koirat palstalle etc.

Uusi koti ilmanmuuta.

Meillä dalmis oli kun olin pieni vauva ja sisareni tuolloin 2v ja veli kuusi.
Dalmis meni siinä missä muukin perhe. Eikä vanhempani miettinyt edes antavansa koiraa pois kun kerran kotiin oli otettu. Koira kuoli kun olin kahdeksan.

Mutta jos sinulle liikaa vaivaa niin etsi hyvä koti. Itse aikoinani etsin 4v labbikselle ja löytyi myös. Koira oli tuttuni ja kun ero ja kaikki mullin mallin niin koiralle jouduttiin hakemaan uusi koti.

Just näin, ap on jostain oppinut, että onnellinen koti = puoliso, omakotitalo, koira ja pari lasta. Sitten huomataan, että tämähän on vaivalloista ja niin päätetään luopua koirasta (että oma elämä helpottuisi). Ällöttää, kun ihminen ottaa vastuulleen elävän olennon, jota ei haluta/viitsitä hoitaa loppuun asti. Kehdataan vielä tänne tulla huutelemaan (hakemaan hyväksyntää) sille, että on päättänyt luopua koirasta (kun se on niin sairaskin).

Itsellä oli 6 isoa aktiivista koiraa ja 3 tenavaa aikanaan. Nykyään joka lapsella on koira/koiria ja lapsia. Joten ei ne ainakaan traumoja saaneet, vaikka koiratalossa asuivatkin. Elämä oli välillä rankkaa, mutta päivääkään en vaihtais pois.

Mitä tätä ketju lukee syylistetään pelkästään valinnastasi, muutamaa asiallinen pokkeus kirjoitus ketjussa.

Eipä kukaan oikeasti ole viitsinnyt neuvoa edes koiran ruokinnassa vaikka ketjussa on "dalmatialaisen omistaneita ihmisiä"

Uraattikiteet ja virtsakivijä tulee muillakin roduilla ei pelkästään Dalmatialaisilla.

Oikealla ruokinnallla ne saa ennalta ehkäistyä. Vähä protiiinista ruokaa koiralle.

Vaaleata lihaa ei punaista lihaa. Aamulla voi antaa vaikka 2 desiä viiliä ja kaurapuuroa.

Jotku ruokkii kuivamuonalla, en rupea mainostamaan ruokia, mutta voit itse tehdä ruokaa, riisiä ja vaaleata lihaa tai kalaa ja sekaan vihanneksia, kerran viikossa yhtenä päivänä pelkästään vihanneksia, ei tule uraatikiteitä tai virtsakiviä.

Kannattaa lopettaa. Ei sitä kukaan huoli ja näin jää myös aikaa tärkeämmälle jalkikasvulle rahaakin hänenen hemmotteluun.