Tulin raskaaksi 18vuotiaana,ekan pitkäaikaisen poikaystävän kanssa ja olimme kihloissakin.Vanhempani painostivat mut tekemään abortin,joten niin tein.
Nykyään 25vuotiaana,tunteeni raskauteen ja elämään ovat Todella ristiriitaiset..
TOISAALTA haluaisin perustaa perheen nykyisen poikaystäväni kanssa,hankkia liuta lapsia,koiran,kodin ja puutarhan tms.koska rakastan lapsia ja hoivaamista ja äidinvaistot 10 osaan hoitaa kotia,hoitaa taloutta,kunnon emäntä-ainesta...
Mutta TOISAALTA TAAS ajatus siitä AHDISTAA ihan hirveesti!!!
Et siinä se sit on,ja voi heittää hyvästit omalle elämälle,omalle persoonalle,suunnitelmille,unelmille,matkustamiselle tms.Et on ikuisesti kahlittu.....
Et pitäs kestää poikakaverin ärsyttävää perhettä ikuisesti,näen jo sieluni silmin huoltajuuskiistat,riitoja,köyhyyttä,paskavaippoja ja itseni tuijottamassa ikunasta kaihoisasti kun arki on sietämätöntä rämpimistä eikä poikakaveri aikuistunutkaan vaikka niin kuvittelin....
Kuulostaa kauheelta mut välillä toivon että en voisi enää ikinä tulla raskaaksi että vois ihan suosiolla sanoo
"Mä en saa lapsia,joten muutan Sri lankaan ja perustan koirien turvakodin!Pärjäilkää,mä lähen!"
Ja olisin täysin onnellinen.Eläisin MUN elämää!
Muilla samanlaisii ajatuksii??
Pitäs päättää mitä elämältään haluaa....*huohh*
Ku alan jo olemaan tän yhteiskunnan-mittapuun mukaan jo niin VANHA....
Mitä teen.......
Nykyään 25vuotiaana,tunteeni raskauteen ja elämään ovat Todella ristiriitaiset..
TOISAALTA haluaisin perustaa perheen nykyisen poikaystäväni kanssa,hankkia liuta lapsia,koiran,kodin ja puutarhan tms.koska rakastan lapsia ja hoivaamista ja äidinvaistot 10 osaan hoitaa kotia,hoitaa taloutta,kunnon emäntä-ainesta...
Mutta TOISAALTA TAAS ajatus siitä AHDISTAA ihan hirveesti!!!
Et siinä se sit on,ja voi heittää hyvästit omalle elämälle,omalle persoonalle,suunnitelmille,unelmille,matkustamiselle tms.Et on ikuisesti kahlittu.....
Et pitäs kestää poikakaverin ärsyttävää perhettä ikuisesti,näen jo sieluni silmin huoltajuuskiistat,riitoja,köyhyyttä,paskavaippoja ja itseni tuijottamassa ikunasta kaihoisasti kun arki on sietämätöntä rämpimistä eikä poikakaveri aikuistunutkaan vaikka niin kuvittelin....
Kuulostaa kauheelta mut välillä toivon että en voisi enää ikinä tulla raskaaksi että vois ihan suosiolla sanoo
"Mä en saa lapsia,joten muutan Sri lankaan ja perustan koirien turvakodin!Pärjäilkää,mä lähen!"
Ja olisin täysin onnellinen.Eläisin MUN elämää!
Muilla samanlaisii ajatuksii??
Pitäs päättää mitä elämältään haluaa....*huohh*
Ku alan jo olemaan tän yhteiskunnan-mittapuun mukaan jo niin VANHA....
Mitä teen.......
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksi kysymys: oletko nyt raskaana? Pitääkö sinun nyt juuri päättää haluatko perustaa perheen heti vaiko et?
En ole,mutta poikakaveri painostaa....
Siksi näitä pohdin...
Minä en kyllä suosittelisi vielä nyt alkamaan perhettä perustamaan ja raskaaksi hankkiutumaan, jos tuollaiset fiilikset on. Asutteko yhdessä poikakaverisi kanssa? Kauanko olette seurustelleet? Koetko ettei hän ole vielä aikuistunut riittävästi? Painostaako hän sinua nyt alkamaan lapsia tekemään, vai mihin hän sinua painostaa?