Niin se kuuluu olla. Sivustakatsojan rooli kuuluu minulle.
Katselin eilen perheidylliä
Omatunto on
6354
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäkin aina katselen perheidylliä; on lapsi, talo, kesämökki, autot, työt. Kulissi, jota pitävät yllä. Ja mies käy salaa vieraissa. Että semmonen idylli.
yhden ihmisen idylli on toisen ihmisen helvetti. lapsi talo auto jne. on jotain mitä en haluaisi.en salaa vieraissa käyvää miestäkään.
No mä haluaisin koko helahoidon. Mutta semmoinen tavallisen perheen, arkineen. Ei kulissia. Eikä vieraissa juoksemista. Ihan tavallista perhe-elämää ylä-ja alamäkineen. Ehkä ei ole tarkoitettu osuvaksi kohdalla, mutta se on se, mistä haaveilen.
Jotkut sitten tykkäävät asettua toisten yläpuolelle. Eiköhän kaikilla perheillä ole salaisuutensa, tapansa, mieltymyksensä... Mikä oikeus on nimittää toisen elämää kulissiksi kenelläkään?
Se riippuu näkökulmasta. Ja tahtotilasta. Meillä on kaikki tuo, urat, lapset, talo, hieno auto jne. ja välillä tuntuu että se on parasta mitä on ja välillä olen valmis luopumaan kaikesta - paitsi lapsista tietenkin, uuden rakkauden vuoksi (jota minulla ei siis ole).
Meiltä puuttuu lapset. Onneksi. En tiedä pystyisinkö luopumaan kaikesta hyvästä ja varsinkin helposta elämästä uuden rakkauden tähden. Kiikun kahden suhteen välillä. Sen vanhan hyvän ja helpon, ja sen mielenkiintoisen ja uuden.
Enkä tiedä mitä teen. En pidä kauheaa kulissia yllä. Elän ja oleilen hiljakseen kotona, tapaan toista miestä, kun oma painaa duunia, eikä meidän perheidylli häntä enää kiinnosta...