Ota tavoitteeksi tällä viikolla puhua päivittäin ohimennen vähintään yhden ventovieraan kanssa. Joka ikinen päivä vähintään yhdelle ihmiselle toteat jotain arkipäiväistä. Kaupan hedelmätiski on siihen hyvä paikka; etenkin vanhemmat ihmiset tykkäävät kommentoida tomaattien kypsyyttä tai muuta vastaavaa. Bussipysäkillä voi tokaista jotain säähän liittyvää.
Kaikki muut kontaktit, paitsi asiakaspalvelutyötään tekevien kanssa vaihdetut sanat, lasketaan. Pelkkää tervehdystä (esim. naapureiden) ei lasketa, mutta muutaman sanan vaihto ennestään tuntemattoman naapurin kanssa on jo ok.
Kun alkaa löytyä sanoja ja rohkeutta näihin tilanteisiin niin sen jälkeen lisätään panoksia: Ala jutella ikäisillesi ihmisille, vastakkaiselle sukupuolelle. Yhtä huolettomasti ja ilman mitään iskutarkoitusta.
Kuinka moni lähtee mukaan haasteeseen? Alkaa tästä päivästä ja voittaja on se, joka putoaa viimeisenä pelistä pois (putoaminen = ei puhu koko päivänä kenellekään vieraalle mitään).
Kaikki muut kontaktit, paitsi asiakaspalvelutyötään tekevien kanssa vaihdetut sanat, lasketaan. Pelkkää tervehdystä (esim. naapureiden) ei lasketa, mutta muutaman sanan vaihto ennestään tuntemattoman naapurin kanssa on jo ok.
Kun alkaa löytyä sanoja ja rohkeutta näihin tilanteisiin niin sen jälkeen lisätään panoksia: Ala jutella ikäisillesi ihmisille, vastakkaiselle sukupuolelle. Yhtä huolettomasti ja ilman mitään iskutarkoitusta.
Kuinka moni lähtee mukaan haasteeseen? Alkaa tästä päivästä ja voittaja on se, joka putoaa viimeisenä pelistä pois (putoaminen = ei puhu koko päivänä kenellekään vieraalle mitään).
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mikäpä siinä, otan haasteen vastaan.
Mulla ei ole vaikeeta jutella ikäisilleni ihmisille. Ne vaan ei halua jutella mulle. Katsovat vaan et mitä " tuokin idiootti selittää ilmeellä"
Ne vaan ei halua jutella sulle. Niin yksinkertaista se on. Vai onkohan siihen ihan joku syykin, että nimenomaan sulle ei haluta puhua?
Tämän takia pitäisikin löytää sellaisia ns. luontevia tilanteita juttelemiseen. Jos alat juttelemaan täysin ventovieraille vaikka kadulla niin saat pelkkiä ikäviä mulkaisuja vastaasi... Mutta jos osaat löytää oikeanlaisen tilanteen niin jutteluihin suhtaudutaan paremmin.
Ja lisää vinkkejä. Lähde lenkille ja kun vastaan tulee esim. joku koiran kanssa niin voit alkaa kehumaan että onpas nätti ja kiltinoloinen koira. myös lapsia voi kehua. Voi mennä myös lasten leikkipaiklle ja sanoa jotain vain siinä heidän telmiessä. Kirpparit ovat hyviä paikkoja joissa voi alkaa kommentoimaan laatua, harrastuksista ym. toisille katselijoille.
Vihaan lapsia ja koira. Kirpparit ovat köyhille.
Omaa elämääsihän tuolla tavalla supistat, ei se meiltä muilta ole mitenkään pois.
Empä suosittele monia noista jutuista varsinkaan miehille. Saattavat poliisit tulla pillit ulvoen jos tuollaista tekee... Toisekseen jos ei ole itsellä koiraa niin aika outoa se on yhtäkkiä alkaa juttelemaan koiraihmiselle...
Nyt on talvi niin mikäpä estää käydä vaikka hiihtämässä tai muualla (tai ostaa esim. sukset) ja aloittaa kokeilemaan hihtämistä...
Jos on jokin suosittu ulkoilupaikka niin menee sinne ja tekee tulet tai sitten kyselee että pystyykö tulemaan vaikka jollekin nuotiopaikalle jne.
Laskettelukin on suosiossa joten sitäkin kautta voi yrittää tutustua ihmisiin...
Jep, en minäkään miehille suosittelisi ventovieraiden lasten kehumista, nykypäivän henkisessä ilmastossa sitä saatettaisiin pitää epäterveenä merkkinä. Toisaalta, en minä sitä muutenkaan tekisi.
Koirat taas ... koira yleensä hoitaa tuon tutustumisen, vaikkei itsellä koiraa mukana olisikaan. Tässä kun käy aamulenkillä niihin aikoihin kuin koirien ulkoiluttajatkin, niin monesti sitä on muutaman sanan päässyt koiranomistajan kanssa vaihtamaan, koira kun on halunnut tehdä minuun tuttavuutta, ja siten syntyy luonnollinen tilanne keskustella omistajan kanssa kuinka kivoja koirat ovatkaan :)
Mene paikoihin joissa tapaat sitten rikkaita .Muuten juuri rikkaita, keräilijöitä ravaa myös kirppareilla. Mene jonnekin rahaihmisten harrastuksiin.
Tiistain osalta homma hoidettu. Lähikaupassa pyysin pitkää mieshenkilöä auttamaan, jotta sain ylähyllyltä yhden tuotteen, ja heitin herjaa omasta pituudestani (lyhyydestäni). Se ei ollut edes keksitty tarve vaan en oikeasti yletä tuotteisiin, jotka ovat ylähyllyjen perällä.
Multa yleensä pyydetään noita "yletyshommia" kaupassa tms, vaikka olen jopa hieman alle 180 cm (nainen). Näytän ilmeisesti hujopilta.
Hauska haaste, otan osittain osaa. Teen tuota jo muutenkin jonkin verran - en tosin päivittäin. Ympäröivä maailma on sellainen "jutun juuri", josta lähes kaikilla on jotain sanottavaa.
Tänään yleensä tylyn oloinen naapuri jäi juttelemaan rapussa kohdatessamme. Onkohan sekin lukenut tästä haasteesta :)
Kaupoissa yleensä sattuu olemaan niitä pyörillä liikkuvia suhkot kevyitä jakkaroita...
Ihan hyvä idea mutta vaatisi useimpien kohdalla asian kirjoittamista paperille ja sitten sen tekemistäkin.
Ventovieraille jutteleminen on silti niin vaikeaa että useimpien kannattaisi aloittaa ns. helpommista kohteista... Kuten puolitutuista jne.
Muutenkin tuohon voisi ideoida että henkilön pitäisi käydä esim. uusissa paikoissa / seuranhakupaikoissa / kahviloissa tietyn verran jokaisena päivänä jne. Sitten tavoite olisi jutella vaikka aluksi yhdelle / kahdelle henkilölle vaikka pakottaen itsensä siihen.
Idea on silti hyvä toteutettavaksi... Tosin siinä juttelulla pitää olla jokin ns. päämäärä eli ei kukaan ala juttelemaan "huvikseen". Täytyy olla jokin hyvä syy sille juttelemiselle (se päämääräkin olisi hyvä kirjoittaa paperille) mutta aluksi kannattaisi lähteä tietysti yrittämään ns. välietappeja eli juuri saada aikaiseksi sitä perusjuttelua jne. eli aluksi vaikka muutama sana ja sitten useampi minuutti jne.
No minä en kyllä ajatellut useiden minuuttien juttelua vaan sitä, että saa suun auki spontaanisti. Vaikkapa siellä lähikaupassa tai bussipysäkillä. Yksi-kaksi lausetta.
Oma kiintiöni tuli tänään täyteen naistenvessassa, kun kommentoin ruuhkaa ja sählinkiä siellä.
Eli ajattelimme nyt ehkä vähän eri tavalla tätä haastetta. En siis tosiaan tarkoittanut että pitää oikein mennä jonkun luo juttelemaan, se voi olla sitten se seuraava vaihe. Aluksi monelle tekisi varmasti hyvää löytää spontaani puoli itsestään ja alkaa huomioida muita ihmisiä ympärillään.
Uimahalliin voi mennä. Ihan hauskaa alkaa tikusta keksimään sanottavaa. Ei tuo hullumpi ajanviettotapa ole. Ja kuinka moni saattaa tulla iloiseksi, että sai kommentin ja kontaktin ihmiseen.
"Muutenkin tuohon voisi ideoida että henkilön pitäisi käydä esim. uusissa paikoissa / seuranhakupaikoissa / kahviloissa tietyn verran jokaisena päivänä jne. Sitten tavoite olisi jutella vaikka aluksi yhdelle / kahdelle henkilölle vaikka pakottaen itsensä siihen."
Mielestäni haaste on tällaisenaan hieno juuri siksi että se ei vaadi vartavasten mihinkään tiettyyn paikkaan menoa tai muuta vaivaa sen itse juttelutilanteen lisäksi. Useimmat kuitenkin näkevät ventovieraita päivittäisiä askareitaan tehdessään muutenkin.
En silti tiedä lähdenkö siihen mukaan, mutta idea on hieno. Pitää laittaa korvan taakse jos sattuu tulemaan sopivia tilanteita vastaan :)
"Mielestäni haaste on tällaisenaan hieno juuri siksi että se ei vaadi vartavasten mihinkään tiettyyn paikkaan menoa tai muuta vaivaa sen itse juttelutilanteen lisäksi. Useimmat kuitenkin näkevät ventovieraita päivittäisiä askareitaan tehdessään muutenkin."
Mutta kuinka moni muistaa tämän haasteen enää viikon kuluttua? Eli jos sillä ei ole mitään ns. suoranaista päämäärää tutustua vaikka ihmisiin niin ketään ei asia kiinnosta viikon kuluttua.
Tiistaina homma hoitui, keskustelin salilla toisen miehen kanssa pyykkivuorista(!), treenatessa kun hiki lentää.
Sainoin kaupan kassalle terve ja kiitin vaihtorahoista kuitista.
Tarkoitatko ettei koko päivänä tullut kohdalle ihmistä, jolle olisi voinut sanoa jotain vaikka lumipyrystä?
En usko.
Ei tullut ketään vastaan, kun en poistunut koko päivänä kotoa. Ei ollut mitään syytä mennä minnekään, enkä lähde tämmöisen haasteen takia väkisin keksimään syitä lähteä johonkin.
Mutta silloinhan sinulla ei ole mitään ongelmaakaan, kun kerran itse valitset yksinäisyyden ja sen ettet halua tavata ketään päivän aikana.
Ei se nyt aivan noin yksiselitteistä ole. Monilla saattaa olla yksinäisyyden lisäksi esimerkiksi masennusta tai sosiaalisia pelkoja ja se kynnys astua ulkomaailmaan ei ole niin matala. Silloin se kaupassa käyntikin voi olla saavutus ja jos sinnekään ei ole asiaa, niin ei välttämättä ulos tule mentyä - ei jaksa tai uskallakaan.
Itse olen vuosia kärsinyt masennuksesta, mutta nyt, vaikka mieliala on melko tasainen, olen ollut jo parin kolmen vuoden ajan todella väsynyt. En ole varma mistä se johtuu. Väsymys on yleinen masennuksen oire, mutta voi johtua myös esim. kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Jokatapauksessa olen väsynyt ja aloitekyvytön ja ihan pienetkin jutut - kaupassakäynti, roskien vienti, pesutupaan pyykkäämään meno - vaativat suurta ponnistusta. Jos ei ole mitään pakollista menoa, minun on todella vaikea motivoida itseäni vaikkapa kävelylle. Sitä on vaikea ymmärtää, jos sitä ei itse ole kokenut, mutta voin vakuuttaa, ettei se johdu laiskuudesta tai siitä, etten oikeasti olekaan yksinäinen tai kärsi siitä.
Sanottakoon kuitenkin, etten valita yksinäisyydestä, en pidä itseäni uhrina ja ajattele, että maailma on minua kohtaan tässä jotenkin epäreilu.
Tuo juttele kerran päivässä jollekin -idea on ihan kiva ja juttelenkin yleensä jollekin silloin, kun ulos menen. Se ei vain ole joka päivä, joten en tähän haasteeseen sovellu.
Eilenkin toimi, keskustelin erään, noin parikymppisen nuoren naisen kanssa, hetken karmeasta pyöräilykelistä, kun satuimme aikuislukion pyörätelineille samaan aikaan.
Uimahallin sauna on hyvä paikka jutella tuntemattomille kaikesta tai ei nyt ihan kaikesta mutta siellä niitä juttuja kuulee ja myös lentää omasta suusta. Kannattaa muuten kokeilla.
Totta. Siellä on kiireetön tunnelma.
Kas niin, putosin kisasta. Aamulenkillä ei tullut koiranulkoiluttajia vastaan, salilla ei ollut tällä kertaa ketään muuta, ja muun päivän olenkin sitten koodaillut.
En ole viitsinyt päivittää omia juttelujani, kun ei kovin moni sitten lähtenyt mukaan haasteeseen - tosin aina on sopiva päivä aloittaa ;-)
Viikonloppuna juttelin ainakin pubissa piipahtaessani kahden naisen kanssa (sanoivat muuten minua tosi mukavaksi ihmiseksi, ettäs tiedätte, miinustelijat :-D), niin ja yhden miehen kanssa. Bussissa vaihdoin jonkin kommentin vanhemman rouvan kanssa ja kirjakaupassa dekkariosastolla, sielläkin naisen kanssa. Ylipäänsä on paljon helpompi kohdata naisia kuin miehiä, miehiä näkyy paljon vähemmän liikkeellä ja silloinkin kun näkyy niin he painelevat vauhdilla eteenpäin.
Tänään olen tehnyt vasta aamulenkin ja kävin siellä niin aikaisin, ettei sattunut ketään vastaan (ihan lähietäisyydelle, kauempana oli kyllä ihmisiä).
Kokeile tänään! Ei ihmiset pure kun niitä katsoo silmiin ja hymyilee ja on helposti lähestyttävä itse.
On erittäin harvoja miehiä, joille uskaltaisin alkaa julkisella paikalla puhumaan. En halua demonisoida koko miessukupuolta, mutta oikeasti ei tiedä, mitä sieltä vastaan tulee. Fyysisen väkivallan uhkakin voi olla ihan todellinen.
Noh, noiden vastaantulleiden kilahtelijoiden ja uhkailijoiden lisäksi on vastaantullut yleensä iäkkäämpiä herrasmiehiä, joista ei mitään pahaa sanottavaa. Nuo öykkärit tuskin saavuttaa edes sitä korkeaa ikää, luulen - onneksi.
Kaupungilla käydään suorittamassa tarvittu tehtävä (esim. osta ruokaa) mahdollisimman tehokkaasti, jonka jälkeen mennään kotiin. Kuka sinne jaksaa jäädä päämäärättömästi pyörimään ja turhanpäiväisyyksiä jauhamaan...
Niinpä, mahdollisimman nopeasti neljän seinän sisälle, ettei vaan joudu puhumaan kenenkään kanssa vaan pääsee nettiin kirjoittelemaan yksinäisyys-palstalle.
Merkityksetön löpinä säästä ja hedelmien kypsyyksistä ventovieraiden kanssa ei kiinnosta.
Kiitos mutta ei kiitos. Itseohjautuvan ihmisenä luon itse omat haasteeni enkä tarvitse toimintaterapeuttia tai kädestä taluttamista.