Oikea vastaus on tietysti: yksin. Ihmettelen vaan tätä yksinäisyyden mainostamista ja säälin kerjuuta. Kuitenkaan kukaan ei missään sano olevansa yksinäinen saati kärsivänsä siitä. Kun täällä tulee puhe yksinäisyydestä, kommentoidaan siten, että kysymys on aina jonkun muun yksinäisyydesta siellä jossakin joskus.
Teillä kaikilla näyttää olevan pirusti tekemistä ja ystäviä, mutta miksi siten olette täällä ettekä harrastustenne tai läheistenne tai ystävienne parissa? Jos kaikki kerran viihtyvät mainiosti yksin tai miten milloinkin, mihin näitä nettipalstoja tarvitaan. Niiden avulla haetaan yhteyksiä muihin - yhteyksiä, joita muuten ei ole.
Missä siis ovat oikeasti yksinäiset ja mitä sellainen yksinäisyys oikein on, jolloin nimenomaan yksinäisyys tuottaa tuskaa ja ongelmia? Kertokaa minulle.
Onko niin,että yksinäisyydestä kärsiviä ei oikeasti ole olemassakaan vaan puhuminen onnettomasta yksinäisyydestä on vain hokema vailla tarkoitusta? Onko jotenkin häpeällistä sanoa julkisesti olevansa yksinäinen? Niin häpeällistä, ettei edes netissä nimettömänä sitä voi sanoa? Meillä kaikilla kun menee aina niin hyvin - vai meneekö? Kehtaisitko sanoa olevasi yksinäinen? Edes joskus? Mitä ajattelet sellaisesta, joka sanoo olevansa yksinäinen? Onko hän luuseri, arvoton ruikuttaja vai mitä?
Teillä kaikilla näyttää olevan pirusti tekemistä ja ystäviä, mutta miksi siten olette täällä ettekä harrastustenne tai läheistenne tai ystävienne parissa? Jos kaikki kerran viihtyvät mainiosti yksin tai miten milloinkin, mihin näitä nettipalstoja tarvitaan. Niiden avulla haetaan yhteyksiä muihin - yhteyksiä, joita muuten ei ole.
Missä siis ovat oikeasti yksinäiset ja mitä sellainen yksinäisyys oikein on, jolloin nimenomaan yksinäisyys tuottaa tuskaa ja ongelmia? Kertokaa minulle.
Onko niin,että yksinäisyydestä kärsiviä ei oikeasti ole olemassakaan vaan puhuminen onnettomasta yksinäisyydestä on vain hokema vailla tarkoitusta? Onko jotenkin häpeällistä sanoa julkisesti olevansa yksinäinen? Niin häpeällistä, ettei edes netissä nimettömänä sitä voi sanoa? Meillä kaikilla kun menee aina niin hyvin - vai meneekö? Kehtaisitko sanoa olevasi yksinäinen? Edes joskus? Mitä ajattelet sellaisesta, joka sanoo olevansa yksinäinen? Onko hän luuseri, arvoton ruikuttaja vai mitä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Yksinäni laulelen"
Etsipä täältä, koska näytät päätteen ääressä viihtyvän:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11204645
H.
välliin on yksinäistä,
joku hakkee yksin naista ,,
yks jos toinenki joskus ruikuttaa yksinäisyyttään, eipä näy apua tulevan,,
"Mitä siis ovat oikeasti yksinäiset ja mitä sellainen yksinäisyys oikein on, jolloin nimenomaan yksinäisyys tuottaa tuskaa ja ongelmia? Kertokaa minulle."
Tällä palstalla tosiaan ei taida olla muita yksinäisiä kuin minä, ja muutenkin voin vain omasta yksinäisyydestäni sinulle kertoa.
Minun yksinäisyyteni tulee syvästä hylätyksi ja väärin kohdelluksi tulemisen tunteesta. Sinua tuskin kiinnostaa, mistä tuo tunne on saanut alkunsa joten antaa sen olla. Tällainen yksinäisyys ei poistu esim. seuraa hankkimalla, se voi päinvastoin tuntua entistä voimakkaammin.
Ei minua hävetä ollenkaan sanoa olevani yksinäinen, miksi ihmeessä hävettäisi?
Ihmiset ovat yksinäisiä eri tavalla ja eri syistä, en ajattele mitään erityisempää siitä joka sanoo olevansa yksinäinen.
Ihan varmasti en pidä toisia yksinäisiä luusereina, enkä itseäni ruikuttajana.
Olisi kiva olla yksin. Mutta kaverini kaksisuuntainen mielialahäiriö on läheisriippuvainen eikä jätä minua rauhaan. Naureskelemme kimpassa kuin pahimmatkin kakarat.
Ennen kaikkea meitä naurattaa nämä palstan lähes kaikki jutut. Joskus vaihdamme mielipiteitä ja päätämme, ettemme osallistu, ettei kukaan loukkaannu.
Herkkähippistä porukkaa, olemme huomanneet. Vaan aitoja hippejä vanhasta ajasta lie täällä 0 - 1 kpl.
Teillä on hauskaa ja naurua piisaa, vaihdatte myös mielipiteitä ja teette molempia tyydyttäviä päätöksiä, ja molemmat haluavat ottaa muiden ihmisten tunteet huomioon.
Miksi ihmeessä olisi kiva olla yksin kun teillä noin hyvin menee. Voithan ruveta sanomaan tuota läheisriippuvuutta rakkaudeksi, jos se siitä kohdin kiikastaa?
Oletan, että tarkoitat herkkähippisellä herkkähipiäistä? Olen sitä mieltä, että tuo on vähän vaikeasti arvioitava juttu, näin kun keskustelupalstalla kuitenkin olemme.
Tuo mainintasi aidoista hipeistä menee vähän ymmärrykseni ylitse?
Itse en ole ikupäivänä luonnossa nähnyt sen ainoatakaan hippiä.
Minusta kun leveälierihattu ei tehnyt naisesta, saati liian ahdas kukkapaita miehestä hippiä, shake, shake.
Juuri niin tapahtuu. Haluaisin virallistaa tämän häiriön ja käydä alttarilla, sillä ilman papin aamenta on syntistä elää. Mutta tuo toissuuntainen häiriö ei ole lämmennyt ajatukselle ja niin joutuu hekottamaan avoliitossa.
Mitä herkkähippisiin tulee niin 60 palstalta jos missä niitä uskoisi olevan. Ex sellaisia? Eivätkös ole eläneet hippinuoruuttaan juuri v. 1967 - 1971 jolloin buumi oli ? Herkkähipiäinen tarkoittaa myös jotakin piirrettä.
Suomessahan se elettiin jälkijunassa kuten kaikki maailman asiat.
Minä olen! Ja olen elänyt sellaisena.
Kun osaa olla yksin, osaa olla kaksinkin.
Mitä ihmeen yksinäisyyttä tarvii jahdata.
Jokainen on joskus yksin, yhdessä tai omillaan.
Ällöttää kaikki tasapäistäväisyys.
Ollaan niin tai näin, omillaan, häpeällistä tai
ilman.
Kuka on oikeutettu tekemään toisilleen sääntöjä omista, ehkä omituisistakin tavoistaan?
Tee sinä, kuin teet, niin minäkin teen, kunhan ollaan tyytyväisiä.
Nytkin kirjoitan tänne, ja samalla keskustelen puolisoni kanssa.
Osaan siis tehdä jopa kahta asiaa kerrallaan, olenhan nainen.
Alanko vielä purra purkkaa?
Vuorokaudessa on 24 tuntia. Siitä rittää yksinoloon, netissä käväisemiseen ynnä muuhun monenlaiseen. Itse en ainakaan kerjää sääliä, enkä erityisemmin koe mainostavani yksinäisyyttä. Luulen, että todella yksinäiseksi itsensä tunteva ei sitä liiemmin ympäriinsä kuuluttele. Voin sanoa, että kaipaan edesmenneitä kumppaneitani, mutta tosiasiat on tunnustettava. Ja seurassa enemmän kuuntelen kuin puhun omista asioistani.
tukahduttavaa on silloin, kun haluisi puhua elävän läheisen ihmisen kanssa, eikä saa yhteyttä, on jokin menny solmuun ihmissuhteessa,
silloin on hetkiä jolloin on paha olla yksin,
ihmisellä aina pitää olla varaventiili pahan päivän varalle,
Oikein pahoina hetkinä olen lähtenyt pitkälle kävelylle metsään. Se on helpottanut. On asioita, joita en ole kertonut kellekään. Tuo metsä on ollut minun varaventtiilini.
mitä ihmisiä on sellaiset jotka kaveeraa, mutta selän takana haukkuu ja aina muissa jjotain vikaa, olisko nii, että ovat riippuvaisia sellaisista joita saa mitätöidä..?
Suoli24 luotseina.
=DW=