Onpa vaikea tilannetta

elämässäni kirjoitti:

Olen kohta 31v nainen aika nuorekas.Asuin ollut 8 vuotta helsingissä ja oltiin hengailla kavereiden kanssa muutaman vuotta hauskaa.Muutaman vuoden jälkeen ollut ongelmia.Suurin osiin kavereita ei enää asua suomessa ja loput on muualla asumaan joten en tiedä missä.Muutin läheltä keski-suomesta asumaan.Opiskelin ja sain jopa opiskelukavereita,mutta ei riittänyt kun yksinäisyys on koko ajan paljon.Heillä on jo perheitä sekä töitä sitä menee..Emme voineet hengailla kun ei ehkä sopisi joukkoon.Minulla jo tuttuja/puolituttuja täältä,että moikattiin kyllä vaikkemme tiedä oikeita nimeä.Muutamalle tunnen jo ihmisiä kun olen vasta huomannut ettei he antaneet puh.numeroita tai edes hyväksyisi kaverikseni facebookissa.Olin yrittänyt mutta tuloksetta.Ilmeisti he ei kai varmasti halua,olkoon.Mielestäni,että en enää pyytämään kaveriksi tai puh.numeroa kun aivan turhaan.En ihan ole hetero,mutta he tietävät kyllä minun suuntautumistaan eli ei pitäisi ongelma.Heillä ei ole mitään vastaan,mutta silti.Hengailen usein yksin ja muun muualla,mutta päätin vähemmälle koska ei yksin hengailla hyötyä mitään.Tiedän kyllä,että olen aina ihana ihminen mutta ongelma näyttää edelleen.En ymmärtänyt sitä.En voinut pakottaa heille,että puh.numeroa tai facebookin kaverikseen ellei he halua.Ehkä parempi näin,että unohdan heitä kumminkin vaikka törmäisimme ehkä joskus.Luovutin koko homman kuin jatkan yksinkertaista elämää.Joskus en ymmärtänyt ihmisistä,että miksei kelvannut tai miksi ei kävisi vaiko jotain muuta.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä