tavallaan sinua tässä unohdan ja koitan toipua siitä, että päästin sinut liian lähelle henkisesti ja emotionaalisesti. Ei tämä ole oikea palsta, koska rakkaudeksi ei toki voi sanoa sellaista, että jättää toisen hyvien hetkien jälkeen hiljaisuuteen ja merkityksettömyyden tunteeseen. Hetken on läsnä kaikin tavoin ja sitten jättää toisen epätietoisuuteen ja ikävään. Kyllä sinä tiedät, että herätät minussa tunteita. Minulla ei ole tällaisesta kokemusta ja toisaalta tiedän, että sinulla on omat ongelmasi. En aio katkeroitua, en, mutta tällä hetkellä toipuakseni lamaannuksesta tarvitsen hieman kiukkuakin. Se on parempi kuin masennus ja tyhjyys ja perääsi haikailu.
Kolmatta kertaa
toden sanoo?
21677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miehelle kirjoitit??
Onko sillä väliä? No eiköhän tuon arvaa..
Anteeks, ei meitä ollut tarkotettu.
Ja hyvä ettet kieltänyt, vaikka oot aikasemmin jotain muuta satuillut.
Antaisin heti anteeksi ja jatkaisin keveämmin mielin jos kuulisin tuon ihan oikeassa elämässä, mutta en ole edes sen tiedon arvoinen..
Me ei puhuta oikeassa elämässä mitään, joten parempaa en voi nyt tarjota... Siis jos olen se oikea tyyppi.
Siis etkö voi olla häneen yhteydessä, esim. että haluaisit jutella? Tai puhelimitse?
Ei mulla ole numeroa. Eikä oikein tilaisuutta normielämässä, nähään ohimennen.
Tosiaan emme tunne..eihän siinä mitään, jos vain ohimennen on nähnyt.
Niin kävi minullekin, vaikka niin en ollut odottanut. Sellaistahan se elämä on, täynnä yllätyksiä. Muutoin kaikki olisi yhdentekevää. Mutta häntä en saa pois mielestäni, enkä enää yritäkään. Ystävä? Enemmän, paljon enemmän, vaikka en koskaan käännä hänelle selkääni, niin tiedän, ettemme enää palaa samalle tunnetasolle. Mutta jossain- ehkä kun tapaan hänet vielä joskus, taas odottamatta, en tiedä mitä sanoisin, mutta sen tiedän, että mieleni valtaa lämpimät tunteet.
Mieheltä pakko kysyä; Pystyykö miehet OIKEASTI pysymään noin tyynenä ulkoisesti vaikka tuntee paljon paljon enemmän? Miten te teette sen?
Ja toiseksi; Miksi ette palaa enää samalle tunnetasolle?
Miten niin kolmatta kertaa? Pitäisikö tuon kertoa jotain, vinkki?
En jotenkaan osaa ottaa tätä negatiivisena asiana, oon jo siitä onnellinen että herätän sussa jotain tunteita (tiedän sen), vaikka tässä tilanteessa tuntisit jotain ei niin kivaa niin tiedän sen menevän ohitse ja Oikea tunne voittaa.
ystäväni sanoi mulle jokseenkin samanlaisessa tilanteessa, että eipä tajunnut se mies mitä menetti!
Voimia sinulle!
Ruikutus loppukoon.
http://www.youtube.com/watch?v=pRZdJFR_vBI
Mullehan tämä aloitus oli;(
Nuorena heitit pellolle, sitten oltiin vaan kavereita.
Sitten otit yhteyttä kun olit allapäin ja taisit vähän masentua ja heitit minut pois elämästäsi.
Sitten aloitin yhteyden pidon ja nähtiinkin pikaisesti.
Sitten lopetit vastaamisen viesteihini. Ja lopulta minäkin ymmärsin lopettaa viestittelyn. Minulle olisi kelvannut platoninen salaystävyys, koska toisiamme emme voi saada. Ilmeisesti se ei riittäisi sinulle.
Mikä ihmeen salaystävyys? Jos ystävyys ei päivänvaloa kestä niin ei se oikein terveellä pohjalla kuulosta olevan. En mä ainakaan mitään salaystäviä halua tai sellaisiin tarvetta koe. Riittämisestä ei ole kyse, vaan siitä että jos jonkun ihmisen elämääni haluan niin se joko on täysin avointa kaikille tai sitten sellaista ei ole ollenkaan. Kunnioitan itseäni ja muita ihmisiä liikaa lähteäkseni epärehellisyyden tielle.
Täällä ei arvaa kukaan mitään. Jos arvostat toista, puhut hänelle irl.
Kuiin myös.
Joskus sitä yllättyy positiivisesti, it ain`t over..mutta varovainen olen.
Mitä tarkoitat tuolla että varovainen olet? Omasta vai toistenko puolesta puhut?
sanoo. En kestä tätä. Ei mahdollisuutta puhua, ei mahdollisuutta mihinkään...vuosisadan rakkaustarina tunteiden puolesta. Todellisuus, katso peiliin. En pysty käsittelemään tätä, en pysty jättämään, enkä päästämään irti mistään. Miksi tällainen kohtalo? Tampereelta sinne jonnekkin nääs tiedäthän tarinan.