turkkiin paakkuuntuva lumi

Hetkinen, enkös sanonutkin ajaneeni koirani turkin heti? Enkös kertonutkin sulatelleeni ne paakut, Ajattelitko, että annoin niiden niinkuin vain olla ja sulaa lattialle? Ja että jättäisin koiran kuivaamatta? Ei kait kukaan niin tee? Tässä vaiheessa koiranomistajuutta on tullut jos jos jonkinlaista koettua, mutta ensimmäinen tällainen moniongelmainen koira on meillä rodunvaihdoksesta johtuen. Aikaisemmilla pitkäkarvaisilla koirillani ei ole moista paakkuuntumisongelmaa ollut, vaikka turkkia siis paljon ja pitkästi. Turkin täysin lyhyeksi ajaminen lisää kutinaa, koska iho ärtyy siitä, joudun siis jättämään muutaman sentin. Ja niillä karvoilla on kyllä myöskin hyödyllinen (suojaava) tarkoitus. KOirani allergioita ei karvapeite enää pahenna.

Jalostusarvolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, eikä näyttelyissäkään käydä, kun on noita lääkityksiä jatkuvasti, ja tarvittavat tulokset on jo aikaisemmin hankittuna. Siis hankittu kasvattajan toiveesta, sellaisen esitti silloin ostovaiheessa.

Enkä todellakaan ole ajatellut kuin koiran parasta. Pyritään säilyttämään se elämänlaatu, mikä on mahdollista. Jos olisin ajatellut omaa helppoa elämääni, en tätä rumbaa olisi käynytkään, mutta kun ajattelin, että kun on koiran ottanut, niin siitä pitää parhaalla mahdollisella tavalla huolehtiakin. Ja koiran elämästä karsitaan sille rakkaita asioita mahdollisimman vähän, jotta stressi ei pahentaisi oireilua.

Sade (kurahaalaria) etsittiin pitkään, täysin oikeankokoista ei löytynyt mistään mallista. Piti siinä tilanteessa valita vain se toimivin. Ajattelin, että koira kyllä tottuu siihen. Mutta eipä vaan tottunut. Vaan vaikka sen päälle puetaan valjaat, niin tämä houdini kyllä onnistuu riisuuntumaan siitä. Tai sitten se jäätyy täysin, eikä suostu liikahtamaankaan. Vuosi on ollut käytössä ja aikaa opetella. Mutta ei vaan opi. Ja eilen en tajunnut, että se olikin se ensimmäinen suojasää. Olisi joo pitänyt. Mutta ei tullut siinä vaiheessa mieleen tuo ongelma, kun 10 kuukautta oli saanut elää turkin suhteen helppoa elämää.

Ja ennen kuin ehdit kettuilemaan lisää huonosta asenteestani niin kerron, että olen oppinut läksyni. Kerron auliisti kaikille rotua edes harkitsevalle, mistä saa tietoa ja mitä. Sitä kun ei kannata uskoa rotuyhdistyksen taikka kasvattajien sanaan. Ja uusi koira hankittiin, niin rotu meni vaihtoon taas. Tällä kertaa taloon tuli "jalostamaton" ja alkukantainen otus. Koska minulla ei olisi enää varaa moiseen toiseen samankaltaiseen moniongelmakoiraan. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että tämän asian kanssa on elettävä siihen asti, kun koira kykenee hyvään elämään muuten. Jos helppoa elämää haluaisin, olisin jo koirani lopettanut. Käsitykseni koiran kanssa elämisestä kun oli vallan toisenlainen. Mutta lähtökohtaiseti pyrin siihen, että koira pystyy edelleenkin käymään siellä metsällä ja uimaan. Kaikki siihen liittyvä on asioita, joista tingitään ihan viimeksi. Jokapäiväisen liikunnan lisäksi. Mieluummin eläköön onnellisena ehkä hiukan lyhyemmän elämän kuin onnettomana pitempään. Vaivoistaan huolimatta.

Eli herättele kysymyksiäsi rauhassa siellä. Koiran karva kun on nyt jo lyhyt. Ei me kaikki yhtä yksinkertaisia olla kuin tunnut itse olevasi. Ja epäilen vahvasti, että kokemusta et ole joutunut kyseisistä ongelmista hankkimaan. Ole siitä onnellinen. Mutta olisi ehkä parempi pitää liika omahyväisyys ihan itselläsi, se kun saattaa kostautua :D Luulin nimittäin itsekkin, että ei minua koskaan moinen kohtaisi, ja niinpä vaan kävikin. Olikin ollut liian pitkäikäisiä ja hyvävointisia sekä huolettomia noi otukset tähän ongelmatapaukseen asti. Vasta nyt alan käsittämään, mistä ihmiset silloinaikaisemmin puhuivat. Itsellänikin riitti helppoja vastauksia kyllä ennen omakohtaista kokemusta. Asiat vaan eivät ole niin yksinkertaisia sitten oikeassa elämässä. Kun ihan itse niiden ongelmien kanssa painiskelee päivittäin.

Kiitos ensimmäiselle vastaajalle vinkistäsi. MIttanauhaa nyt käteen vaan ja mittailemaan. Nuoremmalla koiralla olikin Janutexilta pentuna yksi talviasu, ja se oli kyllä loistava.