Tuskasta
nämä sanat
puserrettu on.
Tästä huolimatta
ehkä huomaat
en ole onneton.
Onnen osumasta
usein uneksija
toiveuntaan näkee.
Rakenna unelmasta,
ole voittaja
niin kulkee, ylämäkeen.
nämä sanat
puserrettu on.
Tästä huolimatta
ehkä huomaat
en ole onneton.
Onnen osumasta
usein uneksija
toiveuntaan näkee.
Rakenna unelmasta,
ole voittaja
niin kulkee, ylämäkeen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
jännästi ajateltu.
Eli luo ensin unelma ja uskalla toteuttaa se
niinhän se on?
Niin juuri. Luulenpa, että harva pelkällä onnella selviytyy missään asiassa.
Tulee aina kirjoitettua nuo jutut tänne heti kun ne tulevat päästäni. Myöhemmin sitten tekee mieli vähän korjailla niitä. Niin nytkin.
Tuskasta
nämä sanat
puserrettu on.
Tästä huolimatta
ehkä huomaat
en ole onneton.
Onnen osumasta
usein uneksija
toiveuntaan näkee.
Rakenna unelmasta,
ole voittaja.
Kulje ylämäkeen.
hienosti sanottu.
Runosi ovat hyviä , ei voi muuta sanoa,
osaisipa itsekin niin hyvin kirjoittaa
Kiitoksia! :)
saanko olla utelias?
Missäpäin Suomea kirjoittelet?
Oletko tehnyt runokirjoja?
Eteläsuomessa kirjoittelen. Ei kirjoja.
runosi ovat niin hyviä
toisin kuin mulla
Pimenevissä illoissa aavistus muutoksesta
pienestä
Minä kirjoitan aika paljon pötyä, mutta joistakin omistani tykkään tosi paljon itsekin. Tosin se voi johtua siitäkin kun ne tuovat jonkun ajan ja asian josta ovat syntyneet hyvin elävästi mieleen tunnelmineen.
Ja se ilahduttaa jos onnistuu nappaamaan jonkun hetken niin, että siihen voi aivan kuin palata myöhemmin.
Se on kuin päiväkirjaa selaisi, tai valokuva-albumia, kun niitä lueskelee.
Joskus tajuaa omasta itsestäänkin jotain, mitä ei ollut huomannut ennenkuin luki sen joltain riviltä.
Meidän ihmisten elämät sisältävät niin samanlaisia asioita, että yhden runot sopivat usein monen muunkin elämäntilanteeseen tai mielialaan.
Mahdottoman mukavaa jos joku muukin niitä minunkin mielellään lukee. :)
Oliko tuo viimeinen lauseesi omaa tekstiäsi?
Se ainakin oli hyvä.
omia ajatuksia Elokuun illoista ja
ympärillä tapahtuvista muutoksista.
Tuli vain mieleen. Kiitos kuitenkin :)
Monta kertaa huomaa runoja luettaessa
tapahtumien toistavan toistaan.
Mikähän siinäkin on?
Onko sitä ihminen niin tapojensa orja, että
toistaa samoja asioita samoina vuodenaikoina?
"Sinulle jos kenelle kertoisin tuulesta tarinan,
sinulle jos kenelle ....."
jatka tästä ....
Tuli tuosta heti mieleen vanha syysrunoni, jolla voisi yrittää jatkaa...
Sinulle jos kenelle kertoisin tuulesta tarinan,
sinulle jos kenelle kertoa saanhan, miten...
tuuli laulaa
uutta lauluaan.
Sadetta saa
janoinen maailma.
Kantaa pihlaja
raskasta satoaan.
Syksyn tunnelmaa
tuo iltaan.
Jos minä hiljaa
tuulen kanssa
laulaa saan,
saat kuulla tarinan
sä ehkä kauneimman.
Tai laulun surullisen haikean,
jos alakulo valtaansa
taas saa.
voimaa saan.
Jotakuinkin samalla lailla olin ajatellut
jatkaa. Osasit sanoiksi pukea sen mitä olin
ajatellut.
Ajatusten lukua....
Muuten kaunis oli runosi.
Tiikeri tunnetaan.
Paperitiikerin uni!
Olisipa kynä.
Olin!
Siis saapunut tunteiden rantaan.
Rannassa kiviä vain.
Ei silti.
Kivillä on tukeva kulkea.
Mutta onni on siinä jotta.
Voi paljain varpain tunkeutua kivien elämään.
Iskin joskus varpaani maakiveen.
Olen siitä onneton?
Isovarpaan kynnen katkeaminen...
On tuskallista Kiinalaisittain kiduttaessa.
Sinulla sitä löytyy. Tämä sai itsenikin leikkimään sanoilla...
Auts; tuohan sattui.
Ukkosi hatutta iskit
Onnetonko siitä?
No ei veikkonen ei!
Mitäs tuota suremaan,
antaa tuulen tuivertaa.
Olihan se jo aikakin.
Katkaista liikakasvu,
vaikka sitten tuskaisesti.
Kolikossa on kaksi puolta.
epävarmuus sielu paran!
Niin että!
Ei kolikkoakaan taskussa.
Suuri kyynel lompakossa, kuitenkin.
On hyvä jotta luottokortti omistaa minut.
Kaikki toimii!
Eräpäivään asti.
Kunnes saapui vallesmanni.
Hattupäinen harmajainen.
Toisaalta en ollut onneton.
Sillä mulla katkes kaikki.
Mutta nyt on hyvin!
Pullorahat peliautomaattiin siirrän.
Toivon tulevaisuuden tuivertavan!
...ole arka eikä parka.
Onnenpekka;
sanon minä!
Jos suota tuo nyt rämpiikin.
Vetelä siellä
toinen täällä.
Katki, poikki ja pinoon sanat.
Ärrän kierrän
ässän pistän...
Johan sanat alkaa soljumaan.
Niin sielun sinikellot.
Vaimenee!
Runo kohtaa...
Yliolkaisuuden...
Minä!
Minä tässä!
Minä kaikenkaltaisessa elämässä!
Minä siinä jotta kaiken voisin.
Minä sanan laitoin.
Jotta voisin Itsiäni kuunnella.
Soljua tulille ihmisen tuulille.
Ja istua tulille omilleen!
Tummat tuulet ahavan laittaa.
Bulevardilla Helsingin.
Kaloniuksen kadun äärellä.
Runebergin alaskadulla.
Sua suutelin!
Mietin Sinua!
Mainosmies!
En osaa edes ässää sanoa!
Millä haluaisit tavata?
Haluaisin tavata...
sanoilla samoilla
tunteiden tuntureilla
synkkyyden suosioilla.
Sinne veisin kulkuni
sanojeni salat.
Annan ohjat ohjastajalle
tunteiden rahastajalle
jonnin joukahaiselle.
Siellä olisi sanojeni
kulun valvojat.
Pilkkaan jos ei jopa
omaan nilkkan
osu ammus
omani.
olisit!
Sinä kummajainen kuusen kätkästä.
Niin Sinut tunturissa pyörittäisin.
Jotta et emoasi löytäisi.
Et löytäisi Itsiäsi vaikka kuinka hakisit.
Sillä minä olen pyörretuuli.
Tuuli tulevaisuuden.
En valvo puolestasi jos mättähälleni istuen itsesi loisit.
Korvaan puraisisin...
Ilkeästi.
olisin!
Sinä tuuli tulevaisuuden,
mieleni kaappasit.
Sait pyörteen osumaan,
puraisun tuntumaan.
Sanojeni tuntureilla,
mieleni sopukoissa.
Sait Itseni mätkähtämään,
vaan yksin en ole.
Ennen talven tuloa viimeisiä mustikoita nahkansa alle laittaa.
Itselleni olen talvipesän laatinut.
Katsohan, minä sain kesäkuussa.
Syystalven, kevään korvalle odotan.
Muistelen talvipesän taikaa...itse koettuna.
Ja kun kevään korvalla on vierellä kaksi karvakorvaa.
Se on aitoa metsänelävää.
Kaksijalkainen rakkaani!
Sanat ovelasti asettaa,
tuo kannonokka.
Alle sammalleen juuruttaa,
luo tunnelman.
Kontion loi mieleeni,
Itseni löysin.
Vaan silmäni ei ole Oton,
mikä olen?