elämä yli suorittamista

sanat suusta! Mutta ajattele että ihmiset on niin helposti aivopestävissä pelkän MARKKINOINNIN avulla. Jukopliut! Harva käyttää omia aivojaan ja pysähtyy kuuntelemaan omaa ääntä, että mitä itse tahtoo elämältä ja mitä ei tahdo. Monikaan ei niitä lapsia välttämättä halua. Minä en ainakaan!

Lähdetään yhdessä erämaahan! Olen niin kypsä, että olen valmis lähtemään samantien!

Kuulostaapa tutulta.. Minulla ehkä vielä enemmän ongelmana se, kun olen niin erilainen monissa ihan pienissäkin perusasioissa. Ei sitä tahdo kukaan ymmärtää, ettei kaikki halua samoja asioita. Ja kun on heikolla itsetunnolla varustettu, niin on vaikea jaksaa sitä ainaista inttämistä. Mikset sitä ja mikset tätä ja sunki pitäis.

Minulla on läikähtänyt kuppi samalla lailla yli, että ahdistun ja hermostun jo mainoksista, tv-sarjoista ja aikakauslehdistä, kun kaikki vihjaa siihen, mitä ihmisen "pitäisi olla".

Saw it on TV, the way my life should be totesi Kemopetrol aikoinaan. Kertokaa milloin lähtee yhteiskuljetus erämaahan.

Mulla on myös ollut ongelmana tuo parisuhde juttu. Olen jo 26-vuotias nainen ja jatkuvalla syötöllä saa kuulla siitä että pitäis löytää itselleen mies. Itse koen asian niin etten tarvitse miestä, ja viihdyn yksin. Kotoa muuttoni jälkeen mistä on jo 7 vuotta olen vain nauttinu yksin olosta ja en mistään hinnasta vaihtaisi sitä pois.
Asiasta eniten sanovat juuri vanhemmat nais henkilöt . Itsellään heillä on parisuhde missä en missään nimessä ikinä haluaisi elää. Joko mies on juoppo tai muuten mulkku, kaikki asiat on päin persettä, on mustasukkaisuutta jne lista on loputon. Ja tämmöset ihmiset tulee sanomaan mulle että et voi olla yksin, huhhu.
Ja olen myös tosta lapsi jutusta kuullut, varsinkin sukulaisilta ja taas kerran vanhemman puoleisilt. " Kyllä mulla oli jo sun ikäsenä mies ja kaks lasta, eikö sunkin ois jo aika perstaa perhe" En ole vielä sanonut rumasti mutta kyllä sen aika tätä menoa pian tulee

Opettele vain määrätietoisesti elämään niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ehkä et ole vielä itsekkään sinut kaiken suhteen tuhohon vaatimattomaan elämään koska utelut satuttavat niin kovasti. Jos sinua nuo mainokset jo ahdistavat niin silloin suuri osa peloistasi on sinun mielesi tuottamia ja siis kuviteltuja. Ei peperimainos osaa syyllistää sinua tai aja kuntosalille. Mainokset ovat vain syöttinä että kauppa kävisi. Ei niitä olet suunnattu kenenkään yksityisen tietyn henkilön ohjaamiseen. Opi elämään omasta sisimmästäsi käsin: silloin et ole kepillä ohajattavissa.

Itsekin toivon että voisin vain paeta jonnekkin ja jättää kaiken taakseni mutta enhän mä siihenkään kykenisi kun sekin ahdistaa. Olis helppoa kun vois vain kokonaan unohtaa tietyt asiat eikä ottaa niistä mitään stressiä ja ahdistua sen takia.

Sama tunne minulla. Itse tosin olen parisuhteessa, ja suhde on hyvin onneton ja yritän päästä siitä eroon. Meillä on pieni lapsi joka on hankaloittanut eroa tietysti. Nämä asiat eivät vie tätä pahaa oloani ainakaan parempaan suuntaan, ymmärrän täysin miksi ette halua olla suhteessa!

Itsekin kaipaan omaa rauhaa, sitä tunnetta ettei tarvitse riidellä, tuntea kipua ja riittämättömyyttä, vihaa toista kohtaan. Lastani tietysti rakastan ja oloni on syyllinen kun hänellä on tällainen äiti.

Koen yhä suurempaa painetta kun en saa työpaikkaa ja siitä kysellään ja kysellään ja kysellään, ja tunnen kamalaa painetta olla sellainen kuin yhteiskunta vaatii, ja ulkonäöltäni sitä mitä vaaditaan, ja olen jo siinä pisteessä että koen kipua lähes joka asiasta kun en riitä mihinkään enkä saa mitään aikaiseksi. Olen miettinyt samaa miten ihanaa olisi asua jossain todella syrjässä, ilman pakkoa törmätä muihin ihmisiin, ei painostusta ja alemmuudentunnetta enää koskaan.

Niin no kaverini olivat lampaita ja lähtivät tuohon kulutusjuhlaan
heistä 90% eronneita ja 6 ajanut rekkaa päin, 5 hirttäytynyt etc.
Minulla on 3 kaveria jäljellä meistä kukaan ei välitä
yhteikunnasta ja kuluttamisesta. Vaatteet kirpputoreilta ja
jos jolla autoa on se on noin 20-30 vuotta vanha,
kyllä sen tietää mihin tuo yhteikunta menee.
Tuon takia kun digiboxiaika tuli en sellaista hommannut ,
samoin olen blokannut koneeltani uutissivustot ei jaksa kiinnostaa,
antaa ihmisten polttaa itsensä ja tavoitella 1200 € tuloilla
4000 menoja kiinni, se on heidän ongelmansa.

Onhan noita vaatimuksia jos hakeutuu sellaisten joukkoon, joilla on kaikkea. Tosin työpaikalla sellaisia löytyy vaikken varsinaisesti niiden seuraan hakeutunutkaan, vaan tienaamaan rahaa edes tätä tylsää elämää elääkseni.

Kunhan vaan ulkoistaa itse itsensä moiselta paskanjauhannalta, voi sitten rauhassa rypeä itse omaa osattomuuttaan. Karu fakta omalla kohdalla on, ettei ole päälle kymmeneen vuoteen ollut käytännössä lainkaan ystäviä eikä ikinä kumppania, vaikka molempia niin kovin toivoisin. Sitten ikätovereilla onkin jo perheet ja totta kai myös se ajan henkeen kuuluva velkahelvetti.

Näillä eväillä oman tilanteen korjaaminen tuntuu mahdottomalta, joten ei auta kun jatkaa karua yksinäistä elämää. Muiden mielipiteistä ei piittaa paskaakaan, omat realiteetit on kyllä varsin hyvin tiedossa ilman muiden surkutteluakin. Minä en sitä jaksa kuunnella, se ei muuta yhtään mitään.

ikääntymisessä on se hyvä puoli (ite 40) että voi yhä premmalla omallatunnolla uida vastavirtaan ja naureskella aikamme hulluuksille. Tuo kulutusmania nyt on tietysti yksi ilmeisimmistä, mihin itsekin tullut jossain vaiheessa sukellettua oikein syvälle metsään. Mulla se oli selvästi pakonomaista ja hyvin ahdistunutta tuo roinan haaliminen ja siitä kun on nyt "raitistunut" tajuaa miten sairas tää koko meidän yhteiskunta on materialismissaan. Harvassa ne ihmiset, jotka ostavat vain ja ainoastaan tarpeeseen. Törsäyskulttuuri on se joka ainakin pk-seudulla kukoistaa ja käy päälle kuin italialainen h...a.

Itsekin haikailen aina säännöllisesti susirajan tuolle puolelle "sivistystä" pakoon.
Kun on oppinut tuntemaan omia todellisia tarpeita ja elämään vähällä rahalla elämä sujuu yllättävän mutkattomasti. Oma sisäinen vapaus lisääntyy. Kaikki riippuvuudet sitovat ja ylläpitävät ahdistusta.

Minäkään en halua lapsia, se ei oo vaan mun juttu. En osaa olla lasten seurassa, joskus jopa ahdistun jos lapsi tulee lähelle ja tuijottaa. Ja lapsen hankkiminen on iso päätös, enkä usko pärjääväni oman lapsen kanssa. Ties mitä mielenterveysongelmia sille tulis.. Ja jos mun sukua kattoo niin kaikki on jotenkin pielessä..

Töissä ei homma luista ja yksityiselämä yhtä mustaa. Mulla on ollut pidempiaikainen haave muuttaa joksikin aikaa Lappiin erakoksi.

Vaatimukset ovat kovat. Pitäsi olla ulospäin suuntautunut, hyvä tyyppi huonoillekin tyypeille, aina tietoinen kaikesta mitä kysytään (ei auta että otan selvää), ei saa hikoilla, koko ajan pitäisi olla parempi (käytä vapaa-aikasi tähän), pitää näyttää treenatulta ja virkeältä, ei saa olla harmaata hiuksissa, ei silmäpusseja, ei ryppyjä. Pitää olla tuottava ja tehdä ihmeitä, lukea työkavereiden ja pomon ajatuksia, mieluiten etukäteen. Pitää olla nöyrä ja mukava, kova ja jämäkkä.

Kotona pitäsi tuoksua pullalta, pitää paikat tyhjinä ja kiiltävinä, pukeutua siististi tai kuin huora, hoitaa lapset hyväkäytöksisiksi ja sliipatuiksi, aina pitäisi olla valmis harrastamaan seksiä tai pornoa, pitäisi olla iloinen, reipas, halukas, rakastava, toisia tukeva.. Kynnet ja hiustenpidennykset kunnossa, meikkiä aina, piikkiä naamaan.. Eikä sekään riitä, aina puuttuu jotain. Mieheltä, mutta myös minulta. Pitäisi olla kuin suoraa mainoskuvista.

Minulta puuttuu tämä: Tarvitsisin yhden aikuisen ihmisen, jolle olisin tärkeä. Ihan oikeasti. Sellaisen, jolta saisin joskus jotain takaisin. Jonkun, jolle voisin kertoa kuinka pahalta välillä tuntuu. Jonkun, jolle voisin kertoa miten hyvältä tuntuu. Jonkun joka oikeasti kuuntelisi. Jonkun, jolle ihmisen sisin olisi tärkeä, ei se miltä silmät, perse tai tissit tänään näyttävät.

Ikää jo 40 ja usko elämään ja ihmisiin täysin mennyt.

Tämä pintakiiltoelämä on niin syvältä. Syö ihmistä. En katso enää nykyään televisiota. Joka paikassa tunnen olevani outo ja ulkopuolella. Miten ihmiset voivat elää noin?

Haluaisin laittaa asuntoni myyntiin. Vaihtaisin numeroni ja antaisin sen vain parille ihmiselle. Muutaisin kaikessa hiljaisuudessa sinne erämaahan ja eläisin asuntorahoilla. Ottaisin koiran kaveriksi. -.......

Joku sateinen päivä, ja teen sen kaiken.

:-)

Aivan totta ja kun paikat hajoaa tällaiselta ylisuorittajalta kuten itsekkin valitettavasti olen niin lykätään vaan tabletteja jotta jaksaisit vielä painaa eläkeelle asti joka kohdallani 12v.kuluttua ,muu ei kiinnosta yhteiskunnassa kuin raha paina paina paina ja sitten onkin parempi että kuolet ,,et ole enää tuottava,ihmisestä ei välitetä tai väitetään välitettävän ja maalaillaan ruusuisia eläkepäivä kuvia ,paska puhetta sen olen kokenut!No samapa tuo eläkkeelle asti en elä!