Ajattelin että saisin mielipiteitä täältä pienoiseen ongelmaani. Mulla on jo yli vuoden ajan ollut pientä tai no vähän isompaakin vauvakuumetta. Tein silloin noin vuosi sitten testin kun luulin olevani raskaana ja sehän oli negatiivinen. Sen jälkeen olen siis kuuumeillut ja välillä toivoen ettei menkat alksikaan vaikka pillereitä olen syönyt ja syön edelleen. Niin siis olen siittä asti siis vihjaillut miehelleni että miten olisi mutta hän ei oikein ole ollut kiinnostunut asiasta. No ostimme viime kesänä omakotitalon meille ja se piti remontoida aivan täysin. Edelleen remontti on hieman kesken mutta alkaa olemaan aikalailla valmista. Niinpä olen nyt kysellyt useimmin mitä mieltä olisi asiata nyt ja vastaus on ollut että en ole omaitseni vaan jotenkin kiukkkuinen ja surullinen.Että sitten kun olen taas omaitseni niin sitten. Mutta onko tuo vaan kiertelyä ja asian lykkäämistä vai mitä? Olen kyllä ollut aika poikki tuon remontoimisen jäljitä mutta lapseen olisin kyllä valmis juuri nyt. Tuntuu vain että kaikki muut saavat koko ajan lapsia ja olen se ainoa joka niitä ei saa ja kauhea paniikki alkaa iskemään päälle. Ikää minulla siis on 25-vuotta. Niin olisiko teillä jotain neuvoja miten tämän asian kanssa kannattaisi edetä?
Vauvakuumeen kanssa kamppaileva
Vauvakuumeinen <3
3132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No en tiedä, onko tämä monenkaan mielestä hyvä saati sitte oikea ratkaisu, mutta minä lopetin pillerit kesällä yksipuolisella päätöksellä. Sanoin vaan miehelle, että kun minä olen nyt viisivuotta huolehtinut ehkäisystä pillerien kanssa, niin on hänen vuoronsa ehkäistä siihen saakka, kunnes haluaa, mutta että mulle kyllä sopii, vaikka hän ei alkaisikaan kortsuja käyttää.
Perustelin vielä päätöstäni sillä, että haluan elimistöni puhdistuvan noista pillereitten keinotekoisista hormoneista, jos me kerran tulevaisuudessa aiotaan hankkia lapsia, niinkuin ollaan naimisiin mennessä sovittu.
No vuoden loppuun mies jaksoi tuhertaa kumien kanssa säntillisesti, kunnes nyt vuodenvaihteessa kortsuihin tuskastuneena tuumaili, että myöskään hän ei enää halua ehkäistä säntillisesti kortsuilla, vaan aletaan mennä tuurilla.
Niinpä meillä nyt luotetaan varmoihinpäiviin ja kierron puolivälissä keskeytettyyn ja jos vauva on tullakseen, niin saa kyllä tulla.
Me ei siis tavalla miehen mielestä olla vieläkään hirveesti yrittämässä, vaikka nyt mun mahdollisuudet onkin monikertaistuneet entiseen ja jo tässä kierrossa on jännitystä, kun vauvakuumeisena tulee kuvitelluksi vaikka mitä. No kyllähän te tiedätte:)
Lapset lapset. Kasvakaahan ensin suhteissa ja yksilöinä.
Ehditte lapsia sitten myöhemmin. Koittakaa saada muiden hyvöksyntää jollakin muulla tapaa. Lapsia sitten päölle kolmikymppisinä, jos teillä suhde edes kantaa sinne asti.
Ehkä auttaisi, jos et ottaisi asiaa niin usein puheeksi miehesi kanssa. Tällöin hänelle jäisi aikaa miettiä ja sulatella sanomisiasi ilman, että olisi tarvetta "kilpikonnapuolustukseen". Lapsia ei myöskään kannata tehdä sen takia, kun muutkin tekevät, joskin sinulla taitaa olla myös parempia syitä! :) Ole vain rennosti oma itsesi ja anna miehesi hoksata itse, että nyt voisi olla sopiva aika. Joskus kuukausien päästä voit vaikka varovasti sanoa, että sinusta olisi ihanaa, jos teilläkin olisi jo pieni. Varsinkin jonkun perheellisen ystävän luona käynnin jälkeen tuollainen kommentti tuskin tuntuisi ahdistavalta, varsinkaan jos sitä ei seuraisi "hiillostus" lapsen hankintaan. Nämä päätökset kun ovat aina molempien yhteisiä.
Lasten saaminen nuorena on ihana asia, ja itsekin olen jo pari vuotta kuumeillut pahasti, vaikka koulut ovatkin vielä kesken. Onneksi mieskin on saanut saman kuumeen ja yhteisten pohdiskelujen jälkeen aloimme viimein joulukuussa yrittämään ja ensimmäisestä kierrosta tärppäsi. Yritän tällä sanoa, että ymmärrän kuumeilusi ja sen aiheuttaman (minulla jopa joskus fyysisen) tuskan, ja että joskus raskaus voi kuitenkin lähteä käyntiin miltei heti, joten ei sen kanssa niin mahdoton kiire välttämättä ole. :) Kaikkea hyvää sinulle!