Minä olen meresi,
minä olen muusasi.
Olen lempeä aurinkotuuli,
olen kipakka pakkasaamu.
Huurteena ikkunassa,
säteinä aamussa,
hämäränä illassa.
Tuhansina väreinä loistan,
ilona päiviesi kimalluksessa.
Anna sille arvosi,
anna luottamuksesi.
Tule tyköni, tule joka päivä.
Anna kätesi, kumarru puoleeni,
tule lähelleni.
Ota energiani, ota se vastaan.
Mutta älä näännytä,
vaan anna sen virrata molempiin suuntiin.
Kurkota taivaalle,
tavoittele mahdottomia,
sillä yhdessä pystymme kaikkeen.
Ei ole esteitä, ei murheita,
joita yhdessä emme voisi selättää.
Olen myrskyävä meresi,
olen kimmeltävä kastepisara.
Älä hukkaa minua,
sillä minä olen muusasi,
avaimesi omaan sisimpääsi.
Sieltä olet tuleva
saamaan kaiken mitä ikinä haluat.
minä olen muusasi.
Olen lempeä aurinkotuuli,
olen kipakka pakkasaamu.
Huurteena ikkunassa,
säteinä aamussa,
hämäränä illassa.
Tuhansina väreinä loistan,
ilona päiviesi kimalluksessa.
Anna sille arvosi,
anna luottamuksesi.
Tule tyköni, tule joka päivä.
Anna kätesi, kumarru puoleeni,
tule lähelleni.
Ota energiani, ota se vastaan.
Mutta älä näännytä,
vaan anna sen virrata molempiin suuntiin.
Kurkota taivaalle,
tavoittele mahdottomia,
sillä yhdessä pystymme kaikkeen.
Ei ole esteitä, ei murheita,
joita yhdessä emme voisi selättää.
Olen myrskyävä meresi,
olen kimmeltävä kastepisara.
Älä hukkaa minua,
sillä minä olen muusasi,
avaimesi omaan sisimpääsi.
Sieltä olet tuleva
saamaan kaiken mitä ikinä haluat.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Mä nyt vähän epäilen, mutta kiva kirjoitus kuitenkin.
Jotenkin janoan tälläisiä, kaikkea positiivista.Tähän asti vain itse kirjoitellut niitä. Onhan täällä paljon kauniita ajatuksia. Olen silti tottunut jo ajatukseen. Eikä se mitään, se tuntuisi jotenkin epäloogiselta saada tälläisiä. Tietysti viesteistäni on tykätty ja plussailtu ja kiva jos on pidetty.
Annan plussan tästä viestistä.
Ai vain sinä olet mielestäsi kirjoitellut niitä tänne, niinkö? No et muuten ole, voin henkilökohtaisesti vannoa että et ainoastaan sinä ole kirjoitellut tänne kauniita aitoja ajatuksia, harkiten tehtyjä. Vai ymmärsinkö nyt kenties hieman väärin, mitä tarkoitat.
Ei ei, on muitakin suurin osa on muilta.
minun kaikkeni!!! olethan uskon siihen!!
Rankka yö taas takana ?
Mutta niinkauan kun tota pystyy hokeen muikille kun muikille, tietämäti siitä mitään,
noi sanat menettää merkityksensä.
Hänelle joka on kaikkesi ei tehdä noin.
Sorry.
etkös sinä tuolla järkipalstalla sanonut vaikenevasi kokonaan sen anteeksipyyntösi yhteydessä ?
tekstiä!! me olemme kuin olemmekin totta!! jos sinä olet muusani ja avain sisimpääni niin mikä minä olen sitten sinulle?
Olet profeettani, jota haluan palvoa.
Olet luolamieheni, jolle haluan antautua.
ihana uskomaton....miten voitkaan olla totta!! sinä ilojen himojen halujen elämän rakkauden lähteeni...
Meneekö pikkasen liiottelun puolelle jo.
nyt --->
Peittoa sitten korville
Herraisä, mitä tekstiä!
Okei, jos vain olisit minun.
Luultavasti me löydämme itsemme
tunteiden hautasmaalta
jossa kaksi samanlaista
törmäsi sattumalta
me kirosimme elämämme
luontomme kurjimmat
ikeet
ja jatkoimme tunkiolla
kuin voittajina ikään
se häpeä on
ei sovi kirjoittaa
sitä sontaa joka meissä itää
mikä tässä mättää
sano sinä se
vaikenet kuitenkin
se on sinua se
Voi helvata
jo menee halvalla
emmekö parempaan pysty?
Hei nyt oikeesti
tässä menee ikä ja mahti
sama se mitä tunsimme
puhutaan tämä asia halki!!
Lupaus on lupaus Ja tässä on omani:
ULKOISTAN MINÄKIN ITSENI!
Hei mä tykkäsin tästä jälkimmäisestä... Eka tekstihän oli myös tosi hienosti kirjoitettu ja kaunis sanomaltaan, mutta kuin joku vääntäisi veistä jälleen kerran haavassani, kun luin niitä rivejä. Mä kärsin!
Mitähän sä mahdat tarkoittaa, kun ulkoistat itsesi, sinä siinä edellä?
Missä haavassa?
Anna arpisten haavojen olla
sitä kirurgikin kunnioittaa
tietänee kivun, tuskan, ehkä mitättömän
se lienee ele
ihmisyyden?
Mä menen nyt nukkumaan
painan pääni ikean untuvaan,
näen unta mistä lienee
ja toivon että huominen
tulee
Sitä joskus toivonut en
siksi runoni
suruinen
Se oli vain
toteamus,
huudahdus:
Subjektiivisuus off--
minäkin yritän
objektiivisuus,
olkoon se
Kutsumus!
Tunnistan. Sinä. Olisin valmis tapaamaan sinut heti, kun haluat/pystyt. Tämä ainakin pitäisi saada loppumaan, hyvänen aika.
Laita viestiä, nähdään.
Jatkan. Mikäkö mättää? Epäluottamus tähän palstaan, sekoiluun. Pihalla kaikesta -olo.
Olen mielestäni antanut sinulle niin tarkat tunnisteet, kuin pystyn. Jos se olet sinä, ei ole erehtymisen vaaraa, vai? Mä olen löytänyt hajanaisia, sellaisia, jotka sopisivat niin monelle. Tai sitten ne ovat menneet ohi, täällä nyt jouda koko ajan olemaan. Ja kun mietin sinua irl, se ei vahvista millään tavalla. Ok, luulen tietäväni, mutta en riittävän varmasti. Sinä voi laittaa viestiä, puhelin on aina mukanani. Joskus kerroit puhelimeen ja maileihin liittyvät pelkosi. Turhia, vannon.
Emmehän me muuten tästä etene mihinkään suuntaan. Ehkä sitten tosiaan sinne tunteiden hautuumaalle. Mutta ei sinnekään mennä puhumatta.
Yön laholatvojen hauskuus taas aamun valjetessa nähtävillä ))_
haluamansa niin jalat levälleen sitten !
Kaunis runo!
http://www.youtube.com/watch?v=JqDJzcelpIw
:)
Mutta nää yölliset taulapäät menee aina sotkeen kaikki ottaen kaiken itelleen ja sitten ketju on tuon mukainen.
Kerro ap jotain itsestäsi ja kaipauksesi kohteesta. Kirjoittelet samalla nikillä aina silloin tällöin ja olen jäänyt miettimään, että kukahan olet. Mistä päin vaikka?
Sivusta tää linkki, näkyy sama nikki olevan tuolla, josta ainakin käy ilmi, että tavanneet jo vuosia sitten.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11220176#comment-59642009
Kiitti, tuoreempi tapaus mielessä.
Ymmärsin jo.
En ymmärrä naisena näitä olen kaikkein ihanimpasi -tekstejä. Kuulostaa siltä, että on rakastunut enemmän omaan rakastumisen tunteeseensa (itseensä rakastuneessa tilassa) kuin kohteeseen, jolle omistaisi ylistävät sanat. Vaikka ymmärrän senkin, että itsensä ihanuudessa hekumointi voi olla vain osa kokonaisuutta.
Korjaus viimeiseen: sen voisin vielä ymmärtää, muusta viis.