Ikävöin salaa, miltä tuntuisi koskettaa sormeasi, kättäsi, sivellä niskaasi ja puraista hellästi korvaasi. Tiedän, etten koskaan pääse kokeilemaan, koska näiden esteiden yli ei kävellä. Meidän tulee asettaa säännöt rakkaudelle ja rakastaa niiden rajoissa, palata kotiin ajoissa.
On ikävä sinua
en saa koskaan lupaa
23477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minä olisin sen luvan antanut ja halunnut samaa mutta osoitit etten ollut sen arvoinen vaan sinä menit muiden luo aina uudelleen.
En enää,enkä silloin jos et olisi roikkunut avosiipassasi...
Kahdenkesken sovitaan, ei täällä.
Onko nuo esteitä? Miten niistä ei pääse yli, mikä sen estää? Oletko varattu, vai onko kaipuusi kohde varattu, ja katsot turvallisemmaksi nykyisen elämäntilanteesi?
Ei rakkaus tunne rajoja, on vain asioita mitkä pitää voittaa, muutoin ihminen on kuin vajaa jostakin, ei osaa edes toimia mitenkään, koska se kaikki mikä on jäänyt kokematta, on mielessä, ei kenties ikuisesti arkiaskareissa, mutta väijyy taka-alalla ikuiseti kun mietti että mitä se kaikki olisikaan tuonut tulessaan.
N-->m
Mulla on sama tilanne. Aiemmin pelkäsin että rakastun. Nyt pelkään että se kestää mitä vaan.
aikuisten ihmisten kyseessä ollessa puhuttavissa ja sovittavissa mutta viimeinen paikka ja tapa on täällä anonyymit viestit. Pitää toimia aikuisen ihmisen tavoin.
saa hylätä toisiamme on sääntö viimeinen... Sen rikoit...
kenet... Sanattomuudellakin voi hylätä toisen. Silloin kun toinen on kaukana. Ja kommunikaatiokatkos näyttää pysyvältä. Se tuntuu niin pahalta, hylätyn olon ja todella välinpitämättömän kuvan sellaisesta saa. Ei siinä enää elättele toiveita mistään. Tunteiden uudelleenkäsittely vei aikaa, oli viedä elämänilon, mutta piru vie nousin jaloilleni! Ehkä tämä elämä tästä alkaa jotenkuten taas sujumaan, paremmin on asiat ainakin juuri nyt kuin jokin aika sitten...
Poju taas horisee.
Jos molemmat ovat tahoillaan perheellisiä ja asiassa on muitakin mutkia, on parempi kaikkien kannalta rakastaa vain platonisesti. Jos molemmat olisivat vapaita, tiedän, mistä itseni huomenna löytäisin. En pelkää kertoa rakkaudestani, olenhan sen jo hänelle kertonut ja saanut vastakaikua. Tämä elämä ei vain anna mahdollisuutta.
Voiko miestä ottaa väkisin jos oikein haluaa. Edes hiukan suostutella...
Oikea tosirakkaus ei tunne tekosyitä.
Mä en toivo mitään muuta kuin että voisin irl puhua näistä asioista hänen kanssaan. Olisko se niin väärin ja mahdotonta. Kai nyt ihmiset voi keskustella.
Samaa toivon, että pääsisin Hänen kanssaan keskustelemaan. Eihän siinä tartte muuta tapahtua kuin ajatustenvaihtoa.
Ootko mies? Ketä kaipaat? Mikä sun tilanne on?
tarvitse yrittää kävellä, ne voi myös poistaa tieltä.. Jos todella haluaa..
Olisin siihen valmis, toinen tuskin on.
Tiedätkö ihan varmasti? Mistä tiedät miten toisen asioiden laita on tänä päivänä?
En tiedä niin. Toivon vaan että on onnellinen.
Kyllä me ne esteet voitetaan, yhdessä. Sua odotellen..
joka paikassa. tiedätkö miltä tuntuu.
Kuule mä. Ootko tehnyt kaikkesi? Ketä kaipaat....
tylsä elämä sulla sitten. Elämä on elämistä varten, nauttia elämän suomista iloista. Onko taitoa tehdä se niin, ettei ketään satuteta? Eipä taida, siis jää haaveilemaan. Sori, en halua ilkeillä, mutta ,,,,,,,