Olemme asuneet nyt puolisenvuotta virallisesti saman katon alla.
Perheeseemme kuuluu minä, tyttäreni 2v. sekä mieheni ja hänen poikansa 2v. joka kulkee viikko-viikko järjestelyllä kotien väliä.
1. Ongelmaksi on ilmennyt mieheni pojan vaikutus arkeemme niillä viikoilla kun hän on luonamme.
Viikko-viikko asuminen on aiheuttanut pojassa agressiivisuutta hän tukistaa,puree,tönii, on kovakourainen, hyppii päälle ym. Ja koska on muutenkin erityistukea tarvitseva lapsi, jälkijunassa tulevan kehityksensä vuoksi. on minulla ollut vaikeuksia rakentaa suhdetta poikaan ja tutustua häneen. kyllä me toimeen tulemme ja hän osaa olla ihastuttava mutta 70% koko ajasta hän on hyvin "raskas" ja se aika minkä hän viettää luonamme menee aina pojan "raiteille" saamiseen, joten emme ehdi paljoakaan nauttimaan hänestä omana itsenään, kuin vasta viimeisenä kahtena päivänä ennen vaihtoa. Ja sama toistuu taas viikon kuluttua hänen mentyä "takapakkia".
Ja se miten tämä kaikki vaikuttaa tyttäreeni.
Siinä yksi pulma paketissa.
2. Muutettuani toiselle paikkakunnalle, jouduin eroamaan koulusta jossa minulla oli valmiina opiskelupaikka odottomassa kunnes palaisin hoitovapaalta. nyt kuitenkin tilanne on se että en saanutkaan luvattua siirtoa toiseen kouluun, ja asiat sen tiimoilta menivät takapakkia.
Opiskelupaikan siirto edellytti koulusta eroamista, mutta tämä merkitsee sitä että minulta evätään mahdollisuus työmarkkinatukeen.
Toimeentulotukea en saa mieheni tulojen vuoksi,
Eli tuloni ovat elatusmaksu sekä lapsilisä kk.
Tämä asia on ehkä enemmän oma ongelmani sillä vihaan elää kädestä suuhun ja olla täysin riippuvainen toisista.
Työstä, koulutuksesta tai mistään vastaavasta ei ole kuulunut mitään ja täällä minä kotona olen ja odotan.
3. Tyttäreni sai kuitenkin perhepäivähoidosta paikan jossa hän tykkää kovasti olla, enkä halua häntä sieltä poiskaan ottaa jos satunkin työllistymään, saisin koulupaikan tai jotakin vastaavaa. Mutta se tuottaa minulle "huonoäiti kompleksia" sillä olen itse käytännössä toimettomana kotona. Ja hän muulla toisen hoidettavana.
Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia/mielipiteitä.
Perheeseemme kuuluu minä, tyttäreni 2v. sekä mieheni ja hänen poikansa 2v. joka kulkee viikko-viikko järjestelyllä kotien väliä.
1. Ongelmaksi on ilmennyt mieheni pojan vaikutus arkeemme niillä viikoilla kun hän on luonamme.
Viikko-viikko asuminen on aiheuttanut pojassa agressiivisuutta hän tukistaa,puree,tönii, on kovakourainen, hyppii päälle ym. Ja koska on muutenkin erityistukea tarvitseva lapsi, jälkijunassa tulevan kehityksensä vuoksi. on minulla ollut vaikeuksia rakentaa suhdetta poikaan ja tutustua häneen. kyllä me toimeen tulemme ja hän osaa olla ihastuttava mutta 70% koko ajasta hän on hyvin "raskas" ja se aika minkä hän viettää luonamme menee aina pojan "raiteille" saamiseen, joten emme ehdi paljoakaan nauttimaan hänestä omana itsenään, kuin vasta viimeisenä kahtena päivänä ennen vaihtoa. Ja sama toistuu taas viikon kuluttua hänen mentyä "takapakkia".
Ja se miten tämä kaikki vaikuttaa tyttäreeni.
Siinä yksi pulma paketissa.
2. Muutettuani toiselle paikkakunnalle, jouduin eroamaan koulusta jossa minulla oli valmiina opiskelupaikka odottomassa kunnes palaisin hoitovapaalta. nyt kuitenkin tilanne on se että en saanutkaan luvattua siirtoa toiseen kouluun, ja asiat sen tiimoilta menivät takapakkia.
Opiskelupaikan siirto edellytti koulusta eroamista, mutta tämä merkitsee sitä että minulta evätään mahdollisuus työmarkkinatukeen.
Toimeentulotukea en saa mieheni tulojen vuoksi,
Eli tuloni ovat elatusmaksu sekä lapsilisä kk.
Tämä asia on ehkä enemmän oma ongelmani sillä vihaan elää kädestä suuhun ja olla täysin riippuvainen toisista.
Työstä, koulutuksesta tai mistään vastaavasta ei ole kuulunut mitään ja täällä minä kotona olen ja odotan.
3. Tyttäreni sai kuitenkin perhepäivähoidosta paikan jossa hän tykkää kovasti olla, enkä halua häntä sieltä poiskaan ottaa jos satunkin työllistymään, saisin koulupaikan tai jotakin vastaavaa. Mutta se tuottaa minulle "huonoäiti kompleksia" sillä olen itse käytännössä toimettomana kotona. Ja hän muulla toisen hoidettavana.
Olisi kiva kuulla muiden ajatuksia/mielipiteitä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Siis miksi ihmeessä niinkin pieni kuin 2-vuotias on vanhemmillaan vuoroviikoin?? Aika järkyttävää...Ei noin pieni ole sellaiseen kypsä. Ei 2-vuotiaalla ole edes kunnon aikakäsitystä vielä, ymmärtää ehkä joten kuten käsitteet eilen ja huomenna, muttei niitäkään täysin konkreettisesti. Vuoroviikkoasuminen sopii parhaiten kouluikäisille lapsille, ehkä joillekin yli 4-5 vuotiaille, muttei missään nimessä taaperoille!
Tottakai vuoroviikkojärjestely aiheuttaa miehen lapsessa tuollaista käytöstä. En ihmettele yhtään. Viikko isällä, viikko äidillä, ei taapero vielä edes ymmärrä, kuinka pitkä aika on viikko. Siksi hän ottaa takapakkia jatkuvasti ja on jatkuvassa stressitilassa. Tuon ikäiselle pysyvyys, jatkuvuus ja perusturva on tärkeää. Päivien pitää olla samanlaisia, rutiinit samat, ympäristö sama. Äiti on vielä 2-vuotiaalle kaikki kaikessa, ja ero äidistä on todella ahdistavaa. Päivä tai kaksi menettelee, mutta viikko on liian pitkä aika.
Suosittelisin aivan ensimmäisenä miestäsi muuttamaan tuota systeemiä lapsensa äidin kanssa. Selittämään, kuinka hankalaa lapsella on. Vuoroviikkosysteemiinhän voi palata uudelleen myöhemmin, kun lapsi on kasvanut isommaksi. Aluksi kannattaa käydä esim.päivävierailulla isän luona, sitten ehkä jäädä yhdeksi yöksi, jne. edetä pikkuhiljaa.
Oma lapseni on nyt 2,5 vuotias, enkä ikinä suostuisi (eikä sen puoleen miehenikään, tiedän sen) laittamaan lasta tuollaiseen rumbaan, jos ero tulisi. Kyllä noin pienen lapsen kohdalla mennään täysin lapsen ehdoilla.
Olen mihelleni puhunut asiasta, mutta ovat hyvin saamattomia ajamaan lapsensa etua.
Itsekin olen samoilla linjoilla siitä että miten tuhoisaa viikko-viikko asuminen voi lapselle olla ja onkin jos on noin pieni.
Pojan äiti on kuitenkin täysin joustamaton asioissa.
Asia on siirretty jo oikeustoimiin mutta äiti henkilö viivyttelee vastauksiaan viimeiseen asti ja kieltää ongelmat. Ja sekin kun pykälien mukaan lasta ei saa vaihtaa päiväkodin välityksellä niin nämä neropatit ovat tähän asti tehneet sen ma aamuna ennen hoitoon lähtöä. Ja se miten vaihdot yleensä ovat sujuneet ym. on tarina ihan erikseen.
Nyt kun lopullinen haaste on lähetetty pojan äidille ovat su illat yhtäkkiä sopineetkin hänelle vaihtopäiväksi.
heillä on toiminut reissuviko tähän asti kommunikaatio välineenä minkä sisältö on kuitenkin pelkää liirumlaarumia sarjassamme olimme ulkona kaikki hyvin.
Olemme käyneet perheneuvolassa keskustelemassa, sieltä ei juurikaan ole ollut apua ovat vain osoittaneet huolensa poikaa kohtaan.
pojan hoitokeskustelujen yhteydessä isä on ottanut ongelmia puheeksi mutta, ilmoittavat että eivät voi kommentoida mihinkään asiaan, vaikka kysymys olikin lapsen kehitykseen liittyvissä asioissa ja joissakin arjessa esiintyvissä ongelmissa jotka mahdollisesti saattaa olla kytköksissä pojan kehitykseen. Ovat vain sanoneet että keskustelelemme äidin kanssa. ja epikriisit mitä olen lukenut, ovat hyvin puolueellisia äitiä kohtaan kun taas isähenkilölle näytetään keskisormea rivien välistä. Vuoropäivähoidossakin on ilmennyt pojalla toisten kiusaamista ja levottomuutta ja ovat ilmaisseet varovasti toiveen että pojalla käytettäisiin vaippoja koska ei osaa pottaamista juuri lainkaan. mutta sitten kun hoitopaikalla on tullut tilanne että heidän täytyisi kirjallisesti näistä puhua niin vastaus on että eivät voi kommentoida.
Itse olen kuitenkin täysin kädetön sivusta seuraaja, koska lapsi ei ole minun eikä minun puheillani ole juurikaan painoarvoa.
Hirvittää vain katsoa vierestä.
Olen kyllä tietoinen kaikista tapaamis asioista, suosituksista ym. koska itsellänikin on ollut omat koukerot tyttäreni kanssa, mutta kaikki olen saanut sovittua tyttären isän kanssa ihan ok ja asiat toimivat hyvin. Isä käy katosmassa tyttöä 2-3 kertaa arkipäivisin muutaman tunnin ulkoilemassa, sisäleikkipuistossa tai uimassa ja jos kaikki on ollut ok ja tyttö on rauhallinen ym. on hän päässyt isälleen yhdeksi yöksi vkl.
Se mitä opiskelu asioihini tulee tai työllistymiseeni on umpikuja ollut tähän asti.
olen hypännyt työkkärissä sanovat vain että odottele, työhakemuksia laittanut vaikka kuinka, yhteishaku minun täytyisi tehdä, ja teenkin, mutta ongelma on se että on ilmennyt tässä hetki sitten että olen raskaana. ja jos kouluun pääsen niin opinnot alkaa juuri silloin kun raskaus on jo sen verran pitkällä että en ehdi aloittaa koulua kunnolla ilman että joudun keskeyttämään opintoni.
Siis minkä pykälien mukaan lasta ei saa vaihtaa päiväkodin välityksellä? Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun minulla on kaksi tarhaikäistä, joilla on eri isät. Molempien kanssa on sovittu, että minä vien tarhaan ja isä hakee, ja sama sitten toisinpäin. Hyvin on toiminut vanhemman lapsen kanssa jo 3 vuotta ja pienemmän kanssa nyt muutaman kuukauden.
Sun lapsesi isä saa muuten osallistua ihan surkean vähän tyttönsä elämään.:( Vaikka viikko/viikko systeemi onkin liian pitkä pätkä, niin voisi se olla vaikka 2pv kerrallaan isällään ja sitten 2pv sinulla?
Ainut virheesi oli erota koulusta. No järjestä asia kuntoon, äiti hoitaa homman aina!
Lapsi oireilee, ehkä siellä toisessa kodissa on jotain vialla, lastenvalvojan juttusille apua hakemaan, koska tilanne on noin paha!
Meillä oli vaan hakupäivän kamalat itkut, kun isi oli juonut lasten tapaamisviikonloppuna, se purkautui heti kun autoon pääsivät. No tapaamiset hyytyivät minimiin, onneksi isä muutti kauemmaksi.
1. Lapsi erosta äidiistä max. yhtä monta päivää kuin on ikävuosia, en nyt muista mihin ikään asti tämä päti, eroahdistus on valtava ja kuten joku jo edellä sanoi, 2-vuotias ei ymmärrä missä mennään ja miksi. Nykyinen systeeminne ei ota lasta ollenkaan huomioon, millään tavalla, aikuisten ehdoilla mennään. Jos ette usko menkää jonnekin juttelemaan joka osaa näistä asioista "auktoriteetilla" kertoa. Miehesi ja varsinkin exä voi nikotella jos sinä vihjaiset, ilkeä äitipuoli et jaksa puolisosi lasta...
2. Tilanne on nyt se mikä on. Hae opastusta, voit itsekin ottaa aktiivisesti yhteyttä ja kysellä vaihtoehdoista.
3. Jaa kuka sanelee minkälainen on hyvä "äiti". Ajattele omilla aivoillasi, eihän tuo ole mikään ongelma. Naiset kehittelee ongelmia turhista.
Joillekin lapsille isä on läheisempi enkä tajua tätä "erossa äidistä" touhotusta. Miksi äiti olisi isää tärkeämpi? Ja jos multa kysytään niin joillekin lapsille on vaan parempi mikäli äiti katoaa maisemista..
Luultavast olet taasen se uusikko, joka näin kirjoitat, mutta ne poikkeustapukset, joissa äiti ei ole sopivan lapsen hoitajaksi ylleensä sosiaalihuolto on mukana asioissa, eikä sen vuoksi ole edes täällä kirjoiteltavia asioita.
Te uusionaiset ja miehet, älkää nyt hitossa olko lapsille mustasukkaisia, olette todella alhaisia olentoja jos näin. Tätä teidän kirjoitteluja äitien haukkumista ja lasten moittimista on täällä kaikki keskustelut ihan pullolaan, ei se äiti erossa ole yhtään pahempi kuin isäkään, ettekä te ole mitään pulmusia myöskään.
Lapsen äiti on joutunut monesti elämänsä vaikeimpaan tilanteeseen ja hän ei todellakaan tarvitse kenenkään haukkumisia ja etenkään teidän uusikkojen, jotka olette monesti tunkeutuneet väärille vesille.
Kuinkahan monesti se uusiosuhde pakottaa tekemään sen eron, minulla on valitettavasti käsitys, että jo asian eli salasuhteen useimmiten juuri tuo uusikko laittaa jotakin kautta menemään tuonne toisen kotiin ja puolisolle.
Kyllä minäkin niin ilkeä olen, että toivon sen kostautuvan jokaiselle tällaiselle uusikolle ja pahimman mukaan.
ihan samalla tavalla täällä äidit haukkuu uusikkoja ja uusikot äitejä. Alhaista on jos uusikko, mies tai nainen, haukkuu ja on on lapsille mustasukkainen. Ihan yhtä alhaista on jos äiti mustamaalaa uusikkoa syyttä.
Ja siitä että miten "se uusiosuhde pakottaa tekemään sen eron"... Ei läheskään ainoa syy, yleinen kylläkin, valitettavasti. Eron syyt voivat olla todella monimuotoiset ja jos syy on kolmas osapuoli, se saattaa olla myös äidin puolelta lähes yhtä todennäköisesti kuin isänkin puolelta..
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194696132747/artikkeli/il nama ovat yleisimmat avioeron syyt.html
http://www.suhdesoppa.fi/avioero/yleisimmat-avioeron-syyt/
http://www.studio55.fi/irtiarjesta/artikkeli.shtml/1633546/nama-ovat-parisuhteen-kriisin-paikat-ja-yleisimmat-syyt-eroon
En yritä olla kenenkään puolella, en uusikoiden enkä exien mutta nämä keskustelut tuppaavat olemaan niin täynnä mustavalkoista vihaa uusikoiden ja exien välillä että oikein pahaa tekee
***alusta unohtui että: Ihan yhtä alhaista on jos äiti tai isä, eli kumpi tahansa vanhempi, mustamaalaa toisen uutta puolisoa syyttä.
Tiedän pari tapausta, joissa näin on ollut, mutta myös sellaisia tapauksia, joissa olisi parempi jos isä olisi kadonnut maisemista. Ja muutamia, joissa lapsi olisi parempi sijoittaa muualle kuin omille biologisille vanhemmilleen, siis kummallekaan heistä.
Mutta kyllä noin pienellä pitää olla se "turvapaikka", oma koti, jossa on omat asiat ja rutiinit ja saa olla oma itsensä. Ja lähihuoltajasta erossa korkeintaan muutama päivä, mielellään ei kahta yötä enempää. Kumpi tahansa se lähihuoltaja onkaan. Noin pienellä yleensä äiti. Pieni lapsi tarvitsee vähintään yhden turvallisen päivittäisen kontaktin, ihmisen johon tukeutua ja jonka tietää pitävän hänestä huolta, ja jolle voi kiukutella epäilemättä tämän rakkautta. Noin pienellä kun 2-vuotiaalla turvallisuuden tunne kärsii ja rutiineista tulee rikkonaisia.
2-vuotiaalla viikko ja viikko systeemi? Psykologin mukaan ei hyvä lapselle sillä lapsella on oikeus yhteen kotiin. Kuulostaa julmalta. Tuntuu että tässä enempi ajatellaan vanhempien etua, joko isä vaatii liikoja tai äiti vapaata elämää. Ikimaailmassa en haluaisi olla erossa lapsistani viikkoakaan. Pari päivää korkeintaan. Eipä ihme että pojalla on vaikeuksia sopeutua. Uhmaikä päällä. Lapsi tarvitsee turvallisen, pysyvän ympäristön, isä voi muutenkin tavata lastaan kuin viikko systeemissä. Ajatelkaapa nyt lapsen etua ensisijaisesti. Jatkuva riepottelu eri kotien välillä tuo vain levottomuutta. Äitikö haluaa viettää vapaata sinkkuelämää, siitä onki vaikea luopua jos on siihen tottunut.
Hieman selvennystä viikko-viikko asumiseen.
Pojan äiti oli se joka vaati viikko-viikko asumisen ja näin he sopivat alustavasti, sopimuksissa ei lue virallisesti mitään siitä että järjestely on viikko-viikko asuminen.
äiti ei kuitenkaan suostu antamaan poikaa isälleen jos ei ole viikko-viikko.
Pojan isä on laittanut asian oikeus prosessiin jokin aika sitten, ja on niillä linjoilla että hänelle on aivan sama kummalle huoltajuus menee kunhan kartoitetaan todenmukaisesti se että kumman vanhemman luona pojalla on parempi olla. eli on valmis myös siihen että poika jää äidilleen, jos sen katsotaan olevan parempi pojan kannalta.
Meillä sama ongelma, miehen lapset puree, sotkee, potkii, huutaa, rikkoo, ja muutenkin käyttäytyvät ongelmallisesti. Oikein suututtaa kun tulevat usein mielle, joka toinen kuukausi, että sanoinkin miehelle, että jos voisimme ottaa joka kolmas kuukaisi, niin saisimme oman rauhan ja viettää mukavaa perhe elämää omissa oloissa. Ainahan se on rankkaa kun tulee ylimääräisiä sotkijoita kotiimme.
Me työstämme myös raiteille näitä miehen lapsia heti kun tulevat ja siihen asti kun lähtevät, on niin ongelmallisia, että en ole koskaan nähnyt moisia. Samat on meillä meiningit, olemme kohtalotoverieta.
Takapakkia menee nämäkin jatkuvasti, jos tänään oppii jotain niin huomenna ei osaa enää mitään. On se rankkaa.
Tämä keskustelu saa varmasti monet, jotka vasta harkitsevat eroa, miettimään toiseen kertaan ja ajattelemaan lastensa etua. EIkö näitä käytöshäiriöisiä erolapsia ole Suomessa jo ihan liikaa?
...Ongelmaksi on ilmennyt mieheni pojan vaikutus arkeemme niillä viikoilla kun hän on luonamme.
Etkä hokaa, sehän johtuu sinusta!!;)))) Jos ongelmia ilmee viikolla kun hän on luonanne, eikä kotona, niin sehän on sun vika. Etkö nyt hokaa????
Otas irseäs niskasta kiinni ja hanki työpaikka, jos kerran sinusta ei ole opiskelemaan ja et saannut siirtoa toiseen oppilaitokseen. Kukaan ei työnnä sinulle työpaikkaa, jos et ites sitä edes vaivaudu etsimään.
Lopeta alkuunsa miehn pojan nimittely ja erittely omasta lapsestasi. Teillä on kaksi samanikäista lasta joita tulee kohdella joka suhteessa tasavertaisina. Totuus on, että kaksivuotiaalla on kaksivuotiaan uhmaikä, joka toisilla saattaa olla kovinkin lievä, mutta useimmilla kaikki kuvaamasi oireet kuuluvat asiaan päivittäin aamuata iltaan ja ainakin puolen vuoden ajan. Ihan normaalilta siis poika kuullostaa ja todellisuudessa suurin ongelma lapsen kannalta on se, että hänellä menee joka viikko pari päivää sopeutua uuteen kotiin, mutta tämäkin helpottaa kun lapsi kasvaa. Sinun pitää kssvaa sitä ennen aikuiseksi ja ryhtyä käyttäytymään aikuisen tavoin ottamalla vastuu itsestäsi ja uudesta perhe.estäsi
Työ paikkoja on haettu vaikka kuinka, hakemuksia laitettua, paikanpäältä käyty kysymässä, työkkäristä kysellyt mahdollista työssäoppimista, työ-paja toiminta mahdollisuutta ym. ilman mitään edistystä, että kyllä olen aktiivinen ollut.
En erottele kumpaakaan lasta toisistaan kohtelen heitä tasa-arvoisesti, en pojalle kuitenkaan voi antaa erikoiskohtelua vaikka hänen arki onkin hektisempää ja pulmia on enemmän hänen kohdallaan, samat säännöt koskevat häntä täällä siinä missä tytärtänikin.
Nämä asiat mistä olen puhunut ovat niitä mitkä ovat mietityttäneet minua ja siitä syystä olen erotellut ne tähän aloittamaani keskusteluun.
AP;n tarkoitus oli ärsyttää lapsirakkaita ihmisiä, kun itse ei kykene siihen olemaan asiallinen ihminen kenenkään seurassa.
Tuommoisesta käytöshäiriöstä ja lapsen yksityiseyyden loukkaamisesta ja asiattomasta kohtelusta, voi tehdä ilmoituksen lastensuojeluun. Kenenkä lapsen ei tarvi kuunnella ja kräsiä kenenkään ihmisen huonosta kohtelusta ja henkisestä väkivallasta. Ellei oma isä siihen kykene, on se naapurin tai muun ihmisen joka näkee ja kuulee, tehdä ilmoitus.
Eläimiä ei saa kohdella huonosti, siitä seruaa sakko, vankeus tai pitokielto, miski se ei koske myös lapsia joita kohdellaan huonosti?
En itse pidä keskusteluani lapsen yksityisyyden loukkaamisena koska olen puhunut asioista nimettömästi. onhan suomen maassa populaa sen verran että kyllä yksi keskustelu hukkuu muiden joukkoon.
Eiköhän ihan saman tyylisiä kekskusteluja löydy useampiakin.
Ja se vaikka tekisin ilmoituksen ja ilmaisisin huoleni pojan hyvinvointia kohtaan. onko siitä missään näyttöä, ei olisi kuin yhden ihmisen sana muita vastaan. mistä todisteet.
Eiköhän se oikeus prosessi kartoita lapsen tilanteen. ja jos niinkseen tulee niin ilmaisen kyllä huoleni siinä vaiheessa jos päättävät haastatella minua.
Pääasiallinen tehtäväni on kuitenkin hoitaa oman tyttäreni asiat. Ja pitää hänestä huolta niinkuin olen tehnyt. Ilmaisin jo alunalkaen miehelleni että en aijo pojan äidiksi koska hänellä on sellainen, hoidan kyllä hänen perustarpeitaan ym. mutta pääasiallisen vastuun olen halunnut pitää pojan isällä ja hänen äidillään. Ja saavat hoitaa asiansa keskenään. toki voin kuunnella, ilmaista mielipiteeni, mutta en voi laittaa sanoja ja tekoja toisten suuhun.
Voi kuulostaa itsekkäältä mutta en voi kaikkia pelastaa. olen tehnyt jo voitavani. Kannustamalla puhumaan ongelmista perheneuvolassa, hoito neuvotteluissa, vuoropäivähoidossa, keksustelemaan "reviiri neutraalissa" paikassa pojan äidin kanssa jos vaikka selkoa tulis asioille ym.
Siis... olet jättänyt opinnot miehen takia ja lähtenyt perään? Etkö voisi edes muuttaa kirjoille toiseen osoitteeseen, jotta saat toimeentulotukea tms? Onko mies niin tärkeä että sen takia pitää heittää kaikki muu pois :O...
Hei etkö nyt huomaa? Tarina on täysin keksitty. Tämänmoinen tarina vaan on erittäin hyvä ärsyttämään näitä ex vaimoja. Takuutuote. Tällaista viljlee suurin osa kirjoittajista. Saa suuremmat kannanotot, ja ap hymisee, kun ihmiset menee lankaan....
mies ei ole ainut syy jonka vuoksi muutin. Tämä oli myöskin paluumuutto sekä se että kaikki tukiverkostoni asuvat samalla paikkakunnalla tai siinä läheisyydessä. Sekä tyttäreni näkee isäänsä useammin.
Olen yrittänyt kyllä saada omaa asuntoa, mutta vuokra-asuntojen saatavuus ei ole tällähetkellä kovin hyvällä tolalla täällä.
Mikä kaikki muu, en kuitenkaan koe että toimeentulotuki,asumistuki, yksinhuoltajakorotukset ym. ole se oman onnen mittari.
Vaikka rahallisesti onkin tiukkaa niin kyllä minä pärjään ihan hyvin siihen asti kun saan koulutuspaikan tai vastaavan niin työmarkkinatuki alkaa rullaamaan, taikka töihin.
Sehän on sinun mielipiteesi, muiden joukossa.
Omaat erittäin sairaan mielen. Hanki nopeasti apua.
Järkyttävää lukea näitä lapsikohtaloita, joissa jo pienet 1-2 v joutuvat muuttamaan viikottain. Ja se miten esim isän uusi suhde heitä kohtelee. Aina säälin tunteet nousee, kun ajattelee, miten jotkut vanhemmat suovat omille lapsille semmoisen kohtalon.
Lapsenpaikka on kotona, jonne isä tulee lasta katsomaan eikä niin että 1-2 vuotais lähtee isää katsomaan. En voi sille mitään että itku tulee aina kun lukee, miten miehenl apset haisee, ärsyttää tai muuten nostaa vihan tunteet isän uusien suhteidne pintaan. Olemme onnekkaita, kun miellä ei koskaan ole niin tehty, ei koskaan. Me rakastamme lapsiamme niinpaljon, että soimme heille hyvän ja onnellisen lapsuuden, eikä mies heittäny omia mokia lastensa niskaan. Jos olisi, olisin puuttunut siihen, mutta onneksi ei tuonut naisiaanmeille koskaan eikä lasten eteen haukkumaan. Huh.. en voi käsittää miski lapset laitetaan maksumihujsi kun perhe hajoitetaan tai hajoaa...
Rakkautta vain