Ahdistus haittaa elämää. Se ilmenee siten, että välttelen ns. negatiivisia tilanteita. Tämä tarkoittaa hyvin outojakin asioita: lykkään tekemisiä loputtomasti (esim. laskun maksaminen on sellainen tilanne, joten en avaa laskuja, sitten kun tulee perintäkirje, maksan kyllä sen).
Jätän tärkeitä (vaikeita) puheluita soittamatta, viesteihin vastaamatta, vaikka lopputulos ei olisikaan huono, mutta koska niiden tekemisestä syntyy hetkeksi epämukava ja stressaava ja sitä kautta ahdistava tilanne. Pelkään siis vain sitä tilannetta kun ns. todellisuus on edessä, en niinkään sitä, mitä tietyntyyppisestä päätöksestä seuraa. Tiedän rationaalisesti ajatellen että asioiden lykkäämisestä syntyy vaikeuksia (esim. juuri se laskujen maksaminen joka välillä menee ulosottoon asti). En ole aina ollut tällainen, ja pelkkä "ota itseäsi niskasta kiinni"-neuvo ei kyllä riitä enää.
Toisaalta sitten kun se lasku on maksettu tmv. homma tehty niin olo ei ole helpottunut ollenkaan - teki sen sitten ajallaan tai ei. Pikemminkin niin päin että stressi on sillä hetkellä läsnä ja jää jonkinlainen morkkis jopa päälle joksikin aikaa.
Suorittaminen on siis "yhdentekevää", josta syystä sekään ei motivoi näiden pienten asioiden hoitamiseen.
Eli koska ahdistuksen määrä on vakio, lykkään näitä tekemisiä loputtomiin, koska se on ihan se ja sama koska ne tekee :( Paperipinot ja hoitamattomat asiat kasautuvat ja kierre on valmis. Ajoittain saan sen verran vaihdetta päälle, että teen roikkuvat asiat väkisin pois, mutta se jälkeen on ihan naatti olo, ja hommat alkavat kasautua taas heti uudestaan.
Joskus olen huomannut että pari konjakkiryyppyä tmv poistavat mukavasti tuon "alkuahdistuksen" ja hommat alkavat luistaa, mutta ei sitä kyllä tälle polulle viitsisi lähteä. Aikanaan oli myös "energisyyden puuskia" jolloin tuli hoidettua paljon asioita kuntoon kerralla, mutta ne ovat kaikonneet ja pari vuotta sitten.
Rationaalisesti ajatellen tämä on ihan järjetön tilanne, mutta minulle tämä on ihan oikea ongelma, olen kuitenkin aina ollut vastuullinen ja asiat hoitava ihminen. mitä minulle oikein tapahtuu :(
Jätän tärkeitä (vaikeita) puheluita soittamatta, viesteihin vastaamatta, vaikka lopputulos ei olisikaan huono, mutta koska niiden tekemisestä syntyy hetkeksi epämukava ja stressaava ja sitä kautta ahdistava tilanne. Pelkään siis vain sitä tilannetta kun ns. todellisuus on edessä, en niinkään sitä, mitä tietyntyyppisestä päätöksestä seuraa. Tiedän rationaalisesti ajatellen että asioiden lykkäämisestä syntyy vaikeuksia (esim. juuri se laskujen maksaminen joka välillä menee ulosottoon asti). En ole aina ollut tällainen, ja pelkkä "ota itseäsi niskasta kiinni"-neuvo ei kyllä riitä enää.
Toisaalta sitten kun se lasku on maksettu tmv. homma tehty niin olo ei ole helpottunut ollenkaan - teki sen sitten ajallaan tai ei. Pikemminkin niin päin että stressi on sillä hetkellä läsnä ja jää jonkinlainen morkkis jopa päälle joksikin aikaa.
Suorittaminen on siis "yhdentekevää", josta syystä sekään ei motivoi näiden pienten asioiden hoitamiseen.
Eli koska ahdistuksen määrä on vakio, lykkään näitä tekemisiä loputtomiin, koska se on ihan se ja sama koska ne tekee :( Paperipinot ja hoitamattomat asiat kasautuvat ja kierre on valmis. Ajoittain saan sen verran vaihdetta päälle, että teen roikkuvat asiat väkisin pois, mutta se jälkeen on ihan naatti olo, ja hommat alkavat kasautua taas heti uudestaan.
Joskus olen huomannut että pari konjakkiryyppyä tmv poistavat mukavasti tuon "alkuahdistuksen" ja hommat alkavat luistaa, mutta ei sitä kyllä tälle polulle viitsisi lähteä. Aikanaan oli myös "energisyyden puuskia" jolloin tuli hoidettua paljon asioita kuntoon kerralla, mutta ne ovat kaikonneet ja pari vuotta sitten.
Rationaalisesti ajatellen tämä on ihan järjetön tilanne, mutta minulle tämä on ihan oikea ongelma, olen kuitenkin aina ollut vastuullinen ja asiat hoitava ihminen. mitä minulle oikein tapahtuu :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Enpä osaa sanoa mistä tuo johtuu, mutta tunnistan täysin tuon epämääräisen ahdistuksen tunteen. Minun on pitkään ollut samasta syystä todella vaikea tarttua asioihin. Ja tosiaan tekemisestä ei seuraa mitään hyvää oloa, vaan lisää ahdistusta.
Olen ollut lapsesta asti kova jännittämään ja pelkäämään milloin mitäkin ja olen koettanut aina peittää sen parhaani mukaan. Sisäisesti olen kuitenkin käynyt hirveillä ylikierroksilla. Ihmiset ovat aina luulleet, että suhtaudun kaikkeen tyynen rauhallisesti, vaikka olen stressannut ja murehtinut pienintäkin asiaa. Minusta tuntuu, että paloin yksinkertaisesti loppuun tuon asian kanssa. Tuntuu kuin koko stressireaktio olisi kadonnut johonkin ja tilalla on pelkkä tasainen ahdistus.
Itsessäni huomaan toisinaan samoja piirteitä,esim. että en saa itseäni tekemään asioita joista en pidä tai ne ahdistavat vaikkakin hieman. Mutta kun sitten tulee eteen se eimieluinen asia ja sen kun tekee niin tulee valtavan ihana olo: jeps, sain sittenkin tehtyä sen jutun.
Nyt kun tulee seuraava lasku, niin maksa se heti suoraan ja iloitse siitä, kun ei tarvitse maksaa turhaa ulosotosta. Kyllä sinäkin saat enemmän iloa ja plussaa kun lasku tulee maksettua ajallaan. Alkoholilla ei kannata totutella rohkaisemaan itseään.
" Mutta kun sitten tulee eteen se eimieluinen asia ja sen kun tekee niin tulee valtavan ihana olo:"
Jep, tämä se ongelman ydin on. Ei tule ihana olo. Tokihan näiden pienten asioiden teko onnistuu ajoittain, mutta ei siitä todellakaan tule ihana olo. Siksi kai se on niin yhdentekevää.
Eikö sulla ole ketään läheistä ihmistä joka vois jeesata sua esim laskujen maksamisessa. Olis vieressä tukemassa sua.
On toki, mutta se läheinen ihminen huolehtii jo lähes kaikesta arkeemme liittyvästä, pakkohan mun on jotain pystyä tekemään muutakin kuin käydä töissä rahaa tienaamassa.
huomaan myös että unohtelen nykyään asioita enemmän kuin aiemmin. Ja toki tämä heijastuu töihinkin, onneksi olen sellaisessa asemassa että voin kaiken käytännössä delegoida (ja sitä oletetaankin).
"Selkärangaton", ota yhteyttä [email protected]. Olen taistellut täsmälleen saman ongelman kanssa kolmisen vuotta. Ota rohkeasti yhteyttä - vaihdetaan kokemuksia ja apukeinoja?
Selkärangaton on varmaan ruvennut syömään jo pari vuotta sitten ssri lääkkeitä ja/tai benzoja, kuulostaa sitlä nuo oireet.