Uimassa käyminen, mahdotonta?

Mulla on hygieniaan liittyvää pakko-oiretta/ahdistusta. Ei niinkään pakkotoimintoja, jollei sellaiseksi ajatella sitä, etten koskaan avaa yleisiä ovia ilman hihaa, hanskaa, tms. käden ja kahvan välissä, ja jos joskut pakko koskea, niin tosi pakko on pestä kädet. Ulkosalla vaikkapa kahvilassa en pysty pitämään kahveepullaa kädessäni ilman kahviliinaa.

Tämän tyyppiset aika harmittomiakin, sillä tiedän miten kauhea kärsimys pakko-oireisto voikaan olla!

Kärsin kroonisesta ahdistuneisuus-masentuneisuus ja stressaantuneen mielen rasituksista. Elämä raskasta.

Tähänkö edellä kertomaani liittyy uimavesikammoni? Onko teillä sitä? Ihan harmiksi asti muutama uimisella kuntoaan hoitamaan hurahtanut ihminen aina ihmettelee, miksi en kokeile uimista, mikä hyvin sopisi kuntoni hoitoon.
- En kerta kaikkiaan voi sanoa heille syytä, että inhoaisin yli kaiken lillua vedessä, jossa muiden ihmisten iho, alapää, kainalot, karvoitukset, ym, tiedätte, jatkuvasti huuntoutuvat. En myöskään yhtään usko puhtaussääntöjen noudattamiseen asiakkailla siellä. Olen aivan varma, että tahallaan tai vahingossa siellä täällä lirautellaan tai päästellaan mitä tahansa tai ei olla esim. alapään osalta puhtaita.

Tätä kaikkea inhoani en kerro kavereilleni, koska en halua saada heitä inhoamaan yhteistä, yleistä uimavettä! Monikin selvästi saa uimassa tai vesijumpissa käymisistä apua kunnossa pysymiseen, laihtumiseen tai vaivoihin.

Tämä kannaltani myös harmiton este, voinhan vain pysyä vedestä poissa! Asia vaan usein tulee vastaani, myös esim. fysioterapeutit sitä ehdottavat, josko uimalla lihasten hoitoa tekisin.

Monesti ihmisille vain sanon, että minä en ui (piste). Seuraavaksi he kysyvät, ai etkö osaa uida. On tarve pelastaa 'maine' ja sanoa, että kyllä, mutta muutoin mä en ui. Huh, huh, tätä erilaisuuden tuskaa.