Punastelu räjähti käsiin

Hei

Miten usein otat noita propanol pillereitä se voi johtua siitä tai sitten voi olla että jännität liikaa julkisella paikalla tuota punastumista tapahtuuko punastuminen kotonakin? Ei tuota punastumista kannata hävetä vaikka se voikin olla noloa itellä on tapahtunut niin monta kertaa eikä kukaan ole ikinä välittänyt

Järkeilyllä ei oikein ole mitään merkitystä siinä vaiheessa kun punastuminen/jännittäminen on muodostunut elämää rajoittavaksi ongelmaksi. Sitä voi ihminen vaikka kuinka itselleen hokea ettei ole mitään hävettävää, mutta ongelma ei valitettavasti ratkea sillä. Nämä juontaa juurensa usein niin syvältä psyyken syövereistä, että sitä on todella vaikea lähteä omin keinoin muuttamaan.

Itse kokeilin juoda pullollisen jäävettä ennen esim kauppaan menoo :) Taitaa toimia.
http://www.wikihow.com/Avoid-Blushing
tuolla linkissä on myös muita neuvoja :)

Minulla peitevoide auttoi siihen, etten enää mieti koko ajan näkyykö punaisuus. Pikkuhiljaa sillä voi rikkoa kierteen.

Aikoinaan tämä räjähti käsiin, kun minulle läheinen (nykyisin entinen läheinen) ihminen alkoi nolata minua muiden edessä jatkuvasti huomauttelemalla siitä. Minulla oli silloin vielä aknekin, iho oli siis muutenkin herkkä aihe minulle. Nyt kun akneni on parantunut ihoni ei ole enää niin herkkä punoittamaan, mutta välttelen silti kahvia ja alkoholia.

Käytätkö kofeiinia? Sen vähentäminen helpotti jännitysoireitani huomattavasti.

Yritän hyväksyä tämän osaksi itseäni, ja kotona yritän saada itseni punastumaan ja kokeilemaan miten punaiseksi voin mennä. "Antaa tulla vaan" asenteella. Muiden seurassa en kyllä koskaan puhu aiheesta, jos punastun niin pyrin vain olemaan, ja jos joku alkaa nauramaan minulle voin kysyä "entä sitten? Oletko itse niin hyvännäköinen, että voit nauraa muiden ulkonäölle?" Tuo hiljentää useimmat, eikä silloin edes vajoa samalle tasolle tarttumalla johonkin tiettyyn asiaan toisessa, sitä vain esittää kysymyksen yleisellä tasolla. Jollain tapaahan siihen on puututtava jos siitä ei pidä.

Itselläni on näitä vaivoja ollut jo kohta 30 vuotta. Lääkärit ovat täysin neuvottomia jos masennuslääkkeet tai Propral eivät auta. Iso määrä rauhoittavia toki auttaa (tai viina) mutta tajuan itsekin, että olisin tuhon tiellä, jos niillä alkaisin päivittäin itseäni lääkitsemään. Elämä on välillä ihan helvetillistä tämän vaivan kanssa. Ajatuskin siitä, että kaupassa törmään johonkin tuttuun joka alkaa kyselemään kuulumisiani saa hien pintaan ja punoituksen naamalle :(

Eipä kauheasti kannata alkaa peittelemään. Tulee vaan aiheutettua itselle vielä enemmän sellaista oloa että piilottelen, on jotain mitä pitää hävetä jne.

Olet aiheuttanut itsellesi sellaisen kierteen missä pelkäät punastuvasi, olet alitajuisesti ohjelmoinut itsesi. Pidemmän päälle se on niin automaattista että et enää lainkaan tiedosta mitä sanot silloin itsellesi, punastuminen vaan tapahtuu.

Kun tulkitsee jotekin olevansa altavastaajana, niin punastuu helposti. Keho on eräänlaisessa hälytystilassa. Itsensä on tavallaan opettanut tähän, ja siitä voi opettaa itsensä poiskin.

Asennekysymys tämä on ennenkaikkea. Herkkä iho on tietysti toinen tekijä, voimakas ääreisverenkierto jne. Itse punastun herkästi ja ilman syytä etenkin kuukautiskierron ovulaation jälkeisinä viikkoina, silloin saatan punastua juurikin ilman mitään syytä tuttujenkin ihmisten seurassa. Mutta kun tiedän tämän niin olen armollinen itselleni.

Myös talvipakkanen ja ulkoa sisään tuleminen saa mun ihoni hehkumaan tulipunaisena. Tälle ei oikein mitään voi, en aio paklata sen takia vaan otan tämän ominaisuutena. Toki ihon suojaaminen on tärkeää, käytän esim. Eucerinin apteekista saatavaa vihreää voidetta joka samalla vahvistaa ihoa. Eihän se punaisuutta hävitä, mutta tasoittaa hieman sävyä ja suojaa ihoa.

Täytyy vaan opettaa itsensä olemaan armollinen itselleen, ja puhua keholleen kun pienelle lapselle ja rauhoitella että "ei mitään hätää, olen ihan turvassa nyt". Viimeinen virhe on alkaa välttemään tilanteita ja paikkoja ja peittelemään itseään tai lääkitsemään viinalla..

Normaali fiksu ihminen ei ala huomauttelemaan toiselle punastumisesta. Voi sanoa siihen vaikka että ahaa, kiitos kun huomautit, enpä olisi itse tajunnutkaan ennekuin sanoit ;) Sarkasmi puree yleensä ja kommentoijan tajuamaan että olisi voinut olla hiljaa. En itse haluaisi olla tällaisten hölmöläisten kanssa edes tekemisissäkään.

Jos tutussa porukassa tai esim. jossain haastattelussa alkaa punoittamaan, voit sanoa reilusti että huh huh, mua hermostuttaa nyt jostain syystä. Silloin pääset tilannejännityksestä eroon eikä kenenkään tarvitse kommentoida mitään kun tavallaan selität tuntemuksesi ensin.

Herkkiä ihmisiä on enemmän kun törppöjä. Moni herkkä "oirehtii" toisella tavalla, hikoilemalla, pakenemalla, hiljenemällä.. toiset punoittaa. Ei siinä mitään pahaa ole, mieluummin olen herkkä kun törppö. Osaan ainakin ottaa muita herkkiä ihmisiä huomioon ja tsempata tarpeen tullen.

Hei! Minulla on aivan samanlaista vaikeutta elämässä, ollut jo pian 38 vuotta. Olin aina herkkä punastelemaan, mutta kerran se iski ajatusmaailmaani niin täysillä, että eroon en ole päässyt.
Tulin uskoon reilu vuosi tuosta tapahtumasta ja Jeesuksen avulla olen jaksanut elää. Tätä siunausta sinullekin! Kun taivas on päämäärä ja Herra jokaisessa päivässä mukana, on elämässä merkitys, vaikka onkin tällainen rasite päällä.
Toki olen joitain konsteja kokeillut; välttäytymiskäytös yksi niistä, mutta jos Jumala ei jostain syystä vapauta, niin Hän kyllä myös auttaa elämässä ja johdattaa tilanteissa, että pääsee eteenpäin, vaikka sitten henkisesti "kompuroiden". Sielun pelastus on kuitenkin ihmisen tärkein asia. Olen uskossa onnellinen ja se osa on myös sinulle valmistettu. Tämä "kauhea asia" elämässämme voi johtaa meidät Jeesuksen ristin juurelle armoa saamaan ja kenties Hän lisäksi vapauttaa sinut punastelusta ja sen pelosta. Kyllä itsekin ottaisin sen lahjan mielelläni vastaan. Herra sinua siunatkoon ja auttakoon!

Onko kukaan kokeillut ibuprofeenia paikallisesti? Googlettakaa "ibuprofen blushing" jos aihe ei ole tuttu.