Ensimmäisen kerran elämässäni, joudun perintö asioita miettimään. Toivottavasti, joku osaa neuvoa ja sanoa jotain fiksua.
Isäni sai vuonna 2008 lahjaksi omalta äidiltään omakotitalon ja tontin. Äidille jäi elinikäinen asumisoikeus.
Nyt, kun isäni kuoli mummoni meinaa, että talo kuuluu hänelle tai vähintään isäni siskolle. Minä ja siskoni emme saisi taloa. Isäni on tehnyt testamentin v.2007, että hänen koko omaisuutensa menee puoliksi molemmille hänen lapsistaan tasapuolisesti. Voiko mummo tai isäni sisko syrjäyttää meidät rintaperilliset?
Jos ei niin miten elinikäinen hallintaoikeus pätee, jos mummu on ollut jo vuoden vanhainkodissa eikä pysty asumaan tässä talossa? Kuka maksaa asumiskulut?
Kiitos avusta!
Isäni sai vuonna 2008 lahjaksi omalta äidiltään omakotitalon ja tontin. Äidille jäi elinikäinen asumisoikeus.
Nyt, kun isäni kuoli mummoni meinaa, että talo kuuluu hänelle tai vähintään isäni siskolle. Minä ja siskoni emme saisi taloa. Isäni on tehnyt testamentin v.2007, että hänen koko omaisuutensa menee puoliksi molemmille hänen lapsistaan tasapuolisesti. Voiko mummo tai isäni sisko syrjäyttää meidät rintaperilliset?
Jos ei niin miten elinikäinen hallintaoikeus pätee, jos mummu on ollut jo vuoden vanhainkodissa eikä pysty asumaan tässä talossa? Kuka maksaa asumiskulut?
Kiitos avusta!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Se kuuluu sinulle ja siskollesi. Ei mitään muuta vaihtoehtoa.
Mummon hallintaoikeuden taidat joutua poistamaan käräoikeuden päätöksen kanssa, koska heittäyttyy hankalaksi. Mummosi kyllä kuuluisi maksaa asunnon menot tällä hetkellä, niin kauan kunnes saat elinikäisen asumisoikeuden purettua. Mutta luulisi menevän aika nopealla oikeus prosessilla jos ei pysty enää edes siellä itse asumaan.
Jos isäsi on talon virallinen omistaja ja hänellä on lainhuuto taloon ja tonttiin, se on isäsi omaisuutta. Isän omaisuus menee testamentin mukaan sinulle ja siskollesi. Siihen ei pääse mummo tai tätä väliin.
Jos talo on mummon hallinnassa, niin hän maksaa sen osalta juoksevat kulut kuten sähkön, lämmityksen, veden, vakuutukset.
Kiitos vastauksista! Kaikki on virallisesti hoidettu, lainhuuto ym. Lahjakirja ym. Paperit sanoo minulle järjellä, mutta silti rupesin miettimään onkohan nyt näin!?
Jos mummu asuu hoitokodissa ja hänen huonekalut ym. on talossa voimmeko käydä talossa? Kenen pitää lupa kysyä keneltä? Saako tätini käydä talossa omilla avaimilla?
Te ette saa asunnossa luvatta käydä, ja tätinne taas vastaavasti saa käydä omilla avaimillaan jos siihen on mummon lupa. Eli mummo päättää yksin kuka siellä saa käydä/asua, ja mummo vastaavasti vastaa normaalista kunnossapidosta ja kuluista. Voitte yrittää hakea hallintaoikeuden purkua jos mummo laiminlyö maksut/kunnossapidon, mutta vaikeaa tuo voi olla.
Toki kiinteistön omistaja saa käydä katsomassa, onko hallintaoikeuden haltija hoitanut kiinteistöä tuottamatta omistajalle vahinkoa.
Käytännössä siviilioikeudellisesti hallintaoikeuden haltijalla on vahvempi asema kuin omistajilla eli sinulla ja siskollasi. Mummosi siis päättää kuka taloa käyttää ja milloin.
Ikävää, mutta ette voi myydä taloa ilman mummosi hyväksyntää saati sitten käyttää taloa omine lupinenne. Ainoa mahdollisuus melkein on odottaa hallintaoikeuden raukeamista mummosi kuoleman jälkeen.
mummot osaavat rakastaa ja antaa hellyyttä, heitä voi arvostaa isoäitinä.
Omaisuus on kuitenkin hänen hankkimaansa, joten odottakaa vuoroanne, nauttikaa siitä, että teillä on vielä mummo.
Ja äiditkin on tärkeitä. Mutta jotain on kyllä siinä, että hallintaoikeuden nojalla esim. kotipaikka rapistuu vauhdilla. Tyhjänä- tuotahan se ei silleen mitään, edes sille äidille.
Niin haltija kuuluu pitää huolta hallitsemastaan omaisuudesta.
Jos hän laiminlyö tuon velvollisuuden niin omistaja/t voivat hakea käräjäoikeuden päätöksellä ns. edunvalvojan joka ajaa omistajien etua.
Tämä taasen maksaa haltijalle ja hänet myös velvoitetaan kustantamaan hoitotoimet.
Haltija voi aina luopua hallinnastaan jos se osoittautuu taloudellisesti liian raskaaksi, haltijana ei ole pakko olla.
Meidän tilanteessa haltija tosiaan pitää paikkaa joka on ollut vain vainajan, siten, ettei sinne saa mennä- avaimia ei luovuta, ja paikka tosiaan rapistuu vauhdilla, tyhjänä, ilmeisimmin kyläläisety on olleet ainoita, joilla on "oma lupa".
perilliset olemme odottaneet äidin ratkaisevan tilannetta käyttääkö itse paikkaa milloinkaan, vai mitä... Ja mille taholle järjestää edes perushoidon paikkaan, jos ei muuta.
Mutta mitään muutosta... yli 2 vuotta. Äidin elinikäennuste pitkä- mikä on kyllä hyvä, mutta sinä aikana kotipaikka ehtii kärsiä vaurioita pahoin.
Katsellaan nyt vielä. Äiti todennäköisesti ei osannut ajatella, mitä yksin pidetty hallintaoikeus tekee. Voimakastahtoisena ihmisenä on oikeuksistaan siihen asti tarkka, ja aiheetta epäluuloinen, että kukaan ei kiinteistöllä saa edes käydä.
Eri asia, jos täysin oman omaisuutensa antaisi lahota.
Palvelutaloissa, unohdettuina, kotiaan ikävöiviä vanhuksia, jotka ovat joskus luovuttaneeet omaisuutensa hallintaoikeutta vastaan.
Ahneimmat perilliset alkavat oikeudenkäynnin ja poistavat hallintaoikeuden, saavat omaisuuden myyntiin.
Yhteiskunta kustantaa vanhukset hautaan.
Tämä on systeemi.
Peruskorjaukset kuuluvat omistajalle.
Fakta on että jos ei kykene kotiansa hoitamaan niin silloin pitää järjestellä asioita.
Toisinaan se tarkoittaa pienempään asuntoon muuttoa ja jos sekään ei enään onnistu niin sitten hoitolaitokset.
Yhteiskunta on muuttunut, enään ei käydä kylässä, ei sukulaisissa.
Töisen jälkeen ollaan väsyneitä, kun kotihommat on tehty niin on aika mennä nukkumaan.
Eikä vanhainkotiin sitäpaitsi enään illalla mennä kyläilemään.
aikaa vain itselle ja huvitteluun, vuodessa on monta viikonloppua ja lomaa,
joina vanhaa äitiä tai isää voi käydä katsomassa ja auttamassa, pitämässä hyvänä.
Asioiden järjestely on usein vanhuksen omaisuuden myyntiä ja rahojen jakoa, yhteiskunta hoitaa hautaan.
Vanhuksia voi ottaa joskus kotiinkin.
Omaisuutensa? Joissain tapauksissa on kyse toisten ihmisten omaisuudesta, johon eloonjäänelle on syntynyt leskensuojan nojalla hallintaoikeus. Ja kun kotipaikan pikkukorjauksiakaan ei kukaan saa tehdä, pihapiirin hoitoa- lopputulos nyt vielä virkeän lesken kuollessa on tosiasiallisesti karsean kuntoinen kiinteistö, ja hoitamattomat pikkumetsäpalaset.
Jotka alunperinkään olleet lesken- tasinkoaan ei halua, vaan koko potin pitää- autiona ja rapistuvana.
Ajattelen kyllä vanhusta, jos tasinkonsa tahtoo, paikan voi myydä ellei halua asua siinä, ja huolehtia mistään, mutta tuo on väärin, minkä nyt tekee- omalle tasinkopuolikkaalleenkin arvonalennusta koko ajan.
Ja?
Laki on se, mitä pitää noudattaa. Vaikka miten ois väärin itse omistajan tai omistajien etua ajatellen?
NIINKKÖ
Testamentissa saatua hallintaoikeutta ei voi millään perusteella poistaa. Mummolla on tässä tapauksessa oikeus hallita asuntoa kuolemaansa saakka.
Ei muuten ole jos asuu pysyvästi hoitokodissa eikä näin ollen voi asua terveytensä takia tuossa talossa.Purku vain heti hakemukseen ja menee läpi.Hallintaoikus vaatii,joss siinä asuu tuon saanut eikä saa edes vuokrata sitä ilman perillisen lupaa.
Höpö höpö, kaikki väärin.