En ymmärrä sinua. Sanot tykkääväsi, tunnen sen, näen sen katseestasi. Meillä on mukavaa yhdessä, mutta miksi porukassa ollessamme tieten tahtoen lausut ääneen asioita, joiden tiedät loukkaavan minua. Oletko nyt onnellinen, loukkasit minua. Etkö tiedä jos jatkat samaan malliin, työnnät itse itsesi minusta kauemmas.
Miksi haluat loukata? En keksi muuta syytä kuin, että tietämättäni olen loukannut sinua. Emmekö alussa sopineet avoimuudesta. Etkö huomaa, että puhumattomat asiat kasvavat muuriksi välillemme?
Viimeksi samassa asiassa sanoit tehneesi sen tarkoituksella. Minuun sattui, taisit nauraa.Ihmeellistä?? Teit sen uudestaan. Viimeksi minua pelotti tunnustaa, että loukkaannuin. Nyt ei, sanon sinulle rakas: tarkoituksesi oli loukata minua, onnistuit tarkoituksessasi, mutta MIKSI? Sydämeni itkee.
Miksi haluat loukata? En keksi muuta syytä kuin, että tietämättäni olen loukannut sinua. Emmekö alussa sopineet avoimuudesta. Etkö huomaa, että puhumattomat asiat kasvavat muuriksi välillemme?
Viimeksi samassa asiassa sanoit tehneesi sen tarkoituksella. Minuun sattui, taisit nauraa.Ihmeellistä?? Teit sen uudestaan. Viimeksi minua pelotti tunnustaa, että loukkaannuin. Nyt ei, sanon sinulle rakas: tarkoituksesi oli loukata minua, onnistuit tarkoituksessasi, mutta MIKSI? Sydämeni itkee.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä tuhlaa aikaasi. Jos jo alussa on tuollaista, ei se siitä paremmaksi ajan kanssa muutu. Tahallaan loukkaaminen ei ole tervettä. Hänellä on tarve nöyryyttää sinua. Kuka terve ihminen tulee onnelliseksi toisen henkisestä nöyryyttämisestä? Vastaus on: ei kukaan. Pakene, kun vielä voit
Lähde nopeasti. Hän haluaa, että kuljet perässä kuin spanieli, voit huonosti, olet alamaissa ja silloin hänen hallittavissa. Miten naiset aina löytää selityksen itsestään, olen EHKÄ loukannut ja sitten selittelee itselleen, miksi jatkaa loukkaavassa suhteessa.
... että saako sitä koskaan mitään suhdetta toimimaan, jos aina "ongelmien" ilmaantuessa pakenee liukenee paikalta.
Minä otin riskin ja kerroin tälle ihmiselle, johon olen ihastunut ja joka minuun on ihastunut sen, että mikä minua loukkasi ja miksi hän niin toimi.
Vastauksesta en voi tietää puhuiko hän totta vai valehteliko, se ei ole minun tehtäväni miettiä. Olin rehellinen ja asetuin alttiiksi sille, että hän tällä samalla asialla voi minua myöhemmin satuttaa. Mikäli hän tekee niin, hän itse työntää minua itsestään pois päin, ja mikäli hän vastasi miksi kysymykseeni epärehellisesti, tiedän että ennen mittaan sellainenkin kasvaa muuriksi välillemme.
En ole ihmissuhteissa pakenevaa tyyppiä, ennemmin otan asiat puheeksi, ja sitten päätän jonkun jutun, koska on reilua itseä mutta myös toista kohtaan kertoa ajatuksensa.
Nyt pelottaa, että niin menin tekemään, mutta mitä muuta voi tehdä kuin olla avoin. Nyt hän tietää, että sellainen loukkaa minua, mikäli hän ei nyt toiminut tahallaan tieten tahtoen loukkaavasti, niin jos jatkossa sama asia tulee esiin, hän tietää, ja jos loukkaa, tekee tahallaan. Sitten tiedän, että paikkani ei ole hänen rinnallaan.
En ole tarkoittamasi henkilö, mutta yritän 'avartaa' sinulle asiaa omakohtaisten tapausten kautta.
Itselläni oli jokunen vuosi sitten koulussa ihastus (jota useimmat koulun pojat piirittivät).
Lisäksi paikka oli melkoinen pikkukylän tapainen "juorula" jossa kaikki muut, kuin juorujen kohteet "tiesivät" milloin minkäkin asian heitä "ennen".
Mutta itselleni jäi näin jälkikäteen mieleen tilanne (nimet muutettu) jossa ruokalasta kaverin kans poistuessamme hän kysyi "onko sinulla jotain säpinää "Hennan" kanssa"?
Vastasin kiukuspäissäni tälle "Mikalle" kieltävästi (ilmeisesti "Henna " oli laittanut hänet kysymään tätä kun ei itse uskaltanut)?
No kuitenkin seuraavasta päivästä alkaen "Henna" sitten liikkui säännöllisesti kaksistaan "Jyrkin" kanssa ja he olivat loppukevään erottamattomat, mutta pystyin kuitenkin koko kevään loppuun asti silloin olemaan katkeroitumatta, koska ensinnäkin "Jyrki" oli hyvä ystäväni ja toisekseen sain syyttää asiasta osittain itseäni.
Kevään viimeisestä ruokailusta poistuessani jätin "Hennalle" kirjeen , jossa kerroin tunteistani häntä kohtaan, mutta koska hänellä oli jo "Jyrki"- jonka kanssa olin ystävystynyt. Ja lisäksi "Tiina" oli 'vainonnut' minua koko syys-kevät kauden niin pelkäsin hänen kertovan yhteystietoni tälle, vaikka kaikki muut paitsi "Tiina" ymmärsivät etten olisi voinut olla tästä vähempää kiinnostunut, mutta joillekin ei mene perille EI.
En tiedä miten "Henna" kirjeeseen reagoi vai viitsikö hän edes lukea sitä, mutta näin jälkeenpäin voin vain toivoa, etten aiheuttanut hänelle kirjeelläni aivan kauheita henkisiä kärsimyksiä.
Tästä on nyt reilut 7 vuotta ja muistan vieläkin suurimman osan kirjeeni tekstistä mitä siihen silloin kirjoitin- eli tässä voinee väittää että oli (ainakin minun puoleltani) kyse vakavammasta, kuin ihastuminen.
Mutta jos olet tänne asti jaksasnut lukea "asian vierestä" niin tiivistelmänä voisi todeta , että (jotkut) miehet pelkäävät porukassa sitä miten hänen miespuoliset kaverinsa reagoivat, jos hän kertoo löytäneensä rakkaan itselleen.
Toivoisin olevani väärässä, mutta kun en ole- valitettavasti.