Isäni ei puhu ollenkaan ongelmista.
Hän kieltäytyy kommunikoimasta tai ilmoittamasta myös omia aikeitaan ja odottaa automaattisesti niiden sopivan muille.
Ilmoitusluontoinen kommunikointikulttuuri.
Erittäin aliarvoiva ja epäkäytännöllinen.
En ole kovinkaan kiinnostunut analysoimaan (pahentanee vain asiaa)hänen käytöstään tai omaani, mutta mielestäni ongelma on se, että hän ei jätä minua yksinkertaisesti rauhaan.
Eli tuppautuu tilanteisiin ja tekee ne pienillä manipuloinneilla sellaisiksi kuin ne olisivat luonnollista, vaan ei oikein voi olla kun olen ITSE SANONUT ko. asiosta kymmeniä ellen satoja kertoja.
Ts. hän omasta mielestäni haluaa pitää jonkinlaisen yliotteen tilanteista,järkeä käyttämättä. Haluaa olla isä-roolissa, mutta toisaalta siinäkion ominaisuudessa sitten kieltäytyy vastaavasti ratkomasta asioita
rationaalisesti.
En tiedä onko tämä jotain itsetuhoista käytöstä pelkästään vaan itsetuhoista läheisriippuvuutta.
Mielestäni hänen luonteensa on aivan patologinen.
Hän tiedostanee jonkun verran älykkäänä asian, muta ei välitä siitä , koska jokin muu asia on hänelle ilmeisesti tärkeämpi.
Uskon, että kyse on jostain valta-auktoriteetti
aseman suojaamisesta ja äärimmäisen alhaisesta itsetunnosta, joka johtaa valtavaan pelkoon mistä sitten seurauksena epärationaalinen ja tuhoava käytös.
Jos tietäisi millä alan termillä edes pääsee
asiasta hieman tutkituille vesille ja kategorisoimaan
tilannetta jollakin tavalla niin asialle voisi asettaa hieman turvallisemmat rajat.
T:Elämää pimennossa
Hän kieltäytyy kommunikoimasta tai ilmoittamasta myös omia aikeitaan ja odottaa automaattisesti niiden sopivan muille.
Ilmoitusluontoinen kommunikointikulttuuri.
Erittäin aliarvoiva ja epäkäytännöllinen.
En ole kovinkaan kiinnostunut analysoimaan (pahentanee vain asiaa)hänen käytöstään tai omaani, mutta mielestäni ongelma on se, että hän ei jätä minua yksinkertaisesti rauhaan.
Eli tuppautuu tilanteisiin ja tekee ne pienillä manipuloinneilla sellaisiksi kuin ne olisivat luonnollista, vaan ei oikein voi olla kun olen ITSE SANONUT ko. asiosta kymmeniä ellen satoja kertoja.
Ts. hän omasta mielestäni haluaa pitää jonkinlaisen yliotteen tilanteista,järkeä käyttämättä. Haluaa olla isä-roolissa, mutta toisaalta siinäkion ominaisuudessa sitten kieltäytyy vastaavasti ratkomasta asioita
rationaalisesti.
En tiedä onko tämä jotain itsetuhoista käytöstä pelkästään vaan itsetuhoista läheisriippuvuutta.
Mielestäni hänen luonteensa on aivan patologinen.
Hän tiedostanee jonkun verran älykkäänä asian, muta ei välitä siitä , koska jokin muu asia on hänelle ilmeisesti tärkeämpi.
Uskon, että kyse on jostain valta-auktoriteetti
aseman suojaamisesta ja äärimmäisen alhaisesta itsetunnosta, joka johtaa valtavaan pelkoon mistä sitten seurauksena epärationaalinen ja tuhoava käytös.
Jos tietäisi millä alan termillä edes pääsee
asiasta hieman tutkituille vesille ja kategorisoimaan
tilannetta jollakin tavalla niin asialle voisi asettaa hieman turvallisemmat rajat.
T:Elämää pimennossa
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Eli tuppautuu tilanteisiin ja tekee ne pienillä manipuloinneilla sellaisiksi kuin ne olisivat luonnollista, vaan ei oikein voi olla kun olen ITSE SANONUT ko. asiosta kymmeniä ellen satoja kertoja."
Siis hihhuloi samoissa bileissa kuin sinakin, vai? Ei oikein saanut selvaa tosta, "tuppautuu tilanteisiin" -jutusta...
Ehka isasi on kontrollifriikki.
Mutta anna nyt vahan lisatietoja...please.