Minulla on 16-vuotias lapsi ,joka masentui ensin avioeron vuoksi ja nyt puhjennut diabetes kiristää pinnaa lisää.
Hän ei halua hyväksyä sairauttaan millään ja ymmärrän se puhkesi pahimpaan mahdolliseen ikään hänellä.
Hän käy keskustelemassa ammattiauttajalla ja itse yritän auttaa ja puhua minkä osaan ja pystyn,minua hän ei kuuntele ollenkaan.
Olen seurustelun vuoksi välillä miesystäväni luona ja lapsellani on oma kumppani joka on täällä meillä silloin.
Mietinkin pitäisikö minun olla kaikki liikenevä aika täällä kotona,mutta onko sekään hyvä' ratkaisu,kun lapseni kumminkin haluaa jo itsenäistyä.
Äidin elämä ei tosiaan ole helppoa,aina saa tuntea syyllisyyttä jostakin.
Hän ei halua hyväksyä sairauttaan millään ja ymmärrän se puhkesi pahimpaan mahdolliseen ikään hänellä.
Hän käy keskustelemassa ammattiauttajalla ja itse yritän auttaa ja puhua minkä osaan ja pystyn,minua hän ei kuuntele ollenkaan.
Olen seurustelun vuoksi välillä miesystäväni luona ja lapsellani on oma kumppani joka on täällä meillä silloin.
Mietinkin pitäisikö minun olla kaikki liikenevä aika täällä kotona,mutta onko sekään hyvä' ratkaisu,kun lapseni kumminkin haluaa jo itsenäistyä.
Äidin elämä ei tosiaan ole helppoa,aina saa tuntea syyllisyyttä jostakin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.