pahaa oloanne kun ei ollut tämmöisiä keskustelupalstoja? Tosin eihän ennen ollutkaan näin paljon eroja ja isättömiä lapsia. Lapsethan olivat onnellisia lapsia silloin, toisin on nyt. Ei ollut yh äitejä näin paljon jotka yksin kamppailivat arjen keskellä. Kaikki oli toisin, perhet oli koossa ja lapset oli lapsia. Lapset asuivat kotona, eikä tarvinnut pakata kimpsuja ja kampsuja ja tehdä muuttoa sinne ja tänne. Sanoisin että ennenvanhaan oli elämä tosi onnellista, se oli oikea perhe. Nyt ei ole.
Mihin puritte ennen
Missä entinen
14118
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Naapuriin. Äidit meni juoruamaan naapuriin ja valittamaan elämänsä kurjuutta. Naiset ei ollu työelämässä, he hoiti kotia. Ol aikaa käydä välillä naapurissa.
Miehet haki kotiin rahaa, eikä joutaneet juoksemaan jokaisen hameen perässä, eikä ollut näitä yh äitejä eikä isättömiä lapsia. Ennen oli kaikki niin hyvin ja onnea koti täynnä.
Olet oikeassa ennen oli enemmään perheiden keskeistä yhdessäoloa, voi mennä kylään ilman etukäteistietoa. Naapurit juttelivat keskenään lasten leikkien lomassa. Oli yhteistä tekemistä, poissa olivat facebookit, twitterit, matkapuhelimet, televiosta katseltiin vain vähän ohjelmia, sähköposteja ei ollut.
Vaikka varmasti ovat joissakin asioissa hyviä asioita nyt, ovat vieneet ihmisltä yhteisen ajan.
Kyllä edelleenkin olen sitä mieltä, että kortteja postiin, sähköpostien ja tekstiviestien sijaan ja ulos lasten kanssa, sinne pian naapuritkin tulevat, kun näkevät että voi olla poiskin koneiden ja laitteiden äärestä ja ulkoilun ja liikunnankin saa paljon halvemmalla kotipihassa, kuin hieltä haisevissa kalliissa jumppasaleissa, muodin mukaiset vetimet päällä.
Suosittelen että palataan entiseen tapaan, on parempaa elämää, tee itse alku ja huomaat, että pian mukaan tulee muitakin ihmisiä.
Koiraihmiset tätä harrastavatkin, tuntevat toinen toisensa aika hyvin, sillä aina siellä vaihdetaan kuulumisia.
Ja yksi tärkeä asia on, että kaikki virkapuvut, arvomerkit ja tittelit eivät ole vapaa-aikana millään tavoin mukana. Nehän kuuluvat vain työhäön ja työpaikalla pidettäviksi.
Ajattelin tässä juuri että asetan säännöt kotiini, että täällä on vain ihmisiä, kukaan ei tule tänne virkapuvussa, arvomerkieissa tai titteleitään esittelemään, täällä jokainen on tasa-arvoinen ihminen ja kukaan ei alista toista.
Täällä ei tarvita yhtään ekoilijaa, eikä yli-ihmistä. Arvostan kyllä kaikkien lukeneisuutta ja olen itsekin ihan korkean tason asiantuntija ja koulun käynyt, mutta en todellakaan tuo siitä mitään kotiini, enkä vapaa-ajalle tai lomalle.
jaa pihoilla juu, täällä omakotialueella kesällä grillataan ja juodaan viinaa ja lauletaan karaokea terassilla on melua ja mylvintää siinä sulle yhdessäoloa nykyään.
Koirat haukkuu aamusta iltaan , menisivätkin sinne kuntosaleille ja baareihin niin hiljes.
Kaikkein pahimpia ovat just nuo insinöörit ja nuo "lukeneet".
Hiljenis
Eikä nytkään olisi niin paljon eronneita, ellei eroaminen olisi niin helppoa ja väliin tulo sallittua.
Lainatakseni elävän legendamme Matin lausahdusta: "ennen oli ennen ja nyt on nyt! "
Turha täs on itkee menneitä ja mennä hamaan historiaan, vaikka nyt sinne aion mennä.
Ainakaan sota-aika ja ihan sen jälkeen ei ole ollut niinkään onnellista aikaa perheille. Ukot palas sodasta ketkä eloon sattui jäämään, niin olivat kokeneet kovia ja trauman jälkipyykin he kohdisti usein omaan perheeseensä. Monet perheet joutuivat kokemaan paljon murhetta. Ja heidän lapsensa jotka näki kaiken ovat kärsineet ja kärsivät edelleen ja . Jne jne....Eli en nyt sanois, että silloinkaan olisi elämä ollut auvoista.
40- ja 50 -luvuilla ongelmat olivat todellisia, ei mistään hatuista vedettyjä kuten nykyperheiden.
Sodasta palanneet miehet joutuivat rakentamaan kotinsa tyhjistä, ei ollut kriisipalveluja tai rahallista tukemista kuten nykyaikana jopa lomamatkoilla pikkuisen jotain sattuessa ollaan vinkumassa yhteiskunnan verorahoilla tuettavaa kriisipalvelua lomastressin poistamiseen. On sitä aikoihin eletty ja eletään!
Purin korvaan......
Hoitajiin nämä on ennen purkaneet pahaa oloaan. Olivat suljetulla. Nyt kaikki avohoidossa olijat on täällä haukkumassa ja rähjäämässä. Ennen piirustelivat paskalla pehmustettuihin seiniin. Kuinka paljon noita kahjuja sitten todellisuudessa on kun yksikin ehtii kirjotella satoja postauksia päivässä eri nimillä. Eikä niillä ole muuta tekemistä. Tuosta onnelisuudesta olen erimieltä, onnettomia on ollut aina.
Eihän ennen ollut tälläisiä riitoja. Kaikki on alkanut siitä, kun eroaminen tuli helpommaksi, ja alkoi syntymään näitä toista kierrosta käyviä ihmisten elämisen muotoja, joita uusioperheiksi kutsutaan. Miehen lapset alkavat ällöttää ja ex vaimot penkovat uuden naisen alusvaatekaappeja... heh...
Siitä se lähtee, kun vieras ihminen puuttuu toisten asioihin ja rikkoo perheen.
Luuletko niin, että AINA kysymyksessä on ulkopuolinen ihminen joka rikkoo perheen? Kuulostat kyllä ihan Lissulta.
Mun mielestä se menee niin, että siellä omassa pikku perheessä on jo iiiiiiso ongelma. Niin ne äidit myös isät osaavat pettää ja rikkoa ITSE sen ytimensä! Myös monessa tapauksessa on niin, että kun se ero tulee, astuu uusi ihminen (mies tai nainen) eronneen kuvioihin. Se joka ei ole likajälkipyykkiään tehnyt itsensä kanssa loppuun alkaa oireilemaan ja puuttuu sen ihmisen elämään joka jatkaa elämäänsä. Ja miksi hän ei saisi jatkaa? Senkö takia, että on jo ollut naimisissa tämän entisen kumppaninsa kanssa? Ja se mitä tuolla kerrottiin alusvaatekaappien penkomisesta kertoo hyvin juuri siitä itsekkyydestä!!!! Kannattaa vaan miettiä, että elämä ei ole niin mustavalkoista niin kuin ajattelet!
Ei riita tarkoita aina sitä, että pitää erota! Ei riita tarkoita sitä, että jonkun pitää tulla siihen väliin ja huudella että hei teillä menee huonosti, mut mää voin lohduttaa! Yksinäinenihminen haluaa tarjotia haavoittuvalle miehelle olkapätä, kun miehellä menee heikosti. Mutta siitäkin voi nousta, ellei nämä kolmannet hykkää heti kun valo vilkkuu.. vaan antaa puolisoiden sopia ja sovitella asioita.
Kukapa nyt ihan yhdestä riidasta hepposin mielin onkaan eroamassa, ei kukaan. Tasapainoisessa normaalissa suhteessa niin ei käy. Mutta entäpä jos on jo niin iso umpisolmu, että sitä ei saada auki ja ainoaksi vaihtoehdoksi jää ero? Ei siinä enään juttelut auta. En ymmärrä, että aina syytetään sitä kolmatta kun ollaan niin mustasukkaisia ja katkeria omasta epäonnistumisesta. Sit tämä "....Mutta siitäkin voi nousta, ellei nämä kolmannet hykkää heti kun valo vilkkuu...... " Tässä juuri on sitä ajattelumaailmaa, että syytetään kolmatta AINA ensimmäisenä näkemättä itsessään mitään syytä siihen olevaan tilanteeseen ja mä veikkaan että se on se eronnut joka itseään tyrkyttää valo vihreenä huutaen!!!!!
Juu eihän sinussa lissu ole koskaan ollu mitään syytä olethan täydellinen.