Miten olette onnistuneet? Olen ihastunut työkaveriini, upeaan naiseen, ollut jo parin vuoden ajan. Tilanne pahenee, koska hänen seuransa on kuin huumetta minulle, sitä pitää saada lisää ja sen puute aiheuttaa sydämentykytyksiä ja keskittymisvaikeuksia ja ennen kaikkea lisääntyvää riippuvuutta...siitäkin huolimatta että kyse on vain tavallisesta jutustelusta eli sinällään viattomasta kanssakäymisestä, mutta kun näen hänen säkenöivät silmänsä... hänellä on ihana luonne, samoja kiinnostuksen kohteita, sama elämänkatsomus ja periaatteet, mutta myös särmää...täydellinen pakkaus!
Tapaamme vain töissä, mutta silti ajatukseni pyörivät säännöllisesti hänen ympärillään. Minulla on kuitenkin perhe ja lapsia joten mitään sen syvempää ei koskaan voi tapahtua, enkä toisaalta tämän korjaamiseksi haluaisi hypätä hyvästä ja varmasta työpaikasta jonnekin muualle. Toisaalta en myöskään pysty luontevasti välttelemään hänen seuraansa...ja kierre on valmis.
Tapaamme vain töissä, mutta silti ajatukseni pyörivät säännöllisesti hänen ympärillään. Minulla on kuitenkin perhe ja lapsia joten mitään sen syvempää ei koskaan voi tapahtua, enkä toisaalta tämän korjaamiseksi haluaisi hypätä hyvästä ja varmasta työpaikasta jonnekin muualle. Toisaalta en myöskään pysty luontevasti välttelemään hänen seuraansa...ja kierre on valmis.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jokainen samassa tilanteessa ollut tietää, että tilanne on tuskainen. Minä olen pyrkinyt samassa tilanteessa ajattelemaan, etten havaitse todellisuutta vaan koen aivokemiaani, joka todistetusti muuttuu ihastuksessa.
Se täydellisyys, jonka kohteeseen lataat, ei ole oikeasti täydellisyyttä vaan kemiallista tanssia. Kun soitanta loppuu, ihastuksesi alkaa näkyä aivan uudessa valossa.
Pitkäaikaiseen ihastukseen liittynee myös pakkomielteisyyttä, joka ruokkii itse itseään.
En osaa auttaa aloittajaa, mutta painin samanlaisten ongelmien kanssa. Ainoastaan niin päin että olen nainen ja hän (mies) on naimisissa ja isäkin jo. Eli en voi tehdä asioille mitään. Täytyy vain luottaa siihen, että aika auttaa kuitenkin asiaan jossain vaiheessa tai jos löydän joskus sellaisen ihmisen, johon tunnen samanlaista vetoa kuin häntä kohtaan. Työpaikkaa en tämän takia viitsi alkaa vaihtamaan sentään. :)
Samanlainen tilanne, mutta toisin päin. Olen itse ihastunut mieheen työpaikalla, jolla perhe ja lapset...niin kuin minullakin. Tilanne on vain pahentunut vaikka olen yrittänyt järkeillä asiaa. Ratkaisevan siirron tein, kun kerroin tunteeni hänelle viestissä ja nyt tiedän, että hänellä ei ole minua kohtaan sellaisia tunteita. Eli jäin nyt yksin ikävöimään ja kaipaamaan. Hänen ajatusmaailmansa on myös aika lailla samanlainen ja hän pitää samoista asioita kuin minä, ainakin omien puheittensa perusteella. Siis myös täydellinen mies...mutta varattu. Sydämentykytyksiä koin viimeksi tänään kun näin hänet pikaisesti töissä, "onneksi" en "joutunut" olemaan samassa huoneessa kovin kauaa, olisi kyynel tullut varmaankin pian...ikävä on kova, mutta minkäs mahtaa...
ap tässä
Kiitos vastauksista, tavallaan helpottavaa että muutkin kärvistelevät samassa tilanteessa. Luulen että omalla kohdallani ratkaisevaa on ollut se, että jonkin aikaa sitten kuulin, että tämä ihastukseni on eronnut avopuolisostaan ja muuttanut omilleen. Aiemmin tämä jotenkin pysyi kontrollissa kun pystyi itselleen perustelemaan että ei halua toiselle ongelmia...kaiken kukkuraksi tuntuu että hänkin viihtyy minun kanssani normaalia paremmin.
Platoninen ystävyyssuhde. Muuta ei ole tehtävissä.
Esitä olevasi Kunnollinen perheenpää ja PIM nainen on sinun. Se antaa taatusti ns. free passin.
Minkälainen historia sinulla on työpaikkaihastusten kanssa? Minulla meni kauan sitten överiksi erään naisen kanssa ja suhteen päättyminen oli aivan helvetillinen paikka. Nyt olen taas oikein kunnolla retkussa erääseen naiseen ja suunnittelen kertovani tunteistani. Kyllä ihminen enemmän katuu tekemättä jättämisiään kuin tekemisiään. Nautintoa ei voi saada ilman tuskaa.
ap taas. Varsinaista ihastumishistoriaa 15 vuoden ajalta ei oikein ole, muissa tapauksessa ovat ajan kanssa laimenneet ennen kuin on tapahtunut mitään "syventymistä", eikä niitäkään ole ollut kuin kaksi. Jossain vaiheessa tulee vastaan asioita, jotka eivät sittenkään ole niin ruusuisia kuin alunperin on tuntunut.
Ei tällä kertaa, vaan nyt tarvitaan kyllä vähän järeämpää mielenmuokkausta ja päättäväisyyttä tai tämä vie mukanaan :).
Viimeiset 2 ja puoli viikkoa ihastukseni on ollut mielessä ihan jatkuvasti, valehtelematta minuuttejakaan ei mene etten ajattelisi häntä.
Et sinä pysty tukahduttamaan tunteitasi. Älä edes yritä olla päättäväinen.
Kokeile mieluummin kanavoida ihastuksen energia johonkin. Flirttaile vaikka kaikille muille työpaikan naisille paitsi hänelle.