Niin, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. En halua saada orgasmia. Avomieheni ja minä olemme asuneet yhdessä noin vuoden, seurustelleet reilut 2 vuotta.
Seksiä on tavallisesti 2-3 krt viikossa, ja olisi varmaan useammin, jos työvuorot osuisivat paremmin kohdilleen, mutta määrään kumpikin on ihan kohtuullisen tyytyväinen. Viime aikoina, noin 2kk ajan en ole seksissä antanut itseni saada orgasmia, vaikka aivan hilkulla onkin useasti ollut. Halutessani saisin orgasmin joka yhdynnässä, mutta... Jokin on selkeästi pääni sisällä "naksahtanut", koska välttelen orgasmin saamista.
En ihan tajua, miksi teen niin. Kieltämättä suhteemme ei ole sellainen kuin toivoisin, mies ei juuri ole kiinnostunut minun ajatuksistani, unelmistani ja tekemisistäni. Hän itse puhuu paljon ja olettaa minun olevan kiinnostunut hänen monologeistaan. Oikeastaan etsin syytä pakata laukkuni ja lähteä. Kuitenkin miehellä on herkät hetkensä, jolloin hän kertoo rakastavansa minua ja ettei voisi kuvitella elämää ilman minua ja kiittää, kun jaksan katsella häntä päivästä toiseen. Ja minä hellyn enkä ajattele eroamista ainakaan viikkoon. Ehkä tämä kaikki nyt vain heijastuu siihen, etten halua orgasmia ja "antaa itseäni" miehelleni. Tällä viikolla on itkukin ollut todella lähellä kesken seksin, juuri sillä hetkellä kun orgasmi on ollut enemmän kuin lähellä.
Olen ihan sekaisin, mitä tekisin ja mikä on ylipäätään saanut minut tähän pisteeseen. Ennen seksiä usein hoen mielessäni, että nyt Tällä Kerralla annan orgasmin tulla, mutta niin vain sillä h-hetkellä teen kaikkeni orgasmin estämiseksi. :( Tunnen itseni aika onnettomaksi. Kuulisin mielelläni muiden asiallisi ajatuksia tästä.
Seksiä on tavallisesti 2-3 krt viikossa, ja olisi varmaan useammin, jos työvuorot osuisivat paremmin kohdilleen, mutta määrään kumpikin on ihan kohtuullisen tyytyväinen. Viime aikoina, noin 2kk ajan en ole seksissä antanut itseni saada orgasmia, vaikka aivan hilkulla onkin useasti ollut. Halutessani saisin orgasmin joka yhdynnässä, mutta... Jokin on selkeästi pääni sisällä "naksahtanut", koska välttelen orgasmin saamista.
En ihan tajua, miksi teen niin. Kieltämättä suhteemme ei ole sellainen kuin toivoisin, mies ei juuri ole kiinnostunut minun ajatuksistani, unelmistani ja tekemisistäni. Hän itse puhuu paljon ja olettaa minun olevan kiinnostunut hänen monologeistaan. Oikeastaan etsin syytä pakata laukkuni ja lähteä. Kuitenkin miehellä on herkät hetkensä, jolloin hän kertoo rakastavansa minua ja ettei voisi kuvitella elämää ilman minua ja kiittää, kun jaksan katsella häntä päivästä toiseen. Ja minä hellyn enkä ajattele eroamista ainakaan viikkoon. Ehkä tämä kaikki nyt vain heijastuu siihen, etten halua orgasmia ja "antaa itseäni" miehelleni. Tällä viikolla on itkukin ollut todella lähellä kesken seksin, juuri sillä hetkellä kun orgasmi on ollut enemmän kuin lähellä.
Olen ihan sekaisin, mitä tekisin ja mikä on ylipäätään saanut minut tähän pisteeseen. Ennen seksiä usein hoen mielessäni, että nyt Tällä Kerralla annan orgasmin tulla, mutta niin vain sillä h-hetkellä teen kaikkeni orgasmin estämiseksi. :( Tunnen itseni aika onnettomaksi. Kuulisin mielelläni muiden asiallisi ajatuksia tästä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sama täällä, en halua, koska tunnetasolla ollaan kuin eri planeetalta. Silloin, kun olen saanut orgasmin, olen tuntenut itseni petetyksi, tyhjäksi ja masentuneeksi. Varmaankin johtuu siitä, että olen pettänyt itseni, enkä ole kuunnellut omaa sisimpääni. On, kuin olisin myynyt itseni ja niin varmaan olenkin, jollakin tasolla. Enää ei ole edes minkäänlaista fyysistä kontaktia, mieliala on ainakin kohonnut syvästä masennuksesta vähäiseen alakuloon. Väärä partneri, luulen.