Mieliala ja mielenterveyslääkkeet

Lääkkeen voimat

Lääkkeen voimat

Mieliala ja mielenterveyslääkkeet

Onko koskaan juolahtanut mieleen käyttää maalaisjärkeä ja ymmärtää, että kaatamalla kurkusta alas jotain vierasta kemikaalia alas päivästä toiseen ei terveys voi ainakaan parantua.

Mielenterveys siinä kuin on yhtä vähän tiedettä kuin lääke parannus. Lääke on kuin kävelykeppi terveellä. Mitä enemmän tarvitsee tukea ja antautuu muiden paapottavaksi ja uhriksi sitä enemmän voi olla varma että huonosti käy jos ei itse asioista halua päättää. Kukaan muu ei ajattele omaa parastasi paitsi sinä itse.

Mielenterveysongelmat syntyy ALISTUMISKIERTEESTÄ.
On ihan luontevaa, että tuntuu menevän pääkopassa asiat sekaisin, kun NÄYTTÄÄ ettei niistä voi päättä omassa elämässäänkään. Silloin mennään lääkärin luokse. Asetetaan tämä vaikeaan tilanteeseen nostamalla tämä epärealistiselle jalustalle -Useinkaan muistamatta että tämä joskus ripeästi ajatteleva nuorukainen on parikymppisenä päntännyt sen mitä koululääketieteeksi sanotaan ja nyt kaataa samaa tietoa muille vuodesta toiseen.
Siinä kaikki.

Voi olla, että aivoissasi puuttuu jotain hormonia tietyllä hetkellä se on asian fysiologinen näkökulma ja varmastikin fakta. Mutta siinä kaikki.
Kas et voi lähteä siitä oletuksesta että
saat TÄYDENNYKSEN tuolle hormonille jostain purkista. Ei perkele!

Silloin suunta, urheiluharrastuksiin, ystävien luokse, marjametsään, ja aina mieluummin kaveria kohti kuin jäädä yksin pohtimaan ja syventämään ikävää oloa.
Aina löytyy sopiva kaveri kun riittävän kauan vain jaksaa uskoa ja yrittää.
Ja mitä muuta tekemistä voi olla kuin vain yrittää epäonnistumisen jälkeen.
Eihän kertakaikkiaan ole mitään muita vaihtoetoja.
Herranen aika sentään.

Voi perkeleen perkele, että oikein harmittaa kun moni nyhjöttää ties missä kolossa ja
aurinko paistaa ja maailma on yhtaiakaa vapaa.

Ongelmat on sitä varten että ne ratkotaan.
Ei kaikkia kerralla vaan YKSI VAATIMATON PIENEN PIENI ASIA KERRALLAAN.
Ja kun ratkaiset ongelman pääsääntöisesti ITSE syntyy itseluottamusta.
Ja kun on itseluottamusta ei tarvitse tukijalkoja eikä pilleripurkkia eikä lääkärisetääkään niin usein vaan alkaa olla ystäviä ja elämää ympärillä.

Perkeleen yksinkertaista.

Jos hatuttaa, niin suutu edes joskus, älä käperry itseesi liian kauaksi.
Mutta kun suutut. Suutu turvallisesti
heittele vaikka pieniä kiviä pellolle päin ja samanaikaisesti hieman päästelet ärräpäitä
sille lähettyvillä olevalle henkilölle joka ottaa pannun, jos se on kuulomatkan päässä, jotta ongelmat vähenee eikä lisäänny. Mutta älä liikaa vaahtoo. Sitäkään ei kukaan jaksa.

Turvallista matkaa kohti itsenäisyyttä,

(ps. väkivalta ei ole turvallista suuttumista, se on häviämistä ja vakava virhe)

37

3762

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • SFT

      Mummoni jauhaa samaa marjametsäpaskaa ja tekopirteää sontaa ja ties mitä.

      Jos en olisi niin lamaantunut niin suuttuisin.

      Ennenkuin tämä kaikki masennus ja muu alkoi, mulla OLI hyvä itsetunto. Jaksoin tehdä kaikkea tuota.

      Sulla on syy-seuraussuhteet nyt sekoittuneet. Ei karseassa ahdistuksessa lähdetä jonnekin vitun Nuuksioon nauttimaan elämästä tai Elokoloon kahville heittämään läppää kohtalotovereiden kanssa. Voi helvetin helvetti.

      Mä tykkäsin tanssimisesta, etenkin valssista ja foxtrotista, tykkäsin kirjoista ja sanomalehdistä, oli kiva käydä sukuloimassa ja työkavereiden kanssa ulkona.
      Mummo ja mutsi teroittaa aina miten kiva ja ulospäinsuuntautunut tyttö mä olin.

      Sitten alkoi nämä äänet, ja menin johonkin tilaan jossa apatia ja ahdistus siitä että se ääni materialisoituu henkilöksi, vei kaiken tilan elämästä. Aloin kuvittelemaan että mulla oli ollut jokin tehtävä/missio elämässä ja en tulisi siinä koskaan onnistumaan. Uskonnolliset kauhukuvat ja herätysliikkeiden hurmos alkoivat kiehtomaan. Lisää masennusta. Sairaslomaa, ääniä, lääkkeitä, osastojaksoja.

      Olen jossain limbossa, sumussa.

      Marjametsään, urheiluharrastuksia, voi jestas.

      • tiia-mari

        "Sitten alkoi nämä äänet, ja menin johonkin tilaan jossa apatia ja ahdistus siitä että se ääni materialisoituu henkilöksi, vei kaiken tilan elämästä. Aloin kuvittelemaan että mulla oli ollut jokin tehtävä/missio elämässä ja en tulisi siinä koskaan onnistumaan. Uskonnolliset kauhukuvat ja herätysliikkeiden hurmos alkoivat kiehtomaan. Lisää masennusta. Sairaslomaa, ääniä, lääkkeitä, osastojaksoja."

        NO ANNA MATERIALISOITUA! Ehka pelkaatkin omia ajatuksiasi??
        Mieti sita, mita HIRVEIMMILLAAN tapahtua. Suhtaudu asiaan kuitenkin TYYNESTI. Siita kun selviat, niin pahempaa ei voi enaa tapahtua ja olet (toivon mukaan) sinut itsesi kanssa!


      • paluumuuttaja

        Jos on todella masentunut, ei pysty ottamaan itseään niskasta kiinni ja lähtemään lenkille. SSRI-lääkitys nimenomaan auttaa pääsemään takaisin normaalirutiineihin kiinni, esim. itselläni on auttanut opiskeluihin keskittymisessä. Lääkitys toimii siis tavallaan samoin kuin jalkansa katkaisseella kävelykeppi.


      • ..............

        Tämä ei ole edelliselle kirjoittajalle henkilökohtainen vastaus, jolle mummo oli antamassa ihan mukavia ohjeita:) Vaan myös yleinen ajatus henkilölle, joka pohtii sitä tulisiko lähteä oitis lääkekauppaan ja tohtorisedälle ja jäädä sille tielleen vai valita esimerkiksi kuitenkin ärtymyksestä huolimatta ne mummon ohjeet.
        Eipä mummonkaan aikana vielä keksitty myydä kaikkeen tarpeeseen lääkkeitä, mutta jotenkin asiat silti kirkastui:) Usein vaikka itkettiin ja kohdattiin asioita.

        Maallikkona tulee mieleen seuraavaa:
        Jotta ihminen voi kokea mm. joissakin kommenteissa kuvailtua henkistä tuskaa
        , joka näin ulkopuolisena tuntuu suureltakin, niin sitä täytyy edeltää looginen tapahtumaketju. Tämä ketju puolestaan voidaan purkaa osiin mikä tarkoittaa sitä, että asiat voidaan myös korjata. Mielestäni parhaiten siinä onnistuu omaehtoisella koordinoinnilla, pitäen langat itsellään. Muuten mielestäni on vaikea myös tehdä päätöksiä ehdotuksista ja ideoista, joita elämässä itselle tarjotaan. Voit olla varma, että nyky-yhteiskunta on tulvillaan tietoa. Suurin osa on keskeneräistä ja kokeiluasteella. Ei suinkaan kokonaista sukupolvien suodatinta läpikäynyttä tieto-taitoa.

        Kaikenlaisten mielikuvien kasautuminen ja nippuuntuminen on varsinkin ulkopuoliselle, esim. lääkärille ja hoitajalle vaikeaselkoinen
        akuutti asia, jota on vaikea kestää.

        Ehkei ensisijaisesti tulisikaan vaivata ulkopuolisia henkilöitä sälyttäen näille vastuuta kriisitilanteessa. Tällöin voi käydä juurin niin, että he joutuvat päättämään “kriisiyksikön” elämästä. Ei kukaan muu jaksa huomioida toisen ihmisen elämän kannalta, jotka olisivat upeita toiselle ihmiselle, joka on täysin ulkopuolinen henkilö omassa elämässä. On hyvä muistaa että lääkäri ja hoitaja on samanlaisia ihmisiä, joilla on omat perheongelmansa ja menonsa eivätkä ole sen valmiimpia ratkomaan oman kokemuspiirinsä ulkopuolisia tunneongelmia kuin kukaan muukaan. He pyrkivät ratkaisemaan ne kuten myös sinäkin ratkaisit ongelman jos naapurisi tulisi aina kysymään apua heinänteossa. Saitpa siitä maksun tai et ehkä lopulta kuitenkin antaisit tai myisit traktorin kokonaan, kunhan vaan pääset asiasta eroon.

        Mielestäni kriisin ratkaisussa on hyvä ensimmäisenä eristää kriisialue, jotta se voidaan
        rajata paremmin. Näin ei enempää sotkua syntymään.
        Otathan huomioon että kun itse olet “kriisialue” niin olet samalla vastuussa
        asian lopputuloksesta, koska nautit ratkaisun hedelmiä koko elämäsi ajan.

        Eristäminen tapauksessa tarkoittaa että estät aluksi
        muiden lusikoiden tulon soppaasi. Jos et heti hokaa mitä tarkoitan ja kuinka tärkeä asia on kyseessä, niin käydään tätä vielä hieman läpi.
        On loogista että kaaostilaan lisätessä uusia kaaostekijöitä tilanne vain pahenee.
        (jos kestää pisempään ajatella niin käy läpi mielessä seuraava ajatuskuvio: esim. A1 B2=A1B2..vähintäänkin eli vieläkin vaikeampaa. Ensin siis täytyy varmistua siitä että A1 (Sinä) kohtaat sellaisen yhteistyökumppanin joka puhuu ensinnäkin samaa kieltä (An) ja joka pystyy lisäämään tietoa ja apua ja korjaamaan nimenomaan oikeaa ongelmaa eikä vain tekemään lisää tuhoa. Hieman ikävää ja uuvuttavaa, mutta samalla olet pystynyt jo katsomaan itseäsi hieman objektiivisemmin sekä myös tekemään TYÖTÄ!:) Elämän totuushan lienee se, että aina ei ole kivaa ja kaikkea ei saa heti apteekin hyllyltä.

        Jos apteekin ja hätähuutojen sijaan lähteekin liikkeelle pääsääntöisesti omin voimin pureutuu ongelmiin kohtuullisin pienin askelin; pala kerrallaan niin on mahdollisuus päästä lopulta ongelmien alku-juurille.

        Kuulun varmaan siihen porukkaan joka yleisluontoisen alustuksen jälkeen tarjoaa omaa “mielenterveyslääkettä” joka on “alan paras” ja jossa on eri makuvaihtoehdot banaani, mansikka ja kirsikka. Katsokoon siis kukin ajatuksiani viisaammin omia tarpeitaan vasten.

        Itse ajattelen seuraavaa:
        En ollenkaan halua katsoa, että on olemassa yksi selvä ratkaisu asioihin, mutta uskon, että tällaisella lähtöasenteella on helpompi edetä. Ns. “pesäke pesäkkeeltä” . Näin pysyy itsekuri yllä kuin ruiskimalla vähän minne sattuu.

        Mielestäni moni kauhukuva, kummitus tai muu ikävä mielikuva ja ajatus on lopulta purettavissa auktoriteetti-, pelonlähtökohtiin. Tilanteeseen jossa jokin on SUUREMPI kuin oma tahto. Käytännössä usein ainoa mahdollinen on oma äiti ja isä.
        Sen suurempia ne möröt eivät maailmassa ole.

        Mielestäni kannattaa koettaa löytää isän ja äidin varjo. Käyttää siihen ihan oikeasti ja vilpittömästi aikaa. Osoittaa itselleenkin, että on tosissaan ja miettiä koko asia rauhassa ja hyvällä itsetunnolla läpi. Selviytyä siitä.
        Lopuksi, sekin voi sattua, että asiat ovat yksinkertaisempia ja oma tarina ei ole tämän tärkeämpi ja huomionkipeämpi muiden näkökulmasta. Mutta sitäkin kautta pääsee tärkeimpään - eteenpäin.

        Elämässä kannattaa päästää eteenpäin :)


    • hullugaani

      Taas tälläinen ns. asiantuntijan kirjoitus mielenterveysasioista. Ehkä kirjoituksessasi oli rivien välistä luettavissa jotain asiaakin, mutta selvästi kirjoitus osoittaa myös sen, että kirjoittajalla ei ole mitään omakohtaisia kokemuksia mielenterveysongelmista.

      Seuraava vaikeaselkoinen lause osoittaa kirjoittajan tietämättömyyden ja tyhmyyden anteeksi vaan, jos loukkasin:
      "Mielenterveys siinä kuin on yhtä vähän tiedettä kuin lääke parannus."
      Voin kertoa, että henkilökohtaisesti en syö nyt lääkkeitä, koska olen vaihteeksi antanut periksi sairaudelleni. Ilman lääkitystä on tosin vaarana, että alan taas elämään omissa harhoissani. Olen jo huomannut lääkityksen lopettamisen alentavan elämänhalujani ja lisäävän ahdistusta. Leikin tietoisesti omalla hengelläni. Oikeastaan odotan sitä hetkeä, että naksahdan taas, niin ei ainakaan tartte lukea näitä älyvapaita kirjoituksia.

      Mielenterveysongelmien vähättely on mielenterveyskuntoutujalle pahinta vittuilua ja syyllistämistä, mitä voin kuvitella. Oletko kirjoittaja muuten miettinyt, että tällä palstalla tavoittaa hyvin vähän mielenterveysongelmista kärsiviä, joten olisiko syytä miettiä jokin "potilaita" paremmin tavoittava keino?

      Lopuksi voin sanoa tiedoksi valistajalle, että sienet ja marjat jäävät jostain syystä poimimatta tänä vuonna.

      • niin kai sitten

        Kiitos tuosta terveeksi julistamisesta:)
        Tuntuukin jo paremmalta:)
        Tässä on nimittäin alkanut epäillä välillä kantin kestävyyttä, mutta vielä jotenkin pysyy tolpillaan. Osittain ehkä ihan hyvällä onnella:)

        Jos arvelee, niin eiköhän tuo kuntosi ole varsin hyvä, kun noin rattoisasti kirjoittelet. (?) :)

        Tarkoitus ei ole vähätellä ja lisätä kenenkään tuskaa vaan mieluummin päinvastoin ja sanoa vain se minkä itse älyää, eli painottaa niitä omia voimia :)

        Sympatia on myös tärkeää.

        E muutakuin luuri kouraan ja lenkkarit jalkaan.
        Kas:) Sitähän ihminen jankkaa sitä samaa asiaansa kehdosta hautaan.
        Minkäs teet ;)


    • Mikko

      Lääke on kuin kävelykeppi terveellä:

      Lääkkeet on monille luulotautipillereitä. Pahimmillaan luulotauti on esim. hoitoa vaatineella lähimmäisellä joka voi odottaa ihmeitä lääkittävästä. Ehkä on olemassa myös lääkkeitä tarvitsevia ja haluavia, lääkitys heille suotakoon.

      Mielenterveysongelmat syntyy ALISTUMISKIERTEESTÄ:

      "Oletko ottanut pillerisi?"
      "Mene hoitoon?"
      "Olet sairas!"
      "Oletko täysin terve?"
      "Sinulla on päässä vikaa!"

      Alistuminen ja alistaminen kuuluu Suomalaiseen kansanperinteisiin. Lääkitys on osa alistamista aivan kuten loukkaavat kommentit. Alistaminen on henkistä väkivaltaa ja alistuminen oire aivan kuten mustelma silmässä.

      Ongelmat on sitä varten että ne ratkotaan:

      Lanttumaakarit ovat tahoja jotka etsivät vastauksia ongelmiin pilleripurkista ja kukkahatuista. Todellisuudessa tavanomaisen lanttumaakari ei ehkä havaitse ongelmaa vaikka ongelma purisi tätä persuksille. Lanttumaakarilla käynti voi siis aiheuttaa ongelmia ja siksipä on myös perusteltua pysytellä näistä erossa. Todelliseen ongelmanratkaisukykyyn tarvitaan älykkyyttä ja älykkyys on joillekkin täyttä utopiaa ja ehkä jonkilaisen vainoharhaisuuden merkki. Mielestäni on todella väärin, että henkisesti huomattavasti muita parempi joutuu ominaisuuksiensa vuoksi leimatuksi.

      • hullugaani

        Kuinkahan monella nimimerkillä "Mikko" meitä heikkopäitä tällä palstalla valistaa? *epäilee*


      • SFT
        hullugaani kirjoitti:

        Kuinkahan monella nimimerkillä "Mikko" meitä heikkopäitä tällä palstalla valistaa? *epäilee*

        Tämä palsta on tod. syvältä, muutama häirikkö on pilannut hienon idean vertaistuesta ja häätänyt ainoan lääkärin.

        Vielä keväällä täällä oli suht asiallinen meinkinki, nyt vaan ahdistaa enemmän kun lukee näitä paatoksella kirjotettuja 'ota itseäs niskasta kiinni' -juttuja.


      • hullugaani
        SFT kirjoitti:

        Tämä palsta on tod. syvältä, muutama häirikkö on pilannut hienon idean vertaistuesta ja häätänyt ainoan lääkärin.

        Vielä keväällä täällä oli suht asiallinen meinkinki, nyt vaan ahdistaa enemmän kun lukee näitä paatoksella kirjotettuja 'ota itseäs niskasta kiinni' -juttuja.

        Eihän se keskustelu täällä kauhean asialliselta saati kannustavalta tunnu. Kaiken maailman vedättäjiä ja kusettajia koko paikka täynnä. Minä olen vähän pettynyt herra "psykiatrinkin" kirjoituksiin, kun hän lähtee mukaan tohon paskanjauhantaan. Huippu on kyllä nää ns. terveet jotka kertovat omia selviytymistarinoitaan tyyliin, kun oli pipi sormessa, niin ei edes itkettänyt vaan purin hammasta p*kele.

        Mielestäni tukiaseman sivut on asialliset. Siellä aina välillä käyn juttuja lukemassa. Näytti siellä olevan tohtori Tollonenkin markkinoimassa tuotteitaan.


      • Mikko
        hullugaani kirjoitti:

        Eihän se keskustelu täällä kauhean asialliselta saati kannustavalta tunnu. Kaiken maailman vedättäjiä ja kusettajia koko paikka täynnä. Minä olen vähän pettynyt herra "psykiatrinkin" kirjoituksiin, kun hän lähtee mukaan tohon paskanjauhantaan. Huippu on kyllä nää ns. terveet jotka kertovat omia selviytymistarinoitaan tyyliin, kun oli pipi sormessa, niin ei edes itkettänyt vaan purin hammasta p*kele.

        Mielestäni tukiaseman sivut on asialliset. Siellä aina välillä käyn juttuja lukemassa. Näytti siellä olevan tohtori Tollonenkin markkinoimassa tuotteitaan.

        Aluksi pitää pyytää anteeksi multipersoonaani, mutta en voi ottaa kunniaa kaikista psykitriaa arvostelevista kirjoituksista.

        Eihän kukaan ole kyennyt osoittamaan nim. Psykiatrin ammattia psykiatriksi. Psykiatri nimimerkki on jumalallisillaan mielipiteillään haalinut palstalla oman kannattajajoukkonsa, mutta hyvin häiriköiviä ovat myös hänellä kirjoitukset aikanaan olleet, jos sitten on edes sama ihminen kyseessä.

        Mikäli jollakin on mielihalu syventyä huonovointisuuteensa ja kieriä mielenterveysongelmissaan ja hassuissa tuntemuksissaan, heille on osoitettu ihan oikea kokoontumisasema mielenterveystoimisitoon josta ei taatusti ulos heitetä. Jopa minä joudun maksamaan näiden ihmisten hoitoa veroina, joten minullakin saa olla oma näkökantani vallitsevassa keskustelussa. Keskustelu mielenterveydestä on siis hyvin paljon enemmän kuin hyväksynnän hakemista nim. psykiatrilta.


      • hullugaani
        Mikko kirjoitti:

        Aluksi pitää pyytää anteeksi multipersoonaani, mutta en voi ottaa kunniaa kaikista psykitriaa arvostelevista kirjoituksista.

        Eihän kukaan ole kyennyt osoittamaan nim. Psykiatrin ammattia psykiatriksi. Psykiatri nimimerkki on jumalallisillaan mielipiteillään haalinut palstalla oman kannattajajoukkonsa, mutta hyvin häiriköiviä ovat myös hänellä kirjoitukset aikanaan olleet, jos sitten on edes sama ihminen kyseessä.

        Mikäli jollakin on mielihalu syventyä huonovointisuuteensa ja kieriä mielenterveysongelmissaan ja hassuissa tuntemuksissaan, heille on osoitettu ihan oikea kokoontumisasema mielenterveystoimisitoon josta ei taatusti ulos heitetä. Jopa minä joudun maksamaan näiden ihmisten hoitoa veroina, joten minullakin saa olla oma näkökantani vallitsevassa keskustelussa. Keskustelu mielenterveydestä on siis hyvin paljon enemmän kuin hyväksynnän hakemista nim. psykiatrilta.

        Mene nyt poju tekemään sovinto isän ja äidin kanssa niin saat mielenrauhan.
        Pakonomainen julistuksentarpeesi näyttää meikäläisen silmään lähinnä koomiselta.
        Sinusta tulisi hyvä auditoija Hubbardin porukkaan.


      • SFT
        Mikko kirjoitti:

        Aluksi pitää pyytää anteeksi multipersoonaani, mutta en voi ottaa kunniaa kaikista psykitriaa arvostelevista kirjoituksista.

        Eihän kukaan ole kyennyt osoittamaan nim. Psykiatrin ammattia psykiatriksi. Psykiatri nimimerkki on jumalallisillaan mielipiteillään haalinut palstalla oman kannattajajoukkonsa, mutta hyvin häiriköiviä ovat myös hänellä kirjoitukset aikanaan olleet, jos sitten on edes sama ihminen kyseessä.

        Mikäli jollakin on mielihalu syventyä huonovointisuuteensa ja kieriä mielenterveysongelmissaan ja hassuissa tuntemuksissaan, heille on osoitettu ihan oikea kokoontumisasema mielenterveystoimisitoon josta ei taatusti ulos heitetä. Jopa minä joudun maksamaan näiden ihmisten hoitoa veroina, joten minullakin saa olla oma näkökantani vallitsevassa keskustelussa. Keskustelu mielenterveydestä on siis hyvin paljon enemmän kuin hyväksynnän hakemista nim. psykiatrilta.

        "Mikäli jollakin on mielihalu syventyä huonovointisuuteensa ja kieriä mielenterveysongelmissaan ja hassuissa tuntemuksissaan, heille on osoitettu ihan oikea kokoontumisasema mielenterveystoimisitoon josta ei taatusti ulos heitetä."

        No voi vittu, minkähän takia sitten netissä olevat palstat ovat niin suosittuja?
        Ja on se, täytyy sanoa, helvetin hyvä että tällä palstalla on oma poke heittämässä porukkaa pihalle. "Heille on osoitettu "jne. Ei jumalauta.

        Trolli.


      • Mikko
        hullugaani kirjoitti:

        Mene nyt poju tekemään sovinto isän ja äidin kanssa niin saat mielenrauhan.
        Pakonomainen julistuksentarpeesi näyttää meikäläisen silmään lähinnä koomiselta.
        Sinusta tulisi hyvä auditoija Hubbardin porukkaan.

        Kyse tässä viestiketjussa ei ole mielenterveyslain väärinkäytöksestä, minusta taikka koomisista vanhemmistani.Hyvää yötä. Toivottavasti psykiatri palaa päivällä pyyhkimään peppusi.


      • Mikko
        SFT kirjoitti:

        "Mikäli jollakin on mielihalu syventyä huonovointisuuteensa ja kieriä mielenterveysongelmissaan ja hassuissa tuntemuksissaan, heille on osoitettu ihan oikea kokoontumisasema mielenterveystoimisitoon josta ei taatusti ulos heitetä."

        No voi vittu, minkähän takia sitten netissä olevat palstat ovat niin suosittuja?
        Ja on se, täytyy sanoa, helvetin hyvä että tällä palstalla on oma poke heittämässä porukkaa pihalle. "Heille on osoitettu "jne. Ei jumalauta.

        Trolli.

        Virtuaalifoorumin virtuaalipsykiatri lääkitsee virtuaalipotilaita. I can see the light.


      • hullugaani
        Mikko kirjoitti:

        Kyse tässä viestiketjussa ei ole mielenterveyslain väärinkäytöksestä, minusta taikka koomisista vanhemmistani.Hyvää yötä. Toivottavasti psykiatri palaa päivällä pyyhkimään peppusi.

        Tuskin minä muuten tälle palstalle kirjoitaisinkaan, jos aina tietäisin mikä on varsinaisesti puheenaihe. Vai mitä "Mikko"?
        Koita viilata piikit tylsiksi, niin ei pistele noin pahasti.


      • Seuraaja
        hullugaani kirjoitti:

        Mene nyt poju tekemään sovinto isän ja äidin kanssa niin saat mielenrauhan.
        Pakonomainen julistuksentarpeesi näyttää meikäläisen silmään lähinnä koomiselta.
        Sinusta tulisi hyvä auditoija Hubbardin porukkaan.

        Mitä sinä Hubbardista selität kun et tiedä niistä asioista käytännössä yhtään mitään. Turha ottaa kantaa asioihin mistä ei ole omakohtaista kokemusta, vain muiden kertomia "ehdottomia totuuksia".


      • Hopo

        Mikähän siinä mielenterveyden hoidossa oikeasti mättää, kun en vastausta noista kirjoituksistasi ole saanut? Oletko itse käynyt joskus lanttumaakarin pakeilla, kun väität, että he eivät ongelmia huomaa?

        Lääkitys ei ole osa alistamista. Minä otan lääkkeeni täysin vapaaehtoisesti, ei niitä minun suuhuni kukaan ole väkisin tunkemassa. Ja maksan myös itse lääkkeistäni. Eli sinä et voi siitä ainakaan ottaa kunniaa.

        Omituista on mielestäni se, että ihmisiltä pitäisi kieltää heidän oikeutensa saada apua ongelmiinsa. Miksi se on niin paha asia? Ehkä sinunkin pitäisi hakea apua, kun tuo asia tuntuu olevan niin suuri ONGELMA sinulle.


      • Mikko
        Hopo kirjoitti:

        Mikähän siinä mielenterveyden hoidossa oikeasti mättää, kun en vastausta noista kirjoituksistasi ole saanut? Oletko itse käynyt joskus lanttumaakarin pakeilla, kun väität, että he eivät ongelmia huomaa?

        Lääkitys ei ole osa alistamista. Minä otan lääkkeeni täysin vapaaehtoisesti, ei niitä minun suuhuni kukaan ole väkisin tunkemassa. Ja maksan myös itse lääkkeistäni. Eli sinä et voi siitä ainakaan ottaa kunniaa.

        Omituista on mielestäni se, että ihmisiltä pitäisi kieltää heidän oikeutensa saada apua ongelmiinsa. Miksi se on niin paha asia? Ehkä sinunkin pitäisi hakea apua, kun tuo asia tuntuu olevan niin suuri ONGELMA sinulle.

        Keneltäkään ei ole kielletty saamasta apua taikka lääkkeitä. Toisaalta apu ei ole käytännössä muuta kuin joutavien puhumista, lääkitystä ja sairaslomia. Miesten keskuudessa psykitria ei ole muuta kuin väärinkäytöksen välikäsi. Käytännössä siis miehet hakeutuvat psykitrille, koska he haluavat luistaa joko työstä taikka esim. asevelvollisuudesta. Toisinaan psykitriaa käytetään muiden ahdisteluun ja tuolloin psykitriastra tulee ongelma. Mikäli ihminen hakeutuu psykiatrille, on hänellä itsellään jokin ongelma. Todellisuudessa on jo lähes muoti-ilmiö, että psykiatri etsii "potilaan" lähipiiristä mahdollista uutta asiakasta. Psykitria toimii niiltäosin kuin ketjukirje ja sehän häiritsee niitä jotka ei psykiatrilla halua käydä.

        Kokemuksia on laidasta laitaan. Entisen tutun osalta psykiatrilla käynti johti juuri muiden syyttelyyn vaikkakin suurin ongelma tällä oli huumeiden käyttö. Omalla kohdalla psykiatri alkoi kyselemään vuosien takaista huume ja alkoholikäyttäytymistä vaikkakin samaisella ajanjaksolla päihdekäyttäytymiseni oli nuoruudesta alkean koko siihenastisen elämän vähäisintä. "Väärinymmäretyt" epäilyt on selkeä osoitus sairaanloisesta tavasta etsiä tuulesta vastauksia olemattomiin, mutta psykiatrin osoittamiin ongemiin.

        Asenne:

        - "Minä otan lääkkeeni täysin vapaaehtoisesti"
        - "Ehkä sinunkin pitäisi hakea apua"
        Kuka haluaa Hopon työkaverikseen taikka ystäväpiiriinsä? Hopo ei ole tyytyväinen vain siihen, että saa haluamansa avun psykiatrilta. Hopo haluaa myös, että kaikki hänelle epämielekkäät hakeutuisivat psykiatrille. Kysymys ei kuulu siten, että miten Hopo olisi tyytyväinen oloonsa. Kysymys on, että miten muut voisi kokea olonsa tyytyväiseksi Hopon sohlatessa pillereiden ja "hoitojen" parissa?


      • asenne
        Mikko kirjoitti:

        Keneltäkään ei ole kielletty saamasta apua taikka lääkkeitä. Toisaalta apu ei ole käytännössä muuta kuin joutavien puhumista, lääkitystä ja sairaslomia. Miesten keskuudessa psykitria ei ole muuta kuin väärinkäytöksen välikäsi. Käytännössä siis miehet hakeutuvat psykitrille, koska he haluavat luistaa joko työstä taikka esim. asevelvollisuudesta. Toisinaan psykitriaa käytetään muiden ahdisteluun ja tuolloin psykitriastra tulee ongelma. Mikäli ihminen hakeutuu psykiatrille, on hänellä itsellään jokin ongelma. Todellisuudessa on jo lähes muoti-ilmiö, että psykiatri etsii "potilaan" lähipiiristä mahdollista uutta asiakasta. Psykitria toimii niiltäosin kuin ketjukirje ja sehän häiritsee niitä jotka ei psykiatrilla halua käydä.

        Kokemuksia on laidasta laitaan. Entisen tutun osalta psykiatrilla käynti johti juuri muiden syyttelyyn vaikkakin suurin ongelma tällä oli huumeiden käyttö. Omalla kohdalla psykiatri alkoi kyselemään vuosien takaista huume ja alkoholikäyttäytymistä vaikkakin samaisella ajanjaksolla päihdekäyttäytymiseni oli nuoruudesta alkean koko siihenastisen elämän vähäisintä. "Väärinymmäretyt" epäilyt on selkeä osoitus sairaanloisesta tavasta etsiä tuulesta vastauksia olemattomiin, mutta psykiatrin osoittamiin ongemiin.

        Asenne:

        - "Minä otan lääkkeeni täysin vapaaehtoisesti"
        - "Ehkä sinunkin pitäisi hakea apua"
        Kuka haluaa Hopon työkaverikseen taikka ystäväpiiriinsä? Hopo ei ole tyytyväinen vain siihen, että saa haluamansa avun psykiatrilta. Hopo haluaa myös, että kaikki hänelle epämielekkäät hakeutuisivat psykiatrille. Kysymys ei kuulu siten, että miten Hopo olisi tyytyväinen oloonsa. Kysymys on, että miten muut voisi kokea olonsa tyytyväiseksi Hopon sohlatessa pillereiden ja "hoitojen" parissa?

        Olet tuonut kaikille lukijoille jo selväksi
        pointtisi. Tuo tarina "miesten välisestä ystävyydestä" on jo aika hupaisa, anteeksi
        vaan. Miksi tuttusi on entinen.... kertoikohan
        hän mahdollisesti huumeiden käytöstään ja mihin sinä (erehtymättömän?) diagnoosisi perustat.
        Jos olisit perehtynyt asiaan, niin tietäisit että joidenkin huumeiden osalta yhteys myöhempään psykoosialttiuteen on selvä (flashbackit ym.).
        Miksi loukkaannuit kysymyksistä?
        Olet toki tehnyt selväksi, että ilman psykiatreja elämäsi olisi laadukkaampaa. On ikävää, että et ole ilmeisesti saanut apua, jota olisit tarvinnut. Antaako se sinulle luvan tuomita kaikkien muidenkin saaman avun "´joutavana puhumisena, pillereiden sohlaamisena ja velvollisuuksista laistamisina"?


      • hullugaani
        Seuraaja kirjoitti:

        Mitä sinä Hubbardista selität kun et tiedä niistä asioista käytännössä yhtään mitään. Turha ottaa kantaa asioihin mistä ei ole omakohtaista kokemusta, vain muiden kertomia "ehdottomia totuuksia".

        Enhän minä scientologiaa mitenkään arvostellut, vaan koitin värvätä teidän joukkoonne ilmeisen kyvykästä henkilöä.

        Myönnän kyllä, että olen lukenut "Dekkarin" ansiokasta selvitystä scientologian saloista uskonto-palstalta.
        Nythän tämä keskustelu on väärällä palstalla.


      • Mikko
        asenne kirjoitti:

        Olet tuonut kaikille lukijoille jo selväksi
        pointtisi. Tuo tarina "miesten välisestä ystävyydestä" on jo aika hupaisa, anteeksi
        vaan. Miksi tuttusi on entinen.... kertoikohan
        hän mahdollisesti huumeiden käytöstään ja mihin sinä (erehtymättömän?) diagnoosisi perustat.
        Jos olisit perehtynyt asiaan, niin tietäisit että joidenkin huumeiden osalta yhteys myöhempään psykoosialttiuteen on selvä (flashbackit ym.).
        Miksi loukkaannuit kysymyksistä?
        Olet toki tehnyt selväksi, että ilman psykiatreja elämäsi olisi laadukkaampaa. On ikävää, että et ole ilmeisesti saanut apua, jota olisit tarvinnut. Antaako se sinulle luvan tuomita kaikkien muidenkin saaman avun "´joutavana puhumisena, pillereiden sohlaamisena ja velvollisuuksista laistamisina"?

        Miesten välistä ystävyys kommenttia en ymmärtänyt. Ehkä on todellakin arvokkaampaa tuijottaa omaan napaan vanne päänympärillä ja syödä pillereitä työmaallakin. En ymmärrä edelleen sitä, että miksi yhä useampi haluaa vetvoa paskaa jostakin aivan tavanomaisesta kommentista. Miten yksittäinen viestini koko palstalla niin kovasti poikkeaava, että useamman päivän ajan joudun vastailemaan yhä tyhmempiin kysymyksin.

        Tuttu kertoi itse käyttävänsä huumeita ja hänen elämäntapa puhui samaa kieltä. Huumeiden ja psykoottisuuden yhtälön tunnen ja siksipä otin asian esille, koska tuttuni oli käynyt vuosia psykiatrilla ennen huumeiden käyttöä muiden murheiden vuoksi. Mikäli tuttuni huumeidenkäyttö olisi tunnistettu, olisi ehkä ollut helpompi myös etsiä ratkaisuja hänen ongelmiin jota sittemin pahenivat. Asia liittyy edelleen vastaukseen jossa osoitin lääkäreiden kykenemättömyyden löytää todellisia ongelmia.

        Psykiatria voitti tämän erän. Minä poistun ja te voitte puolestani jäädä kiihoittamaan kansaa psykiatrian ja mielelivaltaisen kusipäisyyden puolesta. Lupaan myös käyttäytyä kusipäisesti ja vieläpä pilleristejä vastahakoisesti kohdellen.


      • Hopo
        Mikko kirjoitti:

        Keneltäkään ei ole kielletty saamasta apua taikka lääkkeitä. Toisaalta apu ei ole käytännössä muuta kuin joutavien puhumista, lääkitystä ja sairaslomia. Miesten keskuudessa psykitria ei ole muuta kuin väärinkäytöksen välikäsi. Käytännössä siis miehet hakeutuvat psykitrille, koska he haluavat luistaa joko työstä taikka esim. asevelvollisuudesta. Toisinaan psykitriaa käytetään muiden ahdisteluun ja tuolloin psykitriastra tulee ongelma. Mikäli ihminen hakeutuu psykiatrille, on hänellä itsellään jokin ongelma. Todellisuudessa on jo lähes muoti-ilmiö, että psykiatri etsii "potilaan" lähipiiristä mahdollista uutta asiakasta. Psykitria toimii niiltäosin kuin ketjukirje ja sehän häiritsee niitä jotka ei psykiatrilla halua käydä.

        Kokemuksia on laidasta laitaan. Entisen tutun osalta psykiatrilla käynti johti juuri muiden syyttelyyn vaikkakin suurin ongelma tällä oli huumeiden käyttö. Omalla kohdalla psykiatri alkoi kyselemään vuosien takaista huume ja alkoholikäyttäytymistä vaikkakin samaisella ajanjaksolla päihdekäyttäytymiseni oli nuoruudesta alkean koko siihenastisen elämän vähäisintä. "Väärinymmäretyt" epäilyt on selkeä osoitus sairaanloisesta tavasta etsiä tuulesta vastauksia olemattomiin, mutta psykiatrin osoittamiin ongemiin.

        Asenne:

        - "Minä otan lääkkeeni täysin vapaaehtoisesti"
        - "Ehkä sinunkin pitäisi hakea apua"
        Kuka haluaa Hopon työkaverikseen taikka ystäväpiiriinsä? Hopo ei ole tyytyväinen vain siihen, että saa haluamansa avun psykiatrilta. Hopo haluaa myös, että kaikki hänelle epämielekkäät hakeutuisivat psykiatrille. Kysymys ei kuulu siten, että miten Hopo olisi tyytyväinen oloonsa. Kysymys on, että miten muut voisi kokea olonsa tyytyväiseksi Hopon sohlatessa pillereiden ja "hoitojen" parissa?

        Minä en halua, että kaikki hakisivat apua psykiatrilta, tahdon että ihmiset yrittäisivät hoitaa omia asennevammojaan tavalla tai toisella. Itselleni on yhden tekevää, menetkö psykiatrille. Terveitä ihmisiä sinne ei kuitenkaan pakoteta.

        Ja mitä pillereiden kanssa sohlaamiseen tulee, edelleen, älä hemmetissä ikinä sairastu, koska sinun pillereiden kanssa sohlaamista ei varmasti kukaan(?) katso hyvällä. Jos nimittäin kaikki olisivat samanlaisia kuin sinä. (onneksi ei ole) Ja toivottavasti sinun kaveripiiriin ei kuulu ketään mielisairasta. Hän tuskin saisi ainakaan ymmärrystä osakseen.


      • Hopo
        Hopo kirjoitti:

        Minä en halua, että kaikki hakisivat apua psykiatrilta, tahdon että ihmiset yrittäisivät hoitaa omia asennevammojaan tavalla tai toisella. Itselleni on yhden tekevää, menetkö psykiatrille. Terveitä ihmisiä sinne ei kuitenkaan pakoteta.

        Ja mitä pillereiden kanssa sohlaamiseen tulee, edelleen, älä hemmetissä ikinä sairastu, koska sinun pillereiden kanssa sohlaamista ei varmasti kukaan(?) katso hyvällä. Jos nimittäin kaikki olisivat samanlaisia kuin sinä. (onneksi ei ole) Ja toivottavasti sinun kaveripiiriin ei kuulu ketään mielisairasta. Hän tuskin saisi ainakaan ymmärrystä osakseen.

        Pakko vielä lisätä, että kukaan ystäväpiirissäni ei tuomitse minua sen tähden, että joudun syömään masennuslääkkeitä. Olen hyvin avoimesti kertonut heille ongelmistani, enkä niitä häpeä.(toisin kuin eräät) Ja psykologilla käydessäni oikeastaan vasta opin puhumaan ongelmistani, mikä lienee hyvä asia.

        Tyhmempikin tajuaa, että ihmisen itsensä syyllistäminen omista mielenterveyden ongelmistaan, on pahinta mitä voi tapahtua. Siitä tuskin terveemmäksi tulee. Lääkärin diagnoosi ei ole tuomio, eikä se tarkoita, että ihminen olisi automaattisesti tuomittu elämään hullun maineessa. Ja mitä lääkkeiden syöntiin tulee, se on edelleen ihmisen oma asia. Minulle on loppujen lopuksi aivan sama, mitä joku ymmärtämätön ihminen (esimerkiksi isäni) näistä asioista ajattelee. Se ei vaikuta minun tekemisiini millään tavalla.


      • Mikko
        Hopo kirjoitti:

        Minä en halua, että kaikki hakisivat apua psykiatrilta, tahdon että ihmiset yrittäisivät hoitaa omia asennevammojaan tavalla tai toisella. Itselleni on yhden tekevää, menetkö psykiatrille. Terveitä ihmisiä sinne ei kuitenkaan pakoteta.

        Ja mitä pillereiden kanssa sohlaamiseen tulee, edelleen, älä hemmetissä ikinä sairastu, koska sinun pillereiden kanssa sohlaamista ei varmasti kukaan(?) katso hyvällä. Jos nimittäin kaikki olisivat samanlaisia kuin sinä. (onneksi ei ole) Ja toivottavasti sinun kaveripiiriin ei kuulu ketään mielisairasta. Hän tuskin saisi ainakaan ymmärrystä osakseen.

        Fyysisesti edes kohtuullisesti terveelle uskomus mielensairauksiin on asennevamma. Olen tavannut pahastikkin oireilevia, mutta hyysääminen ja ymmärtäminen on täysin väärä lähtökohta "hoidossa". Lähtökohtana pitäisi olla todellisten ongelmien etsintä ja neutralointi.
        Nykyisellään mielenterveydenhoito on tyhjästä ongelman luominen, tyhjän hoitaminen siltikään myöntämättä taikka ymmärtämättä todellisia murheita ja tästä johtuen potilas voi saatanasti huonommin hoidettuna kuin hoitamattomana. Mielenterveydenhoito nykymuodossaan on neutraloitava ongelma. Vitut Froideista, Tolosista, f-koodeista, uskonnoista taikka politiikasta.


      • Hopo
        Mikko kirjoitti:

        Fyysisesti edes kohtuullisesti terveelle uskomus mielensairauksiin on asennevamma. Olen tavannut pahastikkin oireilevia, mutta hyysääminen ja ymmärtäminen on täysin väärä lähtökohta "hoidossa". Lähtökohtana pitäisi olla todellisten ongelmien etsintä ja neutralointi.
        Nykyisellään mielenterveydenhoito on tyhjästä ongelman luominen, tyhjän hoitaminen siltikään myöntämättä taikka ymmärtämättä todellisia murheita ja tästä johtuen potilas voi saatanasti huonommin hoidettuna kuin hoitamattomana. Mielenterveydenhoito nykymuodossaan on neutraloitava ongelma. Vitut Froideista, Tolosista, f-koodeista, uskonnoista taikka politiikasta.

        Mielensairaudet eivät ole uskonasia. Esimerkiksi minä tunnistan itse, milloin kaikki ei ole kohdallaan. Kenenkään lääkärin ei tarvitse minulle kertoa sitä milloin olen oikeasti masentunut. Takana kuusi itsemurhayritystä, jatkuvaa itsensä aliarvioimista, työkyvyttömyyttä ja painon radikaali putoaminen, koska ruoka ei enää maistunut. Ja tätä jatkui vaihtelevasti kahdeksan vuoden ajan. Tervettä? Ehkä jonkun mielestä sitten on.

        Masentuneelle jokainen terve jakso on voitto ja se on voitto myös omaisille ja ystäville. Se, että olen nyt yli puoli vuotta tuntenut itseni terveeksi johtuu pitkälti psykiatrisesta hoidosta. (toisaalta mukana on monia muitakin tekijöitä)

        Pakko vielä sanoa, että esimerkiksi skitsofreniasta kärsivät ihmiset eivät tietenkään itse tajua olevansa sairaita ja tässä piilee ongelma. Kumpi on aidompaa todellisuutta, se mitä ihminen itse kokee, vaiko se mitä muut kokevat. Masennus on siitä erilaista, että ihminen kyllä huomaa, milloin ei kaikki ole kunnossa. Tietenkin masennuksen olemassaolon voi kieltää ja tuntea itsensä entistä sairaammaksi.

        Mielestäni se on oikea lähtökohta, että nimenomaan puhutaan sairauksista. Ihmisen ei tarvitse kokea olevansa hullu tai muuten poikkeava, hänellä on sairaus, johon on olemassa jonkinlainen hoito. Mielensairauksien pitää olla samanveroisessa asemassa kuin muidenkin sairauksien.

        Tietenkin voi leikkiä ajatuksella, että mitä tapahtuisi, jos psykiatriaa ei olisi ollenkaan. Mitä tapahtuisi ihmisille, jotka väittävät kuulevansa ääniä ja näkevänsä aistiharhoja? Tai niille, jotka näkevät itsensä lihavina, vaikka oikeasti ovat laihoja? Varmaa on ainakin se, että masentuneista päästäisiin nopeasti eroon. Itse nimittäin olisin jo kuollut.


      • Seuraaja
        hullugaani kirjoitti:

        Enhän minä scientologiaa mitenkään arvostellut, vaan koitin värvätä teidän joukkoonne ilmeisen kyvykästä henkilöä.

        Myönnän kyllä, että olen lukenut "Dekkarin" ansiokasta selvitystä scientologian saloista uskonto-palstalta.
        Nythän tämä keskustelu on väärällä palstalla.

        Äläs muuta puhenaihetta. Kyllä kommentistasi voi päätellä yhtä ja toista sori vaan.


      • 112...
        Mikko kirjoitti:

        Fyysisesti edes kohtuullisesti terveelle uskomus mielensairauksiin on asennevamma. Olen tavannut pahastikkin oireilevia, mutta hyysääminen ja ymmärtäminen on täysin väärä lähtökohta "hoidossa". Lähtökohtana pitäisi olla todellisten ongelmien etsintä ja neutralointi.
        Nykyisellään mielenterveydenhoito on tyhjästä ongelman luominen, tyhjän hoitaminen siltikään myöntämättä taikka ymmärtämättä todellisia murheita ja tästä johtuen potilas voi saatanasti huonommin hoidettuna kuin hoitamattomana. Mielenterveydenhoito nykymuodossaan on neutraloitava ongelma. Vitut Froideista, Tolosista, f-koodeista, uskonnoista taikka politiikasta.

        Lopeta jo tuo paskan jauhaminen mielenterveyshoidoista kun et selvästikään
        niistä näytä mitään ymmärtävän. Ennakkoluuloista, vihamielistä ja kaunaista soopaa jauhat, jonkin oman traumaattiseksi koetun hoitokokemuksen takia.


      • Kiinnostunut
        Hopo kirjoitti:

        Mielensairaudet eivät ole uskonasia. Esimerkiksi minä tunnistan itse, milloin kaikki ei ole kohdallaan. Kenenkään lääkärin ei tarvitse minulle kertoa sitä milloin olen oikeasti masentunut. Takana kuusi itsemurhayritystä, jatkuvaa itsensä aliarvioimista, työkyvyttömyyttä ja painon radikaali putoaminen, koska ruoka ei enää maistunut. Ja tätä jatkui vaihtelevasti kahdeksan vuoden ajan. Tervettä? Ehkä jonkun mielestä sitten on.

        Masentuneelle jokainen terve jakso on voitto ja se on voitto myös omaisille ja ystäville. Se, että olen nyt yli puoli vuotta tuntenut itseni terveeksi johtuu pitkälti psykiatrisesta hoidosta. (toisaalta mukana on monia muitakin tekijöitä)

        Pakko vielä sanoa, että esimerkiksi skitsofreniasta kärsivät ihmiset eivät tietenkään itse tajua olevansa sairaita ja tässä piilee ongelma. Kumpi on aidompaa todellisuutta, se mitä ihminen itse kokee, vaiko se mitä muut kokevat. Masennus on siitä erilaista, että ihminen kyllä huomaa, milloin ei kaikki ole kunnossa. Tietenkin masennuksen olemassaolon voi kieltää ja tuntea itsensä entistä sairaammaksi.

        Mielestäni se on oikea lähtökohta, että nimenomaan puhutaan sairauksista. Ihmisen ei tarvitse kokea olevansa hullu tai muuten poikkeava, hänellä on sairaus, johon on olemassa jonkinlainen hoito. Mielensairauksien pitää olla samanveroisessa asemassa kuin muidenkin sairauksien.

        Tietenkin voi leikkiä ajatuksella, että mitä tapahtuisi, jos psykiatriaa ei olisi ollenkaan. Mitä tapahtuisi ihmisille, jotka väittävät kuulevansa ääniä ja näkevänsä aistiharhoja? Tai niille, jotka näkevät itsensä lihavina, vaikka oikeasti ovat laihoja? Varmaa on ainakin se, että masentuneista päästäisiin nopeasti eroon. Itse nimittäin olisin jo kuollut.

        Mistä se muuten johtuu, että välillä menneet tapahtumat tai tulevaisuuden pelko ottavat ohjat käsiin ja niistä tulee todellisempaa kuin itse nykyhetken tapahtumista? Mikä niitä mahtanee ohjailla, miksi näin tapahtuu? Eihän mielisairaus simppelisti ajatellen ole muuta kuin, että henkilö ei ole kunnolla nykyhetkessä kontrolloimassa omaa ympäristöään. Hän on kiinni jossain asiassa tai henkilössä.


      • Hopo
        Kiinnostunut kirjoitti:

        Mistä se muuten johtuu, että välillä menneet tapahtumat tai tulevaisuuden pelko ottavat ohjat käsiin ja niistä tulee todellisempaa kuin itse nykyhetken tapahtumista? Mikä niitä mahtanee ohjailla, miksi näin tapahtuu? Eihän mielisairaus simppelisti ajatellen ole muuta kuin, että henkilö ei ole kunnolla nykyhetkessä kontrolloimassa omaa ympäristöään. Hän on kiinni jossain asiassa tai henkilössä.

        Noita samoja asioita olen miettinyt monesti ja vastausta en siis tiedä. Psykologin vastaanotolla puhuttiin nimenomaan näistä pakonomaisista ja toistuvista ajatuskaavoista, jotka minullakin yleensä koskettivat jotain mennyttä tapahtumaa tai sitten mahdollista toivottomuutta tulevaisuuden suhteen.

        Kummallista on sekin, että nämä ajatukset ottavat ihmisen niin vahvasti valtaansa, että niistä ei tunnu pääsevän eroon, vaikka tahtoisi. Periaatteessa masennus on samanlaista kuin pakko-oireinen häiriö, jossa ihminen toistaa jotain tiettyä toimintakaavaa kykenemättä hallitsemaan sitä. (esimerkiksi pesee käsiään jatkuvasti) Masennuksessa ihminen vaan toistaa samoja ajatuksia kykenemättä hallitsemaan niitä ja jos tilanne oikein pahaksi menee, hän pyrkii poistamaan ahdistustaan itsetuhoisella käyttäytymisellä tai yrittämällä tappaa itsensä, koska kokee, että se on ainut tapa päästä eroon tästä noidankehästä.

        Uskon itse, että lapsuudella on suuri merkitys ihmisen mielenterveyteen vanhemmalla iällä. Lapselle pitää antaa mahdollisuus kasvaa omaksi itsekseen ilman, että hänen itsetuntoaan latistetaan. Harmillista, että nykyään ihmiselle asetetaan niin monenlaisia odotuksia ja paineita. Minä esimerkiksi en varmaan koskaan voi olla täysin tyytyväinen itseeni. Ehkä koen sitten yhteiskunnan asettamat paineet liian raskaina. Olen siis heikko ja heikkoushan ei nykypäivänä ole kovinkaan hyväksyttyä.


      • psykologi
        Kiinnostunut kirjoitti:

        Mistä se muuten johtuu, että välillä menneet tapahtumat tai tulevaisuuden pelko ottavat ohjat käsiin ja niistä tulee todellisempaa kuin itse nykyhetken tapahtumista? Mikä niitä mahtanee ohjailla, miksi näin tapahtuu? Eihän mielisairaus simppelisti ajatellen ole muuta kuin, että henkilö ei ole kunnolla nykyhetkessä kontrolloimassa omaa ympäristöään. Hän on kiinni jossain asiassa tai henkilössä.

        Tuo kysymys on yksi, jota selvitellään tällä
        hetkellä. Tosi mielenkiintoinen näkökulma.
        Liittyy sekä muistin toimintaan, että informaation käsittelyyn sekä siltä pohjalta rakentuvaan minäkäsitykseen ja -tunteeseen.
        Persoonallinen identiteetti perustuu käsitykselle
        ajasta, jos mennyttä ei ole ei ole käsitystä itsestä (vrt. esim, muistinsa traumassa menetttäneet, dementoituneet, jotka menettävät minäkokemuksensa muistin myötä).
        Miten tämä tajunnallisuus syntyy, miten häiriintyy ja miten voidaan korjata???? Isoja
        kysymyksiä. tuo pakko-oireinen häiriö on sikäli kiinnostava, että usein esim. liikenneonnettomuustraumoissa syntyy klassinen pakko-oireinen oirekuva, olen nähnyt niitä useita. Mielenterveyden häiriöiden etiologiassa perinteiset teoriat eivät mitä ilmeisimmin pidä paikkaansa, samoin kuin persoonallisuusteoriat. Uutta tietoa tarvitaan tosin paljon ennen kuin parempaa käsitystä alkaa syntyä.


      • Mikko
        112... kirjoitti:

        Lopeta jo tuo paskan jauhaminen mielenterveyshoidoista kun et selvästikään
        niistä näytä mitään ymmärtävän. Ennakkoluuloista, vihamielistä ja kaunaista soopaa jauhat, jonkin oman traumaattiseksi koetun hoitokokemuksen takia.

        Mielenkiintoista miten tuot esille hätänumeron ja ymmärtämättömyyden.


      • ollenkaan
        Hopo kirjoitti:

        Mikähän siinä mielenterveyden hoidossa oikeasti mättää, kun en vastausta noista kirjoituksistasi ole saanut? Oletko itse käynyt joskus lanttumaakarin pakeilla, kun väität, että he eivät ongelmia huomaa?

        Lääkitys ei ole osa alistamista. Minä otan lääkkeeni täysin vapaaehtoisesti, ei niitä minun suuhuni kukaan ole väkisin tunkemassa. Ja maksan myös itse lääkkeistäni. Eli sinä et voi siitä ainakaan ottaa kunniaa.

        Omituista on mielestäni se, että ihmisiltä pitäisi kieltää heidän oikeutensa saada apua ongelmiinsa. Miksi se on niin paha asia? Ehkä sinunkin pitäisi hakea apua, kun tuo asia tuntuu olevan niin suuri ONGELMA sinulle.

        Eli mielestäni tässä on nyt ehkä jossain määrin kyse siitä kuinka TULKITSEE asioita.

        Enpä keksi muuta tähän HÄTÄÄN kuin, että maailmahan on täynnä paperia, ajatuksia, ihmisiä, persoonallisuuksia, puhelinsoittoja,
        kohtaamisia, jopa ikävä kyllä keskisormiakin ja tööttääviä autoilijoita.
        Kunpa vaan kustakin jaksaisi ottaa sopivan osan itselleen tai sulkea ne mielestään jos ei itse uhkaa niin ei tarvitsi vastata loukkauksiin.

        Ei ole myöskään tarkoitus edelleenkään loukata ,mutta sanon vain, että useinhan varmaan tällä "alalla" käy niin, että se joka yrittää jotain avuksi tuoda niin joutuu itsekin tulilinjalle ja jos ei osasi eritellä tunteitaan
        niin varmasti alkaisi ihan syyllisyydestä
        syömään jotain pillereitä koska tulkitsi tuottaneensa toiselle noin valtavasti pahaa mieltä. Toinen vaihtoehtohan on se että vielä herkempi alkaa vetelemään liipasimesta eli kirjoittelemaan reseptiä kun ajattelee että mikäs sota täällä nyt on?

        Kuitenkin uskoisin, että kyse on vain siitä, että
        kun joku yleensä vaivautuu ja viitsii lähestyä
        ihmistä, joka on herkässä tilassa ja kas tämä sitten huomaa että siinäpä empaattinen tai/ja typerä tyyppi: nyt voikin alkaa rähjäämään.

        Olisi kuitenkin hyvä, että löytyisi se alkuperäinen pahan olon aiheuttaja/hlö , muuten sitä huudot kimpoilee kuin käytäviä pitkin kunnes vasta
        (ehkö siinä ystävyyden apu?:(
        osaa vastakajautusten perusteella paremmin perille.

        Rauhaisaa lauantaita,


    • Masentunut

      Tämäkin voisi olla ratkaisu, kun vaan unohtaa ongelmat ja alkaa toimimaan näin, niin varmasti selkeytyy masennus! Kannattaisi yrittää ainakin, moniin tapauksiin tämäkin on varmasti ratkaisu! Ha ha...

    • Vaaralliset lääkkeet

      Psyykelääkkeet ovat myrkkyä keholle.Itse kokeneena tiedän,lääkkeet tuhosivat mielenterveyteni.Loppuunpalamisen kautta minulle määrättiin vahvoja psyykelääkkeitä ns.neuroleptejä,monia kokeiltiin,sekä rauhoittavia että nukahtamislääkkeitä.Sain pahoja sivuvaikutuksia,mutta lääkärit sano että ne menee ajan myötä ohi.Ja minä uskoin.Tilanne meni niin pahaksi että oli pakko lopettaa niiden käyttö.Onneksi tulin järkiini.Alkoi heti elämänlaatu paranemaan,mutta kääkkeistä jäi pysyviä vaurioita.Sitähän lääkäri ei suostunut myöntämään että ne vahingoittavat aivoja.Perusterve ihminen hoidettiin työkyvyttömäksi.Mitään apua lääkkeistä ei koskaan ollut.Päinvastoin.Ja ne oireet joita lääkkeet aiheuttavat on sanoinkuvaamattomia.Itsemurhatilastoissa mielenterveyslääkkeiden käyttäjät ovat vahvasti edustettuina,eikä ihme.Ne aineet sekoittavat ajatukset totaalisesti.Pidän henk.koht. mielenterveyslääkkeitä jopa hengenvaarallisina.Sen lisäksi ne aiheuttaa elimellisiä vaurioita,kuten diabetestä.Jatkuvat pääkivut,pyörrytykset sekä tajunnanmenetyksetkään eivät miellyttäviä ole kokea.Sivuvaikutuksia vähätellään mutta niistä saattaa jäädä pysyviä vaurioita loppuelämäksi,pakkoliikkeitä ym.Ja siksi myös sosiaaliset suhteet usein kariutuvat.Huomaat yhtäkkiä jääneesi yksin ongelminesi,Kannattaa pysyä erossa niistä vaikka lääkärit kuinka niitä tarjoavat.Ongelmien ilmaantuessa he vetäytyvät kuitenkin vastuusta.

    • 34t5re

      juuri näin, edellinen kirjoittaja kirjoitti asiaa - ota itse vastuu siitä, mitä suuhusi laitat. lääkäri ei sitä vastuuta kanna, kun saat pahat oireet ''lääkityksestä''.

      • Joku vaan

        Entä kenellä on vastuu tapauksessa, jossa mielenterveyspotilas kieltäytyy lääkehoidosta, ja lääkäri rajoittaa itsemäärämisoikeutta mielenterveyslakiin vedoten. Epäilen, että lääkäri tässäkään tapauksessa mitään vastuuta ottaa. Totuus on, että kerran diagnoosin saaneella ei ole käytännössä ole ihmisoikeuksia


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9154
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      7897
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      160
      5600
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2341
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2085
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1734
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      19
      1673
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1419
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      438
      1355
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1243
    Aihe