Tiedän ettei aihe ole oikeen sopiva lapsettomuuden alle, mutten keksinyt minne muuallekaan sen laittaisin... pahoittelut jos viestini loukkaa jotakuta täällä. Missä siis olisi sopivaa keskustella siitä uskaltaako edes yrittää lähteä lasta hankkimaan? Minulle on sattunut pari ikävää perinnöllistä ominaisuutta taakakseni, ja kovasti tekisi mieli pohtia samanmielisten ihmisten kanssa mikä "vika" tai sen riski on niin suuri ettei lasta enää uskalla hankkia. Toisaalta oma lapsi olisi mukava, mutta nämä sukuviat ovat olleet henkisesti sen verran raskaita minulle etten tiedä olisiko lapselle reilua syntyä samanlaiseksi... Ja kun näyttäisin olevan taipuvainen masennukseen, pelottaa myös se että mitä jos masennun kun lapsi syntyy. En oikein tiedä mitä tässä pitäisi ajatella.
Adoption jätän nyt tästä keskustelusta kokonaan pois, se on sitten oma juttunsa.
Adoption jätän nyt tästä keskustelusta kokonaan pois, se on sitten oma juttunsa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei, neuvoton82. Sinulla on raskas taakka kannettavanasi. Kuitenkaan et voi olla varma saako juuri sinun lapsesi tämän sairauden tai luonteenpiirteen. Samoista vanhemmista syntyy niin erilaisia lapsia. Olet sen ikäinen että kannattaisi harkita jo lisääntymistä kun vielä olet alle 35.
Esim skitsofrenia on niin sitkeässä ihmiskunnassa, että sen kitkemiseen menisi tuhansia vuosia. Tätähän on yritetty laajamittaisilla sterilisaatiolla, että saataisiin epämiellyttävä perimäaines pois ihmiskunnasta. Meidänkin suvuissa esintyy jos jonkinlaista oiretta ja vikaa. Vanhempieni sukupolven edustajissa on juoppoja, narsisteja, skitsoja, läskejä sokeritautia, allergiaa, astmaa, syöpää jne. (minulla ollut yhteensä 16 setää, enoa ja tätiä). No me uuden sukupolven edustajat ollaan melko terveitä. Ainakaan kukaan serkuksista ei tietääkseni ole sen kummemmin juoppo, narsisti tai skitso. Ehkä lievää masennusta tai ajoittaista maanisuutta voi suvussamme esiintyä, mutta kenenkään työkykyä se ei ole vienyt. Ja vanhempina sisarukseni ja tietääkseni kaikki serkutkin ovat aivan kunnollisia.
Neuvoni on siis, että jos haluat yrittää lapsia, niin siitä vaan.
Adobtoi vaikka lapsi tai hanki lemmikki.
Kannattaisko sun miettiä syvällisesti, MIKSI sinä haluat se lapsen tällaiseen maailmaan, jossa on liikaa ihmisiä muutenkin?
Siis mieti sitä ihan itseksesi, ei minun tarvitse sinun motiivejasi tietää.
Onpas mainio neuvo. Tuohon asiaan ei minusta kannata syventyä, jälkeläisen haluaminen kun on koodattu biologiaamme vahvemmin kuin yksikään oppi tai filosofia koskaan onnistuu juurtumaan päähämme.
Käytännöllisesti katsoen jokainen ymmärtää, että maailma ei tarvitse lisää ihmisiä, että lastenhoito on kovaa työtä ja että lasten hankkiminen on myös taloudellisesti suuri rasitus. Silti melkein jokainen niitä lapsia haluaa, mukaan lukien allekirjoittanut. Ei siihen ole mitään järjellistä syytä.
Asiaa muuttaa hiukan se jos tietää etukäteen perinnöllisen sairauden riskin suureksi. Silloinkin biologia useimmiten voittaa. Ja saa voittaakin. Evoluutio sitten aikanaan ratkaisee, onko päätös kannattanut vai ei.