Äitini on löytänyt uuden miehen, joka aluksi vaikutti normaalilta. Nyt on kuitenkin minua alkanut ihmetyttää hänen käytös. Tässä muutamia juttuja, joten voisitteko auttaa löytämään hänen sairauden, jos hän siis on sairas?
-jos keskustelen äitini kanssa, hän saattaa tulla ja alkaa puhua omia juttujaan
-esittää ettei kuule, joten äitini toistaa (mies hakee huomiota?)
-ärsyttää tahallaan (mm. kun äitini huutaa meidät syömään, hän ei tule, vaan jää katsomaan tv:tä. -->huomionhaku ja tahallinen ärsyttäminen?)
-huutelee "törkeyksiä" muille, MUTTA HÄNELLE TAKAISIN EI SAISI SANOA. alussa siis hän huuteli, ja huutelee vieläkin ns. törkeyksiä muille perheenjäsenille. itse kun aloin vastamaan hänelle noihin kommentteihin, niin hän oli mennyt äidilleni sanomaan, että enkö tykkää hänestä, kun vastaan hänelle tuollein. mutta itse en tajua sitä, että hän itse saa huudella, mutta hänelle ei itselleen saisi sanoa takaisin mistään
-väittelee yleensä ja jos on väärässä, niin ei oikein hyväksy sitä (sanoo vain aijaa tai jotain sen suuntaista)
-olimme hänen vanhemmillaan käymässä ja hänen äitinsä alkoi kertoilemaan juttuja hänen lapsuudestaan. sitten kun tuli sellainen "nolo" juttu, niin mies meni jotenkin vaikeaksi, ei siis oikein katsonut keneenkään ja jos katse ja ilme olivat nyrpeitä
-jos keskustelen äitini kanssa, hän saattaa tulla ja alkaa puhua omia juttujaan
-esittää ettei kuule, joten äitini toistaa (mies hakee huomiota?)
-ärsyttää tahallaan (mm. kun äitini huutaa meidät syömään, hän ei tule, vaan jää katsomaan tv:tä. -->huomionhaku ja tahallinen ärsyttäminen?)
-huutelee "törkeyksiä" muille, MUTTA HÄNELLE TAKAISIN EI SAISI SANOA. alussa siis hän huuteli, ja huutelee vieläkin ns. törkeyksiä muille perheenjäsenille. itse kun aloin vastamaan hänelle noihin kommentteihin, niin hän oli mennyt äidilleni sanomaan, että enkö tykkää hänestä, kun vastaan hänelle tuollein. mutta itse en tajua sitä, että hän itse saa huudella, mutta hänelle ei itselleen saisi sanoa takaisin mistään
-väittelee yleensä ja jos on väärässä, niin ei oikein hyväksy sitä (sanoo vain aijaa tai jotain sen suuntaista)
-olimme hänen vanhemmillaan käymässä ja hänen äitinsä alkoi kertoilemaan juttuja hänen lapsuudestaan. sitten kun tuli sellainen "nolo" juttu, niin mies meni jotenkin vaikeaksi, ei siis oikein katsonut keneenkään ja jos katse ja ilme olivat nyrpeitä
Vastaukset 29
Vanhimmat
Vai voiko tuo käytös olla ihan normaalin ihmisen käytöstä?
Itse en osaa sanoa... Muut saattaisivat tietää?
Kertomastasi ei saanut vielä käsitystä tilanteesta.
Olennaisia olisi hänen ikänsä, historia jne.
hän ei ole välttämättä narsisti vaikka hänellä olisikin narsistisia piirteitä.
Hoitamattomat mielenterveysongelmat myös pahenevat iän myötä, eli jos hän on esim. yli 50v, niin narsistisia piirteitä tulee enemmän esiin muistakin mielenterveysongelmista.
Joka tapaukseesa ihmiset, jotka eivät pysty käsittelemään omia tekojaan omaavat kaikki (kyllä, kaikki) mielenterveysongelman.
- he eivät välttämättä ole luokiteltavissa mielisairaiksi (osa on)
- mutta se on kuitenkin aina vakavampi kuin mielenterveysoire, joka ei ole koskaan jatkuvaa.
Kaikista mielenterveysongelmista on haittaa (yleensä merkittävääkin) lähipiirille, ympäristölle ja ennen kaikkea henkilölle itselleen.
Hyvää tuollainen henkilö ei ainakaan tee äidillesi, mutta sinun on tärkeintä pitää huolta omasta mielenterveydestäsi.
Kiitos sinulle "hjkhgktvctr. Hän on vähän yli 40-vuotias. Jotenkin tuntuu jo, että äitini mies on hänelle tärkeämpi kuin me, hänen omat lapsensa. Katsotaan, miten tilanne tästä jatkuu... Olisi kiva saada myös muiden mielipiteitä, että onko teillä samanlaisia kokemuksia tai mihin "sairauteen?" tuollainen käytös voisi viitata
Tarkkaile äitisi käyttäytymistä ja tekoja ennen ja jälkeen uuden miehen.
Huonoja enteitä ovat ainakin eristäytyminen sosiaalisesta elämästä ja äitisi luonteen muuttuminen vaisummaksi.
Mikäli miesystävä osoittautuu luonnehäiriöiseksi, hän eristää pian tehokkasti äitisi omaan vaikutuspiiriinsä. Ensin jäävät pois harrastukset (ne on helpoin jättää) ja ystävät. Puhelinnumero saattaa vaihtua salaiseksi johon vain läheisimmillä on lupa soittaa. Pian mies toimii äidin ja lasten välikätenä. Äitiäsi nähdään harvoin yksin missään, tai jos hän tulee tapaamaan teitä, mies soittaa useita kertoja vierailun aikana.
Epämääräinen pahanolontunne miehen lähellä, arvaamattomuus ja todella ilkeät loukkaukset ovat myös "hyviä tunnusmerkkejä". Hän on mielestään ainoastaan rehellinen ja muiden tulisi kestää loukkaukset suuttumatta. Hänelle itselleen ei saa/voi sanoa mitään arvostelevaa.
Siinä muutama esimerkki omasta suhteestani. Onneksi tajusin ajoissa, 3kk oli tarpeeksi. Narsistilla on kyky "lamauttaa" uhrinsa, pitäkää te lapset huoli siitä että yhteys äitiinne säilyy!
Jos hänellä olisi kaksisuuntainen, niin se varmaan tullut jo esille.
Kaksi todennäköistä olisi läheisriippuvainen ihminen tai narsisti.
Kummatkin ovat rajattomia ihmisiä (eri tavalla, mutta kuitenkin) ja myös läheisriippuvaisen (keski-iässä ja sen jälkeen) on vaikea myöntää virheitään/hyväksyä niitä.
Kuvauksesi perusteella kyse voisi olla kumpi vain ja ikäkin täsmää.
30-40 välissä on eroaalto, joka kohdistuu nimenomaan läheisriippuvaisiin.
Ja ainoat, jotka kestää narsisteja keski-ikään...
Itse veikkaisin läheisriippuvaista.
Läheisriippuvuus ei tosiaankaan ole mikään mitätön ongelma ja läheisriippuva voi saada "terveelle" jopa enemmän tuhoa aikaiseksi, kuin narsisti.
Äitisi on saman ikäinen ja ilmeisesti heillä on vielä ihastumivaihe (0,5-2v) käynnissä ja silloin lapset helposti jää kakkoseksi.
Pidä itsestäsi huolta, pidä uutta miestä sairaana, vältä turhia kontakteja ja jaa murheita kavereille, isovanhemmille,koulukuraattorille, koulupsykologille...
Kaikki päättyy aikanaan ja nyt sinun pitää vain kestää.
Kyllä äitini käyttäytyminen on muuttunut. Eilisen päivän äitini kommentti sai minut kirjoittamaan tänne. Kommentti kuului näin: "Ihanaa, kun saa katsoa nyt tuon ohjelman, kun hän ei ole kotona, kun ei sitä silloin viitsi katsoa, kun hän on kotona." Kertoo omasta mielestäni sen, että hän on ihan miehensä pauloissa, eikä voi olla ns. erosta siitä. Mielestäni äitini kommentti oli törkeästi sanottu meitä lapsia kohtaan: kyllä silloin voi katsoa, kun lapset ovat kotona, mutta ei silloin, kun isäpuoleni on täällä...
Heillä on samat harrastukset, joten harrastuksista äitini ei voi syrjäytyä, vaan tulee vastareaktio... He ovat viettäneet enemmän aikaa harrastusten parissa, kuin ennen.
Narsisti pystyy teeskentelemään jonkin aikaa mutta meidän kohdalla kiukuttelukohtaukset alkoivat parin viikon kuluttua suhteen alkamisesta.
Miten pian he alkovat seurustella? Asuvatko omissa asunnoissaan? Meillä suhde alkoi ensi tapaamisesta. Asuin yksin (omat lapset jo omillaan) ja ykskaks huomasin viettäväni kaiken ajan miehen luona. Jos halusin omaan asuntooni, hän kommentoi:"totta kai tarvitset omaakin aikaa.Mene vain. Mihin aikaan haen sinut illalla?"
Seuraavaksi sain kalliita lahjoja..ja samalla piti muuttaa pukeutumistyyli, hän tiesi mikä puki minua parhaiten, minun "navettatyyli" ei ollut oikea.
Alkoholia meni aluksi sivistyneesti punaviiniä (2pulloa illassa, hän joi, minä ehkä lasillisen), pian se muuttuikin jo Leijona-pulloksi, 3 iltana viikossa.
Kovin tuttua tuo televisio-ohjelma- kommentti, kyse on siitä että mies määrää mitä katsotaan. Jos olin liian kiinnostunut jostain sarjasta,se oli täyttä *** ja kanava vaihdettiin...
Eli kyse ei ole siitä ettei välittäisi lapsistaan vaan siitä että mies sanelee kaiken.
Ja se mustasukkaisuus...
Mutta se hyöty narsistista oli että aloin pohtia omaa käyttäytymistäni ja läheisriippuvuuttahan sieltä löytyi! hkkhkgkjgkt- nimimerkillä hyvät kommentit. Onneksi tajusin ajoissa molemmat.
Itse en tarkalleen muista, mutta kaksi vuotta sitten Itsenäisyyspäivänä mies oli jo täällä. Asuvat omissa asunnoissaan, mutta mies viettää todella paljon aikaa täällä. Jos hän ei ole täällä, niin kuin tuolla joku jo aikaiseimminkin sanoi, mies soittaa illalla äidilleni ja puhuu koko illan puhelimessa, joten emme saa äidiltä aikaa edes silloin.
Voin jotenkin tunnistaa tuon miehen tästä kuvauksesta: "Hän on mielestään ainoastaan rehellinen ja muiden tulisi kestää loukkaukset suuttumatta. Hänelle itselleen ei saa/voi sanoa mitään arvostelevaa."
Äsken tapahtui sellainen juttu, että äitini kysyi facebookin kautta isosiskoltani, että tuleeko hän moikkaamaan lapsensa kanssa äitiäni ja miestä erääseen harrastuspaikkaan, johon he kohta lähtevät. Äitini sanoi, että olisi kiva, jos tulisitte. Sitten oli muutama sekunti hiljaista, jonka jälkeen mies vaihtaa puheenaiheen aivan muuksi.
Alan jo oikeasti epäillä, että miehellä ei kaikki ole ihan kotona...
Alkaa jo tuntua siltä, että kirjoitan tänne jotain blogia, mutta äsken kävi sellainen juttu, että olin äitini kanssa katsomassa tv:tä olohuoneessa ja juttelimme niitä näitä, mies oli viereisessä huoneessa. Kesken äitini ja minun keskustelun, mies huutaa huoneesta "ojjoij" ja alkaa puhumaan siitä, mitä oli tv:stä nähnyt (kiinnittääkseen äitini huomioni?!). Muutaman sekunnin keskusteltuaan, äitni lähtee miehen luo huoneeseen.
Äitini palasi sieltä ja aloimme juttelemaan uudestaan. Sitten mies jälleen huutaa sieltä, että äskeinen hieno juttu näytetään uudestaan. Ja tällä hetkellä sisarukseni juttelivat äidilleni, mies huutaa, että tule nyt nopeasti katsomaan tämä juttu.
ONKO TUO TERVETTÄ VAI SATTUMAA VAIN?
sellaista, että keskustelisitte äidin kanssa, että te lapset tunnette jäävänne vaille riittävää äidin huomiota. Uusi mieskin tuntuu haluavan äitinne huomiota ja onhan sekin ymmärrettävää, äitinne taitaa olla mukavaa seuraa. Ensivaiheessa ei kannata alkaa puhua mistään narsismista, vaan siitä, miltä sinusta ja sisaruksistasi tuntuu.
Esimerkiksi tämä:
"Kommentti kuului näin: "Ihanaa, kun saa katsoa nyt tuon ohjelman, kun hän ei ole kotona, kun ei sitä silloin viitsi katsoa, kun hän on kotona." Kertoo omasta mielestäni sen, että hän on ihan miehensä pauloissa, eikä voi olla ns. erosta siitä. Mielestäni äitini kommentti oli törkeästi sanottu meitä lapsia kohtaan: kyllä silloin voi katsoa, kun lapset ovat kotona, mutta ei silloin, kun isäpuoleni on täällä..."
Minä veikkaan, että äitinne ei todellakaan ole halunnut loukata teitä sanomalla näin. Kerro vaikka tästä ja siitä, miltä sinusta itsestäsi silloin tuntui. Ja sitten yhdessä keskustelua. Lasten ei pidä tuntea olevansa hyljeksittyjä ja sitä ei halua kukaan vanhempi.
Jos keskustelut eivät selkeytä tilannetta, niin sitten on vuorossa kuraattorit ja perheneuvolat ja mitä kaikkea sitä onkaan. Siis ulkopuolista keskusteluapua.
Näin suosittelen sinua etenemään ja selvittämän tämä selvästi sinua vaivaava elämäntilanne.
Itse myös ajattelin, että pitää tästä varmaan alkaa puhua, kun tilanne kerran tällaiseksi on "kärjistynyt".
Mutta vielä haluaisin tietää noista oireista, että onko nuo normaalia?
ISO KIITOS TEILLE KAIKILLE, JOTKA OVAT MINULLE TÄÄLLÄ VASTANNEET JA MINUA AUTTANEET!
Eivät nuo oireet hyviltä kuulosta... Jos pitää koko ajan ihmetellä ja on vähän "epätodellinen" tunnelma miehen lähellä niin sekin kertoo jo jotain.
Voisitko näyttää äidillesi jonkin artikkelin narsismin oireista? Itselläni viimeinenkin epätietoisuus karisi miehen luonteesta kun lähes jokainen oire vastasi hänen käyttäytymistään.
Vastassa voi olla täysi kieltäminenkin äidiltäsi, riippuu siitä minkäluontoinen hän on. Jos on kiltti ihminen kuten itse olen, voi olla että hän uskoo kaiken mitä mies sanoo. Ja se aivopesu on kamalaa! Siksi äitisi ei saa olla pitkiä aikoja pois jhänen vaikutuspiiristään,,,
Kokeile puhua varovasti, näytä jokin hyvä artikkeli silloin ku tiedät että äidilläsi on rauha lukea se.Mikäli hän kieltää kaiken, on aika vähän tehtävissä, mutta jos yhtään alkaa itsekin epäilemään niin silloin tarvitsette paljon toisianne ja yhteistyötä. Eikä miehelle saa puhua SANAAKAAN epäilyistä, muuten hän tiukentaa vielä pähemmaksi otteensa.
Voimia ja viisautta teille! :)
Tässä muutama linkki:
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq58.html
http://www.hs.fi/elama/Näin ajattelee nars
isti/a1340531647897
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsisti_kodin_valtiaana/
En tiedä onko isäpuolesi narsisti vai ei, mutta... kertomassasi on paljon asioita, jotka tukee väitettä. Narsistille on myrkkyä, jos uhrit (eli kaikki perheenjäsenet) vaihtavat tietoja/keskustelevat niin, että hän ei ole valvomassa. Narsistin on sisäinen pakko toimia tällaisissa tilanteissa. Lopulta huomaa, että kaikki on valvottua (tai uhri ei sitä huomaa, mutta esimerkiksi lapset)
Olin naimisissa narsistin kanssa todella pitkään ja hän onnistui tulemaan minun ja lasten väliin, hän onnistui tulemaan jopa minun ja vanhempieni väliin.
Kun lapseni otti lopulta itse yhteyttä kotiväkivallasta kodin ulkopuolelle (minulle hän ei sitä kertonut), niin en voinnut uskoa sitä puolisostani. Hiukan valheita lisää ja olin syvemmällä mielikuvitusmaailmassa ja mietin, mikä ongelma lapsellani on kun keksii tuollaisia satuja.
Lapseni on ajan kanssa pystynyt antamaan minulle osittain anteeksi sen aikaisen sokeuteni, mutta itse en pysty sitä ikinä tekemään.
Uusioperheen lähtökohtia:
Vanhemmalla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja saada aikaa että tilaa myös sille.
Uuden parisuhteen täytyy antaa tilaa ja aikaa omilla lapsille, läheisille, työlle ja harrastuksille.
Jokaisen jäsenen on kunnioitettava toisiaan ja annettava tilaa ja mahdollisuus löytää oma paikkansa perheessä.
Aloituksesi kysymys, onko äitisi miesystävä sairas... moukka tai ainakin oma persoonansa ainakin joiltain osin. Mutta tilannetta jokainen tarkastelee omista lähtökohdistaan käsin. Sinun ja sisasrustesi ei tule hyväksyä kaltoinkohtelua ja se ettei sitä tapahdu, on ainakin äitinne katsottava ja teistä huolehdittava. Jos tässä on laiminlyöntiä, on häntä siitä muistutettava. Ilmiselvistä vääryyksistä on kissa nostettava pöydälle. Asiat jotka hiertää, niistä on kyettävä keskustelemaan avoimesti. Hyssyttely ei toimi. Jokainen on vastuussa siitä että yhteisö toimii. Pelisäännöt rakennatte yhdessä.
"Uuden parisuhteen täytyy antaa tilaa ja aikaa omilla lapsille, läheisille, työlle ja harrastuksille"
Niin...itseäni nämä asiat ei sillä tavoin koske...kun omat lapseni jo itsenäistyneet ja elävät omaa elämäänsä...
Mutta tekee mieli tähän kohtaan kertoa...omien lasteni suhtatumistavasta...kun ny olen ns. seurustellut vakavissani reilun vuoden...
Niin lapset olivat viettäneet taannoin uutta vuotta yhdessä ja kertoivat sitten siinä aattona "leikkimielisesti" plussaanneensa ja miinustaneensa...elämässään tapahtuneita päättyneen vuoden asioita...
Plus listalle oli päässyt myös äiskän uusi miesystävä...tyyliin mukavana asiana kun äiti vieläkin seurustelee sen xxx:n kanssa...
Ettei äiskän miesystävä ny henkilönä mitenkään suuria tunteita heissä herätä...eivät ole hänestä/suhteestamme erityisen kiinnostuneita...vaikka tavatessa kyllä juttelevatkin hänen kanssaan...
mutta lapseni ovat iloisia pelkästään siitä, että äiskällä on miesystävä...
Itse mietin sitä, että jos nyt äidilleni puhuisin ensin siitä miehestä, en siis sano, että epäilen häntä jonkinlaiseksi narsistiksi, ainakin oireita tuntuu olevan... Jotenkin tulee sellainen mieleen, että onko se noloa sanoa, että et anna lapsillesi tarpeeksi huomiota, että elämäsi pyörii vain miehesi ympärillä. Äitini on suutuspäissään uhkaillut, tai siis sanonut, että muuttaa miehen luokse ja me jäämme isälle. Tuskin suoraan kannattaa sanoa, että miehelläsi on narsistisia oireita tai jopa narsisti? Äitini on muuten ennenkin seurustellut narsistin kanssa, tai niin hän ainakin eron jälkeen epäili. Että ei olisi ensimmäinen kerta.
Se, että toinen nykyään epäilee entisen ollen naristi on todella yleistä.
Meillä kaikilla on narsistisia piirteitä, joka ikisellä meistä. Lisäksi erilaisia mielenterveysongelmia on todella paljon, joista lähes kaikilla nämä narsistiset piirteet korostuu. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ulkopuolisen havaitsemat narsistiset piirteet ovat selvemmin näkyvissä henkilöllä, joka ei ole narsisti, mutta sairastaa jotain muuta mielenterveysongelmaa.
Tästä syystä vain marginaalinen ryhmä narsisteiksi haukutuista on oikeasti narsisteja.
Teidän kannalta olennaista on se, että äidilläsi on selvästi taipumus sortua tietyn tyylisiin henkilöihin ja sitten olla sokea.
Olisiko se sitten niin hirveätä muuttaa isälle?
Ehkä se pysäyttäisi äitisi miettimään, jos sanot haluavasi isälle.
Olen ajatellut, että muuttaisin kesäksi isälleni. Sanoisin äidille, että en jaksa tällaista touhua enää, että miehesi on sinulle näköjään tärkein ja lapsille ei näytä olevan aikaa...
Varmaan ihan hyvä ratkaisu ja varmasti tekee hyvää isäsi ja sinun suhteelle.
Olen iloinen päätöksestäsi :)
Pitää aina muistaa, että lapset eivät ole vanhempia varten vaan vanhemmat puhtaasti lapsiaan varten!
Äitini sanoi, että hiihtolomalla voitaisiin tehdä kaikki jotai yhdessä. En oikein tiedä, että pitäisikö siitä olla iloinen vai tokaista hänelle, että on sinulla näköjään joskus aikaa lapsillesikin. Katsotaan, miten tilanne etenee... Haluaisin silti vielä lisää tietää, että onko hän mahdollisesti "sairas". Näillä perusteilla hänellä on narsistisia piirteitä, mutta tuskin ihan narsisti on.
Onko kaikki hyvin? Muutitko isällesi? Tunnut kovin fiksulta ja asioita käsittelemään kykenevältä ja kuulostaa niin samanlaiselta kuin omakin kokemus, siksi toivon, että asia on ratkennut parhain päin.
Valitettavasti jollain tapaa häiriintyineistä eronneet vaan hakeutuvat uudelleen samantapaisiin suhteisiin ja pohdin, johtuuko se siitä, että asiat jätetään käsittelemättä ja vaan etsitään uutta puolisoa edellisen tilalle.
Olen niin huolissani kaikista niistä, jotka joutuvat elämään tuollaista arkea ja eivät näe, että ei ole oikein alistaa ja orjuuttaa toista, varsinkaan silloin, kun toinen sokeasti uskoo toiseen. Hiukan vielä kiinnostaa, että mikä mahtoi olla se harrastus, joka sitten molempia veti puoleensa, kun sinne voi vielä perheenjäseniäkin kutsua?
Nimimerkin Itse kokenut kirjoittamat kuvailut narsisitisesta persoonasta sopivat täydellisesti ex-kumppaniini...järkyttävää...hän väitti vuosia,että olen mielisairas ja narsisti...Ja kyllähän siinä suhteessa sairastuinkin henkisesti.Kun menin juttelemaan terapeutin kanssa minua pitkään vaivanneesta ahdistuksesta ja masentuneesta,ilottomasta mielialastani sain voimia erota puolisostani.Ahdistus ja masennus katosivat nopeasti ja huomasin,että se mitä olin luullut "rakkaudeksi ja kiintymykseksi" olikin ollut sairaalloista tarvetta tulla hyväksytyksi omana itsenäni.Nyt tiedän,mitä tarkoitetaan sillä,että narsisti koukuttaa.Olen niin kiitollinen,että pääsin eroon tuosta suhteesta.Voimia teille kaikille,jotka kamppailette raskaassa parisuhteessa,tiedän its kokemuksesta,että eroaminen narsisitista ei todellakaan ole helppoa.
Ei tätä kautta voida diagnostiikkaa harjottaa, varsinkaan patologisen tunne-elämän suhteen. Täällä palstoilla myös monet näkevät "mörköjä" joka paikassa ja keskustelu onkin hieman mustavalkoista.
Sinun kannattaisi jutella mieltä painavista asioista vanhempiesi kanssa. Täältä et saa kuin pelkkää mutuilua ja mieltäsi enemmän sekaisin.
Eipä tuo kivalta kuulosta. Eikös narsistille ole omaista hakea huomiota sekä hakea riitaa, jolla saa huomiota? Olenko väärässä?
No jo on sun äitis aikamoisen miehen löytänyt!
Yhdyn nimimerkki hoitoon mielipiteeseen. Tätähän se juuri on. Narsisti hakee huomiota juuri sillä ettei itse anna huomiota tai rakkautta. Sitten kun annat sitä hänelle hän yksin päättää siitä mikä on sopiva määrä, paikka ja aika. Tästä syntyy juuri se oravanpyörä josta narsku nauttii. Lopulta et enään koe tekeväsi mitään oikein, sopivassa määrin tai oikeaan aikaan. Älä lankea tähän loukkuun. Suosi sanontaa minä haluan tai me haluamme - säästä sanoja mitä sinä haluat minun tekevän. Pidä huolta omasta hyvästä itsetunnosta, ystävistä, sukulaisista ja omasta hyvinvoinnistasi. Luota omaan vaistoosi. Älä kerro omia yksityisiä, sukulaisesi tai ystäviesi asioita hänelle - hän käyttää juuri näitä aseenaan sinua vastaan viimeistään erotilanteessa. Ellet voi hyvin - suunnittele tulevaisuutesi ja lähtösi huolella mm. asunto ennen kuin kerrot siitä narskulle, muuten hän puhuu sinut jälleen jäämään tai uhkailee niin ettet uskalla lähteä. Jatka elämääsi, se että sen pystyt tekemään ilman narsistia ja vieläpä olemaan onnellinen ilman häntä on paras myrkky narsistille :o). TSEMPPIÄ kaikille narsistien uhreille!