Tuntuu oudolta ja epätodelliselta seurata, miten jonkun ihmisen maailma menee päivä päivältä enemmän kohti henkilökohtaista romahtamista ja itsekehitetyt harhat esitetään kaikille maailman suurimpina totuuksina.
Missäköhän vaiheessa se maailma noin pehmenee ja realiteetit katoaa? Kuuleeko ja elääkö oikeasti maailmassa, jossa kuvittelee muiden uskovan noihin kaikkiin satuihin ja valheisiin, joilla selittelee omia sekoiluja.
Lienee tuo kaikki keksitty syntynyt sillä, että omia tekemisiä ja elämän tarkoitusta yrittää jotenkin selittää ja ylläpitää. Todellisuus oman elämän kaaoksesta ja tarkoituksettomuudesta hävisi jo jonnekin kaukaiseen horisonttiin ja lipuu vai vielä edemmäksi.
Elämä rakennetaan loppupeleissä oman pienen harhan varaan ja sen kannattavuuteen uskoo niin paljon, ettei huomaa muiden tietävän sen olevan vain kupla. Se puhkeaa lopullisesti joskus ja siihen ei kyllä mene kauaa enää.
Hänestä kaikki pahoinvoinnin ominaisuudet näkyy jo ulkoisesti ja ne vain pahenee. Selitellään kaikin keinoin huonoon happeen päässyttä ulkomuotoa ja puhutaan sitä parannettavan. Todellisuudessa mennään vain päivä päivältä ulkoisesti huonompaan suuntaan.
Kulkeminen likaisissa vaatteissa ja hiuksissa, huono hygieniataso, sotkuinen koti, haikailu menneseen, harhoissa eläminen, kaatuvat ihmissuhteet... Me muut nähdään ja tiedetään, missä mennään. Kunpa tietäisi itsekin.
Apua saanee, jos elämänsä tilanteen tajuaa ja myöntää. Harhoissa on huono elää. Ne kantaa vain juuri niin pitkään, kun itsellä riittää voimia niitä ylläpitää. Ei liene pitkään hänellä enää.
Missäköhän vaiheessa se maailma noin pehmenee ja realiteetit katoaa? Kuuleeko ja elääkö oikeasti maailmassa, jossa kuvittelee muiden uskovan noihin kaikkiin satuihin ja valheisiin, joilla selittelee omia sekoiluja.
Lienee tuo kaikki keksitty syntynyt sillä, että omia tekemisiä ja elämän tarkoitusta yrittää jotenkin selittää ja ylläpitää. Todellisuus oman elämän kaaoksesta ja tarkoituksettomuudesta hävisi jo jonnekin kaukaiseen horisonttiin ja lipuu vai vielä edemmäksi.
Elämä rakennetaan loppupeleissä oman pienen harhan varaan ja sen kannattavuuteen uskoo niin paljon, ettei huomaa muiden tietävän sen olevan vain kupla. Se puhkeaa lopullisesti joskus ja siihen ei kyllä mene kauaa enää.
Hänestä kaikki pahoinvoinnin ominaisuudet näkyy jo ulkoisesti ja ne vain pahenee. Selitellään kaikin keinoin huonoon happeen päässyttä ulkomuotoa ja puhutaan sitä parannettavan. Todellisuudessa mennään vain päivä päivältä ulkoisesti huonompaan suuntaan.
Kulkeminen likaisissa vaatteissa ja hiuksissa, huono hygieniataso, sotkuinen koti, haikailu menneseen, harhoissa eläminen, kaatuvat ihmissuhteet... Me muut nähdään ja tiedetään, missä mennään. Kunpa tietäisi itsekin.
Apua saanee, jos elämänsä tilanteen tajuaa ja myöntää. Harhoissa on huono elää. Ne kantaa vain juuri niin pitkään, kun itsellä riittää voimia niitä ylläpitää. Ei liene pitkään hänellä enää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niin ja koirat paskoo sisalle..