Etkö voisi vain yksinkertaisesti jättää mua rauhaan? Elettäisiin molemmat sitä elämää, jota ollaan eletty jo aiemmin vuosia. Eikö se olisi sinustakin helpompaa? Ei tässä elämässä enää anneta mahdollisuutta, että voisi olla "me". Sinulla on jo oma me ja minullakin. En minäkään haluaisi tämän päättyvän mutta en voi jatkaa näinkään.
Unohda minut!
outimatleenapäivikki
7159
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itelleen, täällä se on turhaa.
Kaikilla on oikeus purkaa tuntojaan. Vaikka suhde olisi poikki niin silti se saattaa omassa mielessä olla vielä jonkinlaisessa selvitystilassa. Minä olen jo loppusuoralla siinä asiassa, ja pian voin unohtaa nämä palstat. Vanhaan elämään palaaminen vaatii totuttelua, mutta kyllä se siitä. Toivottavasti tekin voitte unohtaa ja jatkaa elämäänne!
Se nuoruuus, se nuoruus................
Jep.. Näin tehdään.. Ja olen itseasiassa tehnytkin..
Paitsi etten ole ollut koskaan kenenkään perässä roikkunutkaan..
Ja on se kyllä niinkin et vaikka kuinka tolkutan itselleni et ihastu enää ikinä.. (Päätinkin jopa niin joulun aikaan..) Niin ei se oikein tunnu onnistuvan.. Vaikka kuinka taistelisin tunteitani vastaan..
No, näillä mennään.. Eli uudet tuulet puhaltaa..
Mut sekin on ihan yhtä totta etten häntä (siis erästä miestä) täällä kaipaile.. Näen häntä arkisin, opiskelupaikassa.. Ei tosin ole tietoa hänen tunteista.. Mut sen näkee kai sit..
Ja oli muuten minulta eka ja ehkä ainoa viesti tänne tänään.
t. sinkkunainen (joka vastasi ihan hassuun aloitukseen ja vielä naiselle.. mies mielessä kuitenkin.. enkä ole mikään bi..)
Oliskin sellainen on/off kytkin..
"jos se ois helppoo oisin tehnyt sen jo"
Minkäs sitä tunteilleen voi,varsinkin kun on kyseessä näin syvä ja voimakas.
Surullistahan tämä on.
Mutta sinun lähellä oleminen tuntui niin oikealta ja muu niin väärältä.
Ei voi sanoa että olisi helppoa palata entiseen.
Tietoisena siitä että jossain toisaalla on se elämäsi suuri rakkaus..
Väistämättä tulee mieleen biisi "säännöt rakkaudelle"
Hyvinhän sä saat olla rauhassa ku ei edes nähdä kun on tota välimatkaa...
Kännykkä rauhakin on...
se olisikin niin helppoa, tuo unohtaminen, voisi vain nappia painamalla unohtaa, mutta ei onnistu, ikävöin vain edelleen, mutta rauhassa olen sinun antanut olla, yritän tätä entistä elämääni jatkaa, kun vain pystyisin, ilman sinua, mutta jatkoja hyviä sinullekkin sinne, entisen elämääsi, ilman minua.
Ei se unohtaminen niin vaan onnistu, ja taidat tietää sen liiankin hyvin. Minä en tässä ole koskaan ollutkaan se kaikki tai ei mitään -ajattelija.