Meillä on kaksi Australiankarjakoira narttua ja yksi uros. Ketään noista kolmesta ei ole leikattu. Aina jommankumman nartun juoksujen alla ne alkavat tapella ja jälki ei ole mukavaa. Toiselta on jo mennyt jalasta nivelsiteet ja ei muutenkaan mukavaa kun ne on koko ajan ärisemässä. Toinen on todella kovapäinen ja nyt kun nuorempi on huomannut olevansa vahvempi se on alkanut panna vastaan vanhemmalle aina kun vähän ärisee.
Niin kysymys olisi että onko muuta vaihtoehtoja kuin toisesta luopuminen, vai voisiko vanhemman leikkauttaminen tai esim. joku tietynlainen koulutus auttaa? Molemmat ovat meille todella rakkaita ja toisesta luopuminen olisi hyvin raskasta
Niin kysymys olisi että onko muuta vaihtoehtoja kuin toisesta luopuminen, vai voisiko vanhemman leikkauttaminen tai esim. joku tietynlainen koulutus auttaa? Molemmat ovat meille todella rakkaita ja toisesta luopuminen olisi hyvin raskasta
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä neuvoa!
eikö niitä koiria voi leikata, jos niitä ei siitokseen käytetä? miksi leikit eläinten hengellä? hohoh ku ei taas tajua näitä juttuja, vai onko provo?
Koirien väliset resurssiriidat ovat keskivertosiesti helppoja ratkaista lisäämällä resursseja. Mutta tuota lisääntymisresurssiin liittyvää kaikkea muuta kuin helppo.
Parasta on kun itsekin ajan kanssa mietit mistä on kyse. Eläimillä lisääntyminen on kuitenkin elämän isoimpia asioita, jos siitä riidellään riidellään todellakin verisemmin kuin riidellään jostain lelusta tai luusta. Eli kyseessä on koirillekin niin vahva tarve, että aivan taatusti on todella stressaavaa kokea kilpailua tästä asiasta. Ja mitä sinä voisit tehdä? Et yhtään mitään, jos et vie koirilta tarvetta lisääntyä pois leikkuuttamalla niitä. Tai sitten pidät erossa toisistaan fyysisellä eristämisellä.
Kaksi narttua samassa perheessä voi ihan täysin hyvin elää rinnakkain juoksuaikoineen. Mutta sitten voi vain olla, että koirat ovat sen verran tasavertaisia dominanssiataipumuksiltaan, terävyydeltään, hermoiltaan... että niiden on vain joka ikinen kerta selvitettävä se kumpi meistä nyt lisääntyisi jos meistä nyt jompikumpi lisääntyisi. Se että molemmat lisääntyisi ei vain ole vaihtoehto. Jostain kumman syystä luonnossa on sellainen laki, että eläimistä lisääntyvät vain vahvimmat, Darwinia kai siitä syyttäminen.. Eli muut resurssi riidathan ratkaistaan lisäämällä: jos koirat kilpailevat luusta, annetaan niille molemmille omat luut, jos koirat kilpailevat huomiosta, huomiota lisätään molemmille... Tässä se vain ei onnistu...
"Eli muut resurssi riidathan ratkaistaan lisäämällä: jos koirat kilpailevat luusta, annetaan niille molemmille omat luut, jos koirat kilpailevat huomiosta, huomiota lisätään molemmille... Tässä se vain ei onnistu..."
No meillä ei ainakaan lasketa,että saavat huomiota yhtä paljo.. minä itse pyydän koiria rapsuteltavaksi jos niitä haluan rapsutella ja kun mulle riittää niin sitten käsken pois.. ja jos haluan niin rapsutan samaan aikaan tai erikseen.Minä päätän ketä haluan "lelliä" ja ketä en ja milloin.
Nameissa sama juttu.. saatanpa toiselle antaa ja toiselle en,too bad! mun eväät, mä päätän.. esim.lenkillä saatan palkata toisen koiran jostain mitä se tekee palkkaamatta toista,enkä kyllä ala räpeltämään sitä namia 2 osaan ettei toiselle tule "paha mieli" kun se nyt ei saanut mitään.
Eipäs aleta taas inhimillistämään liikaa!
Itse painotan aina ENNAKOINTIA AUKTORITEETTIA ja HALLINTAA! on ollut ja on kodinvaihtajia,joille on pitänyt opettaa alusta asti kaikki peruskomennoista,rauhoittumisesta siihen milloin saa syödä ja mitä sanktioita tulee jos yrittää alkaa ruoasta toisen koiran kanssa riitelemään tai mulle uhoomaan.Ja kyse on ollut isoista vahvaluonteisista koirista.
Sama huomion kanssa.Jos meillä toisella edes hännän asento on väärä kun toinenkin haluaa rapsuteltavaksi,niin lähtöpassit tulee,eli ennakoin tilanteen ennen kuin se ehtii edes tapahtua.. ja tässä hohtaa se olisi nartun räjähdys urokselle,kun ei huomiota halua jakaa.. sama toiminut myös muiden koirien kanssa,vaikka kyseessä omistushaluinen narttu.
Koirien ollessa isommassa laumassa (koirapuistossa tai kavereiden aknssa leikkiessä),en anna koiran tulla mun jalkoihin suojaan,eikä oma koira saa tulla mun luo jos rapsutan toista koiraa,jos elekieli yhtään sanoo "mitä vittua tuo tuossa tekee".Samoin seuraan koko ajan myös koirien leikkiessä oman sekä muiden kehon kieltä ja jos siltä näyttää keskeytän leikin ennen riitaa,,
Eikä tähän siis tarvitse mitään väkivaltaa käyttää ;)
Omassa laumassa minä päätän arvojärjestyksen,tietyt tilanteet annan koirien selvittää itse,mutta pää-asiassa homma menee niin,että se joka on tullut ensin on koira lauman ylin ja muut tulee sen jälkeen.Ja tätä järjestystä minä johtajana myös tarvittaessa vahvistan ja näin ollen koirien ei juurikaan tarvitse itse mitään selvityksiä asian tiimoilta tehdä.
Juoksujen aikana narttujen hormonit jyllää,mikä aih.entistä helpommin riitatilanteita,joten suosittelen myös kokeilemaan ärsykkeiden poistamista.. lelut,pedit ym.jotka voivat aih.riitaa. Sisällä ollessa myös opetetaan,että ollaan rauhassa ja ulkona leikitään,mutta juoksujen aikaan katsotaan etteivät koirat kiihdy liikaa.Samalla sinun pitäisi vahvistaa omaa auktoriteettiasi koirien silmissä.
Edelliseen vielä lisäämällä.. leikkautus ei ole aina se tie onneen.. jos tilanne on jo päässyt tarpeeksi eskalisoitumaan ei leikkauksesta ole juurikaan hyötyä,koska taustalle on ehtinyt jo muodostua käytösmalli,jota ei leikkaus paranna..
Hormonitoiminnan vähentyminen voi rauhoittaa kyllä tilannetta,mutta ei välttämättä korjaa sitä.
"No meillä ei ainakaan lasketa,että saavat huomiota yhtä paljo.. minä itse pyydän koiria rapsuteltavaksi jos niitä haluan rapsutella ja kun mulle riittää niin sitten käsken pois.. ja jos haluan niin rapsutan samaan aikaan tai erikseen.Minä päätän ketä haluan "lelliä" ja ketä en ja milloin.
Nameissa sama juttu.. saatanpa toiselle antaa ja toiselle en,too bad! mun eväät, mä päätän.. esim.lenkillä saatan palkata toisen koiran jostain mitä se tekee palkkaamatta toista,enkä kyllä ala räpeltämään sitä namia 2 osaan ettei toiselle tule "paha mieli" kun se nyt ei saanut mitään."!
Ja toimisit toisella tavoin, jos koirasi alkaisivat kilpailla resurssista. The point! Jos pyydät toisen koirasi rapsuteltavaksi ja saamaan huomiota ja toinen koira käy sen kimppuun tapellakseen kilpaillessaan jaetusta huomiosta, alkaisit antamaan huomiota sille päälle käyvällekin. Kyllä alkaisit aivan taatusti, koko huomiosi olisikin käännetty siihen, tarttuisit sitä niskasta kiinni ja repisit sitä pois toisen kimpusta, eli koko huomiosi olisi tyynni päälle käyvässä koirassa.
Niin, sinun koirasi eivät käy toistensa päälle, ei tarvitse sanoakaan. Silloin niillä ei ole pula mistään, eikä niiden temperamentit ole samanlaiset tapellakseen esimerkiksi lisääntymisoikeudestaan. Jos laskisit kaksi juoksuista narttukoiraasi irti yhden uroksen luo, sinä varmasti voit suorilta niistä jo sanoa, kumman uros astuu ensin. Eli tiedostat hyvin, että koirasi ovat erilaisia temperamantiltaan, toinen on vahvempi ja vahvemmat lisääntyvät, toinen on periksiantavampi ja ne väistyvät luonnostaan, niiden ei tarvitse asiasta tapella. Aloittajan ongelma onkin kaksi narttukoiraa, jotka eivät itse, saati omistajakaan tiedä kumpi on vahvempi ja siksi niiden pitää se aina kokeilla tilanteen tullen. Ja ihmisen säätäminen välissä johtajuusajatuksineen ei yksinkertaisesti muuta koirien temperamentteja yhtään miksikään.
"Aloittajan ongelma onkin kaksi narttukoiraa, jotka eivät itse, saati omistajakaan tiedä kumpi on vahvempi ja siksi niiden pitää se aina kokeilla tilanteen tullen."
Kiitos, tässä on ymmärretty tilanteeni. Molemmat narttumme ovat hyvin kovapäisiä ja ns. "väittävät aina vastaan" toisilleen... Ikäero ei ole kuin vuosi, johtuisiko tämä siitä? Ihmisiä tottelevat kyllä, mutta kun vähänkin hormoonit jyllää, käskyt menee kuin kuuroille korville. Eläinlääkärin mielestä pitäisi vielä yrittää ennen leikkaamista, mutta olemme epätoivoisia. Edellisenkin tappelun tullessa ei pystynyt yhtään ennakoimaan, koska esim. juoksut eivät olleet kummallakaan vielä päällä.