apua orkidean hoitoon?

Phalaenopsiksien hoito-ohjeita:

Kasvualusta:

Perhosorkideoja ei voi kasvattaa kukkamullassa, koska siinä juuret pian tukehtuvat ja kasvi kuolee. Luonnossa perhosorkideat kasvavat tropiikin sademetsissä puiden oksilla päällyskasveina eli epifyytteinä ja niiden juuria kutsutaan ilmajuuriksi, koska ne kasvavat ilmassa eikä maassa. Silloin juurien ympärillä on aina raikasta ilmaa ja tätä yritetään jäljitellä ikkunalautakasvatuksessakin antamalla kasville mahdollisimman ilmava kasvualusta.

Orkideamultaa ei ole kaupassa myytävänä, joten harrastajat kokoavat sen itse. Kasvualustareseptejä on lukuisia, mielikuvituksellisimpia ovat ehkä viinipullonkorkit tai vanhoista autonrenkaista rouhittu kumimuru. Suosituin sekoitus kotimaisten harrastajien keskuudessa lienee sekoitus, joka sisältää kaarnamurskaa, rahkasammalta ja hiilenpaloja. Myös kallioimarteen juurikuitua käytetään. Osa harrastajista vannoo kivivillapitoisten kasvualustojen nimeen. Paras ajankohta "mullan" vaihdolle on yleensä kukinnan jälkeen keväällä tai alkukesästä.

Valo:

Perhosorkidat viihtyvät aika lailla samanlaisissa valo-olosuhteissa kuin Saint-Pauliat. Itäikkuna tai eteläikkuna on sopiva, kesällä lievästi varjostettuna. Talvella lisävalo on tarpeen. Niukassa valossa kasvi säilyy hengissä, mutta kukintaa on melko turha odottaa. Tavallisesta hehkulampusta ei ole apua orkidealle, vaan lisävalona tulisi käyttää oikeaa kasvivaloa, esim. kasviloisteputkea, joka asennetaan melko lähelle kasvia eli noin 30 cm:n etäisyydelle. Siten ikkunan yläreunassa verhokapan alla sijaitsevasta loisteputkesta ei ole juurikaan hyötyä orkideoille.

Lämpötila:

Perhosorkideat viihtyvät aika lailla samanlaisessa lämpötilassa kuin kasvattajansakin eli normaali huoneenlämpötila, noin 20 - 24 °C, on melko sopiva. Kuitenkin on tärkeää, että yölämpötila olisi noin 8-9° C päivälämpötilaa alhaisempi. Tämä on kuitenkin vaikeaa toteuttaa kerrostaloasunnossa. Ennen vanhaan, kun asuntoja lämmitettiin uuneilla, laski lämpötila automaattisesti yöllä uunin lämmön hiipuessa, ja orkideat viihtyivät hyvin. Phalaenopsikset kukinta-aika osuu useimmiten kevääseen ja nuppujen muodostus pitäisi alkaa jo edellisenä syksynä. Siksi etenkin syksyllä pitäisi yölämpötilan olla alhainen, jotta kasvi virittyisi nuppujen muodostukseen ja kukkisi sitten seuraavana keväänä.

Kosteus:

Perhosorkideat ovat kotoisin trooppisista sademetsistä ja kuten nimikin sanoo: sademetsissä sataa runsaasti! Esim. P. amabiliksen, valkokukkaisen luonnonlajin, kotiseuduilla Kaakkois-Aasiassa on päivittäinen säärytmi seuraavanlainen: aamulla on kirkasta, mutta aamupäivällä alkavat pilvet kerääntyä taivaalle ja iltapäivällä sataa. Sen jälkeen kirkastuu ja aurinko kuumentaa maapohjan ja sadevesi nousee höyrynä taivaalle. Näin kasvien lomitse kulkee jatkuva kostea ilmavirta ja päivittäinen ilmankosteus pysyy hyvin korkeana ollen alimmillaan noin 70%! Näitä tropiikin olosuhteita orkideaharrastaja yrittää matkia ikkunalautakasvatuksessa.

Normaali talvinen huoneenkosteusprosentti saattaa laskea lähelle 20 %:a ja sen on liian vähän! Jo 40 %: n kosteus on hyvä - mitä korkeampi, sitä parempi. Yksi keino nostaa ilmankosteutta kasvin lähiympäristössä on asettaa ruukku laakealle vadille, jossa on ritilä tai kasa lekasoraa. Kasvi laitetaan ritilän päälle - kuitenkin niin, etteivät sen juuret seiso vedessä. Kun vadille kaadettu vesi haihtuu , se kosteuttaa kasvin ympäristöä. Ahkeralla sumutuksella tai ilmankostuttajalla voidaan tilannetta myös parantaa.

Kastelu:

Perhosorkidean juuren kärjestä näkee, onko se saanut sopivasti kastelua. Jos juuren kärki on vihreä, on kosteustilanne hyvä. Jos sen sijaan kaikki juurien kärjet ovat hopeanharmaita, on kasvilla veden puute tai se on lepotilassa. Usein kasveilla, jotka ovat kauan joutuneet seisomaan sopimattoman kuivissa olosuhteissa, on kaikki juuren kärjet harmaat ja kasvi on eräänlaisessa horroksessa. Silloin voi olla vaikeaa virvoitella kasvia uuteen kasvuun, koska se ei pysty kunnolla imemään vettä. Suihkuttamalla kasvia voidaan juuria houkutella uuteen kasvuun. Siksi kasvia hankittaessa kannattaa tarkistaa, että juurenkärjet ovat kauniin vihreät.

Phalaenopsiksia kastellaan ympäri vuoden melko tasaisesti, nyrkkisääntönä voisi sanoa: kesällä kaksi kertaa viikossa, talvella kerran. Kastelutiheys riippuu käytetystä kasvualustasta ja sen vedenpidätyskyvystä. Eli kastellaan niin, että kasvualusta pysyy melko tasakosteana, vain hiukan kuivahtaa kastelujen välillä. Kasvualustaa ei saa päästää rutikuivaksi milloinkaan. Kun kasvualusta on huokoista, ei ole suurta vaaraa juurien mätänemisestä. Pääasia on, ettei juuret seiso vedessä. On olemassa suuri joukko orkideoja, jotka suorastaan vaativat talvella pitkänkin tauon kastelussa, mutta Phalenopsis ei kuulu niihin.

Lehtitötteröön ei saa jättää vettä seisomaan , koska silloin saattaa kasvin kasvupiste tuhoutua ja kasvi saattaa kuolla muutamassa päivässä. Silloin lehdet voivat tippua pois muutaman päivän sisällä. Lehtitötterön voi kuivata kastelun jälkeen esim. kolmioksi taitetulla talouspaperin palalla.

Tuuletus:

Phalaenopsikset pitävät raikkaasta ilmasta. Jos kokoelmassa alkaa olla useampia kasveja, kannattaa harkita pienen pöytätuulettimen hankkimista. Kun lehdet hiukan liikkuvat tuulessa, on kasvi tyytyväinen. Seisovassa ilmassa saattavat kasvitaudit itää.

Lannoitus:

Pääperiaate lannoituksessa on, että Phalaenopsiksia lannoitetaan hyvin miedoilla lannoiteluoksilla, koska ne ovat hidaskasvuisia ja käyttävät tehokkaasti hyväkseen annetut lannoitteet. Kesällä annetaan typpivoittoista lannoitetta kasvua varten, esim. lannoitetta, jossa typpi-fosfori-kalium-suhde on 20-20-20, syksyllä enemmän fosforia, jotta kasvi kehittäisi nuppuja. Aivan kuivaa kasvia ei pidä lannoittaa, koska juuret voivat vahingoittua. Kannattaa kastella ensin pelkällä vedellä ja sitten vasta lannoiteliuoksella.

Orkideat kasvavat symbioosissa eli yhdyselämässä sienirihmaston eli mycorrhizaen kanssa. Sen takia voidaan myös "lannoittaa" tätä sientä kastelemalla orkideaa miedolla hedelmäsokeriliuoksella tai hyvin laimealla B 1-vitamiiniliuoksella. Orkideaharrastajat käyttävät monenlaisia lannoiteita, viime vuosien "hitti" on ollut alkoholin käyttö lannoitteena.

Lisäys:

Joskus harrastajat kyselevät mahdollisuutta ostaa orkidean siemeniä. Niitähän ei ole kukkakaupoissa myytävänä, koska ne eivät säilytä itävyyttään varastoinnissa ja siemenkasvatus on hyvin vaivalloista. Orkideoja voi lisätä myös siemenestä, mutta silloin siemenet pitää kasvattaa itse ja aikaa siemenestä kasvin kukintaan saattaa kulua 4-5 vuotta.

Orkidean siemen on tavattoman pieni eikä siinä ole juurikaan vararavintoa auttamaan kasvuunlähdössä. Siksi luonnossa, kun siemen tuulen mukana lenneltyään laskeutuu johonkin sammalmättäälle tai oksanhankaan, sen pitää löytää sopiva symbioottinen sieni, joka luovuttaa sille ravintoa ja kasvuunlähtö onnistuu. Kun kasvi on riittävän iso, se pystyy itse yhteyttämään ravintonsa. Tällaista sientä löytyy usein vanhojen kasvien juurilta.

Orkideoja lisätään nykyään siemenestä, täysin ilman sienen apua, laboratorio-olosuhteissa. Silloin siemenet kasvatetaan täysin steriilisti lasipurkeissa, joissa on kasvuhyytelöä. Tässä hyytelössä on kaikki kasvin tarvitsemat ravintoaineet, kuten sokeria, mineraaleja, vitamiineja jne. Tässä "minikasvihuoneessa" taimi kasvaa ensimmäisen vuotensa, ja sen jälkeen se istutetaan normaaliin kasvualustaan.

Keikit

Phalaenopsiksia voi lisätä kasvattamalla niitä siemenestä, mutta se on erittäin hidasta. Phalaenopsiksen kukkavanan kyljessä on muutamia suomuja, jonka alta kukkavana saattaa haaraantua uudeksi kukkavanaksi. Joskus kuitenkin kukkimisen sijasta vanasta alkaakin kasvaa uusi pikkutaimi, vähän samalla lailla kuin mansikat kasvattavat rönsyjä. Tätä Phalaenoksiksen pikkutainta kutsutaan hawaijinkielisellä nimellä "keiki", joka tarkoittaa vauvaa. Ajan mittaan keikit kasvattavat juuria, saattavat jopa kukkia.

Keikien voi antaa kasvaa emokasvissa kiinni, jolloin ajanmittaan saadaan komea tuuhea kasvusto. Kukkavanan voi taivuttaa emokasvin juurelle, jolloin keiki saa juurtua emokasvin juurelle. Kun keikissä on 2-3 kpl parin kolmen sentin pituista juurta, sen ympärille voi laittaa tukun rahkasammalta pikku paketiksi, esim. sukkahousun palan avulla . Kun juuret kasvavat sievästi sammaleeseen, voi keikin varovasti irrottaa emokasvista ja istuttaa omaan pikku ruukkuun. Kevät tai alkukesä ehkä ovat paras ajankohta irroittamiseen. Pikkutaimen hoidossa on tärkeää, että kasvualusta pysyy tasakosteana. Lannoitetta tarvitaan hyvin niukalti ja valoa vähemmän kuin täysikasvuisilla taimilla.

Kukkavana

Mitä tehdä kukkavanalle, kun kukinta on ohi? Jos kukkavana lakastuu kokonaan, se leikataan puhtailla saksilla pois. Kasveilla saattaa olla piileviä virustauteja, joten sakset kannattaa aina steriloida jollain tavalla, jos niitä käytetään kasvinosien leikkaamiseen. Sakset kärjet voi kuumentaa tai pyyhkiä esim. Sinolilla. Jos kukkavana säilyy vihreänä kukinnan jälkeeen, voi sen katkaista sellaiselta korkeudelta,että siihen jää kaksi varsisuomua. Usein kasvi alkaa kasvattaa uutta kukkavanaa ylemmän suomun alta. Jos kasvi on hyväkuntoinen, so. siinä on vähintään neljä tervettä lehteä, voi sen antaa kukkia uudelleen vanhasta kukkavanasta. Jos kasvi on huonokuntoinen, on parasta katkaista koko kukkavana pois ja toivoa, että kasvi alkaisi kasvattaa lehtiä uuden kukkimisen sijaan.

On olemassa kuitenkin useita Phalaenopsis-luonnonlajeja ja niiden lähihybridejä, joilta ei kukkavanaa kannata katkaista lainkaan. Tällaisia ovat esim. P. violaceae, P. cornu-cervi, P. pallens ja P. venosa. Niillä uudet kukat puhkeavat usein vanhojen vanojen kärkiin. Näillä edellämainituilla lajeilla kukkavanat ovat melko lyhyitä. Moderneilla hybrideillä kukkavanat ovat tyypillisesti pitkiä ja niihin voi soveltaa katkaisumenetelmää.

Huonokuntoinen kasvi

Joskus Phalaenopsis syystä tai toisesta menettää juurensa ja kasvi alkaa lakastua, koska se ei pysty imemään vettä. Syynä voi olla liian kuivat olosuhteet tai jokin muu hoitovirhe. Myös liian kauan jatkunut runsas kukkiminen voi viedä kasvin voimat. Luonnossa Phalaenopsikset kukkivat usein keväällä ja sen jälkeen kasvattavat uuden lehden, jonka avulla keräävät taas lisää voimia. Kun uusi lehti on täydessä mitassa, voi odottaa uutta kukintaa. Jos kasvi kuitenkin kukkii jatkuvasti, kuten monet nykyaikaiset hybridit tekevät, voi se olla liian rankka urakka kasville. Joskus voi jopa tarvittaessa katkaista nuppuvanan, jos epäilet,että kasvi on liian heikko kukintaan.

Jos Phalaenopsis syystä tai toisesta on menettänyt juurensa, voi sitä yrittää elvyttää rahkasammaleen avulla. Kasvi istutetaan pelkkään rahkasammaleeseen, jota yritetään pitää tasakosteana kastelun ja runsaiden suihkutusten avulla. Lehtisuppilo kannattaa kuitenkin kevyesti kuivata kolmioksi taitetulla talouspaperilla yötä vasten mätänemisvaaran takia. Kasvin ruukkuineen voi laittaa läpinäkyvään muovipussiin, tosin silloin on homehtumisvaara olemassa. Lannoitusta ei käytetä ja kasvia pidetään hiukan varjoisassa paikassa. Jos muutaman kuukauden kuluttua alkaa näkyä uusia juuria, voi kasvin istuttaa normaaliin kasvualustaan.