Mihinkä voisi soveltaa, klassikko

Näistä käsitteellisistä suggestiovoimista ehkä eniten yksilön käyttäytymistä ja ajatustottumuksia ja niiden mukaan puhumisia hallitseva on JOUKON PSYKOLOINEN AUKTORITEETTI. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että yksilö muokkaa käyttäytymisensä ja ajatuksensa aina sen joukon, mukaan, johon hän kuuluu. (Aatteelliset ja uskonnolliset yhteisöt, kyläyhteisöt, yleinen mielipide jne.) Tämä joukon psykologinen auktoriteetti perustuu siihen, että yksilö on tästä joukosta tavalla toisella riippuvainen. Esim. joukon mukaan ajattelemisella ja toimimisella yksilö tieten tai tietämättään "ostaa" joukon hyväksymisen. Yleisen mielipiteen mukaan on turvallista ajatella jne. Nämä tekijät johtavat yleensä siihen, että joukon jäsenyys on yksilölle tärkeämpi kuin oma identiteetti tai "omilla aivoilla ajatteleminen". (Vapaa-ajattelija, joka kuuluu Vapaa-ajattelijoihin, ei ole enää mikään vapaa ajattelija).


Toisena yksilön käyttäytymistä ja toimintaa joukon yhteyden hankkimisessa leimaa se, että yksilö pyrkii tarkkaan kartoittamaan joukon toimintaperiaatteet ja tavoitteet, joiden mahdollisimman tehokkaalla omakohtaisella toteuttamisella yksilö pyrkii osoittamaan omaa pätevyyttään joukon jäsenenä. Aatteellisilla ja uskonnollisilla yhteisöillä tämä "pisteiden" hankkiminen on yleensä uusien jäsenien saaminen joukkoon. (Uskonnollisissa yhteisöissä tämä johtaa yleensä siihen kieroutuneeseen toimintaan, jossa lähimmäisen arvona on omaan joukkoon "kalastamisen" arvo. Sairaat, vammautuneet ja muut hädänalaiset ihmiset ovat yleensä vain "helppoja saaliita", jossa toisen hädänalaista tilannetta yritetään käyttää hyväksi käännytyksessä).

-lainaus-

Konformisuus on sosiaalipsykologian ilmiö, jolla tarkoitetaan yksilön mukautumista enemmistön mielipiteeseen, arvoihin tai käyttäytymiseen. Esimerkkinä konformistisesta ilmiöstä on pidetty esimerkiksi muotia.

Solomon Asch on tutkinut konformisuutta kokeella, jossa kuuden valekoehenkilön sekaan laitettiin yksi oikea koehenkilö. Koehenkilöille näytettiin janaa, ja sen rinnalla kolmea muuta janaa. Yksi janoista oli selvästi yhtä pitkä kuin ensimmäinen jana. Koehenkilöiltä kysyttiin, mikä viivoista on yhtä pitkä ensimmäisen kanssa. Tulokseksi saatiin, että 33% oikeista koehenkilöistä vastasivat väärin, kun valekoehenkilöt vastasivat väärin, koska koehenkilö mukautui konformisuuden periaatteen mukaan enemmistön mielipiteeseen.

[muokkaa] Katso myös

Tarkastelun kohteena on sosiaalisesti leimatun, stigmatisoidun, minuuden esittäminen tai piilottaminen. Tyypillisiä sosiaalisia stigmoja ovat fyysiset vammat tai erikoisuudet (kuurous, kierosilmäisyys, lihavuus jne.), luonteen poikkeavuus (mielisairaus, alkoholismi, fanaattiset uskomukset jne.) ja vähemmistöön kuuluminen (etninen, uskonnollinen tausta). Käsite moraalinen ura kuvaa stigmatisoidun ihmisen elämää. Ura alkaa siitä, että ihminen tulee tietoiseksi stigmastaan. Se jatkuu kehittämällä niitä strategioita, joilla stigma tuodaan esiin, yritetään peittää tai rajoittaa sen vaikutusalaa.

Goffmanin mielestä ns. normaalin ja stigmatisoidun kohtaaminen on sosiaalisen elämän perustilanne, jossa ihmisen sosiaalisuuden erityinen luonne paljastuu. Toisen stigma synnyttää hämmennyksen, joka on hallittava, vaikka se on hallittava samoin kuin alkuperäisen hämmennyksen tuottama hämmennys. Stigmat ovat yleisiä ja usein silminnähtäviä poikkeavuuksia, mutta se että poikkeavuudesta tulee arka ja hämmentävä asia, on sosiaalinen ja usein satunnainen ilmiö. Stigman kantajat ovat tavallaan yhteisöllisesti ja oikullisesti määriteltyjen tuomitsevien ja rajoittavien normien seurausten sijaiskärsijöitä

Omatunto on ihmisen sisäinen kokemus, jonka useissa maailmankatsomuksissa oletetaan neuvovan ihmistä erilaisissa tilanteissa. Yleensä omantunnon "olemassaolo" havaitaan, kun yksilö katuu tekoaan tai jättää tekemättä vääränä pitämänsä teon.[1] Psykoanalyysissä omaatuntoa vastaa yliminän käsite.[2][3][4] Vanhassa testamentissa sanaa omatunto ei käytetä, vaan sen korvaa sana sydän.[5] Omastatunnosta käytetään myös muita ilmaisuja, esimerkiksi ihmisen sisäinen kontrolli[6] tai moraalinen vaisto.

Monissa maailmankatsomuksissa, esimerkiksi useissa kristinuskon muodoissa, omatunto muodostaa korkeimman moraalisen auktoriteetin. Jos yksilön omatunto ja laki ovat ristiriidassa, tulee yksilön näiden katsomusten mukaan noudattaa omantuntonsa ääntä. Se, missä määrin omantunnon ja Jumalan äänet identifioidaan, riippuu yksilöstä ja uskontokunnasta.

Käsitettä omatunto käytetään myös useissa uskonnottomissa yhteyksissä. Esimerkiksi valan sijasta annettavat vakuutukset vetoavat "kunniaan ja omaantuntoon". Yhdistyneitten kansakuntien ihmisoikeuksien julistus alkaa toteamuksella:

Kaikki ihmisolennot syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.
Moderni psykologia pyrkii selittämään omanatuntona tunnettua ilmiötä erilaisista tieteellisistä lähtökohdista

Ryhmäpaine on ryhmän yksittäiseen jäseneen kohdistamaa painostusta, jonka tarkoituksena on saada jäsenen käyttäytyminen, ajattelu ja arvomaailma vastaamaan ryhmän odotuksia. Ryhmäpaine on yksi tehokkaimmista suostuttelukeinoista.[1] Ryhmäpaine voi saada ihmisen tekemään asioita, joita hän ei normaalioloissa tekisi. Tällaisia voivat olla esimerkiksi huumeiden käyttö, tupakointi tai alkoholin juominen. Ryhmäpaine voi myös auttaa ihmisiä esimerkiksi laihduttamisessa, alkoholismista irtautumisessa ja tupakoinnin lopettamisessa.

Ryhmäpaineen voimakkuutta on tutkittu koeolosuhteissa. Stanfordin yliopistossa jaettiin Stanfordin vankilakokeessa opiskelijaryhmä kahtia, vankeihin ja vartijoihin. Jo muutamassa päivässä alkoivat "vartijat" kiduttaa "vankeja" ja koe jouduttiin keskeyttämään.[2]

Tunnetuin esimerkki ryhmäpainetta tutkivista kokeista on Stanley Milgramin tekemä Milgram-koe, jossa koottiin vapaaehtoisryhmä, jolle tarjottiin neljä dollaria oppimista koskevaan tutkimukseen osallistumisesta. [3][4]

Kokeessa osallistujat pantiin koneen eteen, sanottiin, että sillä voi antaa 15-450 voltin sähköiskuja jotka oli nimetty kevyeksi, voimakkaaksi ja vaaralliseksi. Kahteen jälkimmäiseen oli tehty merkintä niiden vaarallisuudesta. Uhrit olivat eri tilassa, josta heitä ei näkynyt mutta kylläkin ääniä kuului. Heitä piti kouluttaa sähköiskuilla, joita opettaja käski antaa jos he epäonnistuivat. Opiskelijat eivät tienneet, että todellisuudessa he eivät antaneet sähköiskuja vaan uhrit vain teeskentelivät. Kun sähköiskuja saaneet huusivat "tuskissaan", opiskelijat eivät keskeyttäneet vaan tottelivat käskyn antajaa. 65 prosenttia oli valmis antamaan 450 voltin iskun. [4]

Koe on myöhemmin uusittu, ja tulos oli sama.[3]

"Lääkärin tulee kohdella potilaitaan tasa-arvoisina, eikä hän saa antaa rodun, uskonnon, poliittisten mielipiteiden tai yhteiskunnallisen aseman vaikuttaa toimintaansa heitä kohtaa. "

IV

"Väärinkäytösten/vahinkojen välttäminen
Psykologi välttää psykologisen tietämyksen tai tietojen sovellusten väärinkäyttöä ja huolehtii siitä, että vahinko, jota ei voida välttää, jää mahdollisimman vähäiseksi.

Psykologi ei osallistu toimintaan, jonka tavoitteena on fyysisin tai psyykkisin pakkokeinoin (indoktrinointi, aivopesu, kidutus) tai niiden uhalla
- kiristää jokin tieto tai tunnustus
- suostutella joku paljastamaan, kieltämään ja muuttamaan oma tai jonkun muun elämänkatsomus tai poliittinen, uskonnollinen tai eettinen vakaumus

Psykologi pyrkii myös aktiivisesti estämään psykologisten tietojen käytön tällaiseen tarkoitukseen. "

Mihin hukkasit nimimerkkisi?