Minulla on tuttava,jolla bipo.Aiemmin hän oli ystäväni,mutta oli pakko ottaa etäisyyttä,koska minulle kävi liian raskaaksi seurata hänen juupas-eipäs-leikkiään,sillä hän vaihtoi ystäviään mennen tullen aina uusiin ja taas palasi vanhoihin.Tähän oli syynä se,että hän ei kuulemma luottanut keheenkään,koska kaikki olivat hänen mielestään kieroja(??).Itse puhui sontaa kaikista näiden selän takana.Tajusin vihdoin,että minä olen yksi niistä josta hän puhuu pahaa vaikken koskaan,en ikinä ole tehnyt hänelle mitään pahaa.Oli siis parempi jättää hänet rauhaan kun niitä "ystäviä" tuntuu kuitenkin olevan,jotka ovat hänen mielestään mahtavia tyyppejä.Ainakin hetken.
Kusi siinä mennen tullen myös avioliittonsakin,ei mies enää jaksanut katella ja vei lapsenkin mukanaan.
Olen lukenut tästä sairaudesta sen verran ,että tiedän aika pitkälti nämä kuviot.Yksi asia kuitenkin on aina mietityttänyt,eli lääkkeet.
En tiedä/muista mitä kaikkia lääkkeitä hän on sairautensa aikana syönyt,mutta mikään ei kuulemma auta kuin korkeintaan viikon,pari ja sitten hän taas hosui,että eiautaeiautaeiauta,pakko laittaa lääkärin uudet lääkkeet.
Joskus hän sanoi,että nyt on hyvät lääkkeet kunnes taas hetken päästä hoki,että ne on huonot.Että mitenkä tämä lääkeasia oikein menee?Siis voiko todellakin olla,että yhtäkkiä ne hyvät lääkkeet muuttuvatkin huonoiksi?Minä aloin kyllä epäillä,että hän haluaa vaan loppujen lopuksi saada nuppinsa sekaisin,en ole varma kuitenkaan.Eikö muka kymmenen vuoden sairastamisen aikana löydy sellaisia lääkkeitä mitkä auttaa?Tuntuu oudolta.
Valaiskaa vähän,kiitos.
Kusi siinä mennen tullen myös avioliittonsakin,ei mies enää jaksanut katella ja vei lapsenkin mukanaan.
Olen lukenut tästä sairaudesta sen verran ,että tiedän aika pitkälti nämä kuviot.Yksi asia kuitenkin on aina mietityttänyt,eli lääkkeet.
En tiedä/muista mitä kaikkia lääkkeitä hän on sairautensa aikana syönyt,mutta mikään ei kuulemma auta kuin korkeintaan viikon,pari ja sitten hän taas hosui,että eiautaeiautaeiauta,pakko laittaa lääkärin uudet lääkkeet.
Joskus hän sanoi,että nyt on hyvät lääkkeet kunnes taas hetken päästä hoki,että ne on huonot.Että mitenkä tämä lääkeasia oikein menee?Siis voiko todellakin olla,että yhtäkkiä ne hyvät lääkkeet muuttuvatkin huonoiksi?Minä aloin kyllä epäillä,että hän haluaa vaan loppujen lopuksi saada nuppinsa sekaisin,en ole varma kuitenkaan.Eikö muka kymmenen vuoden sairastamisen aikana löydy sellaisia lääkkeitä mitkä auttaa?Tuntuu oudolta.
Valaiskaa vähän,kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joistain lääkkeistä lähtee teho. Joistaki nopeammin ja toisista hitaammine. Aika harvalla bipolla tuntuu olevan lääkitys kunnossa. Noissa mömmöissä on se ongelma et niistä tulee monista kauheet sivuvaikutukset. Kukapa sellasia sit haluaa syödä. Ja onhan näitä lääkkeitten väärinkäyttäjiä olemassa jotka haluaa vaan pään sekasin.
Masennusvaiheeseen ja maniavaiheeseen auttaa vähän eri cocktailit sekavaiheesta puhumattakaan. Jos on nopeasti vaihteleva tautimuoto niin hyvinkin voi olla, että potilaalle tulee se tunne ettei lääkkeet auta. Hankala sairaus tämä on ja lääkesettiä pitää muunnella taudin vaiheen mukaan.