Tapasin kumppanin, joka on aivan liian hyvä ollakseen totta.
Täh?
täh
371
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun ei itse valehtele, niin alussa ei osaa kyseenalaistaa, epäillä sen juttuja.
- Alussa hän "kuuntelee" ja sinun elämänarvosi toistetaan väritettynä takaisin.
- Jos kysyt häneltä jotain, minkä oikeaa vastausta hän ei vielä tiedä, niin puhe kääntyy sinuun. ja sitten hän ajattelee samalla tavalla...
- hän on (puheissaan) todella haluttu ja sinulla on käynyt tosi hyvä tuuri kun sinussa vain on sitä jotain, josta hän tykkää... luulet olevasi kilpailutilanteessa ja kun asia toistetaan tarpeeksi monta kertaa, niin luulet sen olevan totta.
- hänellä on (puheissaan) varallisuutta, arvostettua ulkonäköä, hienoja ystäviä, loistelias elämä...
Täydellinen ihminen sinulle!
samat arvot, kaunis/komea, pystyy tarjoamaan sinulle hienon elämän, jännittävä, sellainen, jota kehtaa esitellä suvulle ja kavereille...
Ja sitten kun valheet kaatuu yksi toisensa jälkeen, niin olet jo liian syvällä...
Itse lankesin narsistin ansaan juuri siitä syystä, että en voinut itse rehellisenä ihmisenä käsittää, miten joku voi valehdella päin naamaa, vieläpä omaa rehellisyyttään korostaen. Samalla sai urkittua kaikki tapani, toiveeni, herkät puoleni, vahvuuteni ja heikkouteni. Näin sai muokattua itsestään minulle sen täydellisen kumppanin. Sellaisen jota ei missään tapuksessa kannaittaisi päästää käsistään ja kilpailutilanteeseen hänkin vetosi. Totesin mielessäni monta kertaa "tämä on melkein liian hyvää ollakseen totta". Voi, kun olisin tiennyt jo silloin, että se = narsisti! Nyt tiedän ja mikään minussa ei ole enää ennallaan.
Minä kehuin kaikille, että hän on parasta mitä minulle on käynyt.
Sitten se hirveä vauhti, melkein heti alkoi puheet perheestä, lasten hankinnasta...
Alle puolessa vuodessa raskaana, naimisissa...
Se puoli vuotta meni kuin unessa, isoja tunteita suuntaan ja toiseen.
Se sai muovipussin ostamisestakin sankaritarinan, se sai kuulostamaan maailmanlopulta sen, jos joku ei ollut totellut sitä töissä...
Siinä vaiheessa, kun tuli psykosomaattiset oireet, (kaikki oli olevinaan hirveän hienosti, mutta oli ihan mieletön paha olo koko ajan) niin takapakki ei tullut enää kyseeseen lapsen takia (mitä minusta, lapsella tarvitsee olla molemmat vanhemmat...)
Vähän eteenpäin, niin piti itseään syyllisenä kaikkeen.
Onneksi se suhde on historiaa!
Jos sinulle tulee vastaan unelmien kumppani, joka on tehnyt vain oikeita ratkaisuja, jakaa täydellisesti arvomaailmasi ja josta, mietit "miten minulla on voinut käydä näin hyvä tuuri" ja jos se seuraavilla treffeillä alkaa jo puhumaan perheen perustamisesta, niin... ainakin todennäköisyys on aika suuri.