Risperidonin lopetus itse

Jos sinulla ei ole mielisairautta, ei lääkäri voi pakottaa syömään lääkkeitä.

Kun kerran kyseisen lääkkeen aloittaa, niin lopetus ei oikein onnistu, koska lääke tuhoaa aivoista vireys/nukkumis keskuksen, jolloin uni tulee vain jatkamalla lääkkeen käyttöä koko loppuikä. Imovane, Stella, Stilnoct ovat ihan hyviä lääkkeitä nukkumiseen ja niistä pääsee helposti eroon, ilman mitään ongelmia.
Kokeile vielä melatoniinia, 5-htp, Mirtazapinia nukkumiseen.

Mulla ei juuri risperidonista ole kokemusta, mutta muista neurolepteista kyllä. Lopetin kanssa itsekseni (mikä pelasti terveyteni!), mutta lopettaessa vaikea unettomuus oli oli sivuoireena. Sitä kesti pari viikkoa, mutta pikkuhiljaa aivot alkoivat tottua ettei neurolepteja tullut antamaan unta.

Ilman lääkkeitä en sitä kahta viikkoa olisi selvinnyt hulluksi tulematta, joten käytin toki bentsoja, melatoniinia ym. unettomuuteen. Ihan hyvin voit imovanea käyttää sen pari kolme viikkoa siihen. Ei se riippuvuus synny siihen kovin helposti ja niinkin vähäisestä käytöstä aiheutuneesta mahdollisesta riippuvuudesta on helppo irroittautua.

Toi karmeilla riippuvuusoireilla pelottelu pätee lähinnä pitkään ja suurilla annoksia bentsoja ja sen kaltaisia aineita käyttäneitä.

Ymmärrän tahtosi lopettaa lääkkeen täysin, olin itsekkin samassa tilanteessa kun söin neuroleptejä. Ei ihmistä ole luotu kestämään niiden haittoja ja sivuvaikutuksia, mutta ei myöskään niiden lopettamisesta aiheutuvia psykoottisia oireita. Neuroleptien lopettaminen on lähes aina erittäin vaikeaa ihmiselle ja aivoille, pahinta mitä voi tehdä on luulla että selviää ilman vieroitusoireita ja lopettaa suoraan. Yritin itse lopettaa lääkkeeni monta kertaa kunnes opin ettei niistä ole pääseminen muuta kuin hitaasti ja mieluiten ammattihenkilön avustuksella. Tuo pitkä käyttöaikasi on juuri ongelma, mitä pitempään on käyttänyt sitä vaikeampi aina lopettaa. Hae oikeasti lääkärin apua lopettamiseen, tarvitset aina heille pätevän syyn lopetukseen koska lähes kaikki neuroleptien määrääjät ovat jäärääpäitä.

Jos et saa lääkäriltäsi lupaa lopettamiseen niin yritä mieluummin keskustella lääkkeen vaihdosta, tällöinhän lääke tulee lopettaa asteittain muutenkin joten niinhän siitä pääsisi eroon eikä sinun itsesi ole pakko aloittaa uutta lääkitystä.

Niin elikkä vähennä ensin lääkkeen annostusta vaikka puoleen. Älä lopeta kuin seinään. Jos lääkäri ei suostu lopettamiseen, puolita tablettisi (mikäli et saa sitä injektiona) ja jatka sitä jonkin aikaa ja vasta sitten lopeta kokonaan välttääksesi pahimmat vieroitusoireet.

No nyt en oo kolmeen päivään ottanut risperidonia,olo on jo parempi vaikka välillä tulee kamalia vilunväreitä ja hikoiluttaa.Mutta parempaan päin jo menossa ja sain viime yönä jopa nukuttua!Ensimmäisenä yönä nukuin tosiaan neljä tuntia,seuraavana enää puoltoista tuntia mutta viime yönä nukuin 12 tuntia,mä en voi uskoa todeksi että vuosien risperidonin käytön jälkeen sain taas nukuttua ilman sitä:) Ehkä tämä tästä lutviutuu,luulin kyllä lopettamista vaikeammaksi.

Nyt on mennyt tosi hyvin ilman risperidonia,ihan uskomattoman hyvä tunne:) Ainoo ongelma mullakin tuntuu olevan toi huonomuistisuus,ennekin oli suht huono muisti mutta tuntuu nyt kun olisi huonompi,onko yleistäkin,voiko se vielä parantua?

Kuinka suurta annosta Risperidonia söit? Minä olen syönyt noin 4 vuotta Risperidonia,ja sitä on asteittain vähennetty.Mutta lääkäri on sitä mieltä,että minun täytyisi syödä sitä 1 mg lopunikääni.En usko sitä diagnoosia,mikä minusta on tehty. Minulla on kyllä ollut useita psykooseja nuoruudessa,ja nyt vanhempana 23 vuoden tauon jälkeen kaksi psykoosia.Kaikki psykoosit ovat johtuneet elämäntilanteesta,ja akuuteista tilanteista pääasiassa ihmissuhteissa. Nyt voin hyvin,ja Risperidonia on usean kerran vähennetty,eikä ole ollut enää psykoosiin meno oireita.Lääke on kuitenkin todella kauhea,ja haluan siitä eroon lopullisesti. Yritän itse lopettaa sitä parhaillaan.Olen puolittanut sen ensin,ja nyt olen senkin puolittanut.Onko muitakin,jotka ovat päässeet Risperidonista eroon usean vuoden käytön jälkeen,ja palautuneet normaaliin olotilaan?

No siihen tää meni että kun asun asuntolassa,hoitajat sai selville etten syöny risperidonia,ehdin olla kaks viikkoo syömättä sitä.Oon siitä asti jankuttanu lääkärille et haluun lopettaa sen käytön mut viel ei oo onnistunu.Oon käyny muutaman kerran psykologillaki ja pitäis sen ja jonkun toisen lääkärin kans pitää palaveri ja puhel lääkityksestäki.Kattellaan ny miten tässä käy..

Niin ne psykoosit olivat seurausta todellakin elämän myllerryksistä.Onhan minulla alttius psykooseihin,koska olen niihin mennyt,mutta ei ilman todella poikkeavaa stressiä. En halua syödä psykoosilääkettä etukäteen sitä varten,jos elämään tulee ehkä kymmenen vuoden kuluttua kriisitilanne.Normaalista elämän stressistä en mene psykoosiin. Ja niin kuin sanoin,niin tämä lääke on painajaismainen. Olo on kaukana normaalista.Ja erotan kyllä,mikä on sairautta,ja mikä on lääkkeen aiheuttamaa pahoinvointia.Kiinnostaisi tietää,kuinka muut,jotkaovat syöneet pidemmän aikaa Risperidonia,ovat päässeet siitä irti,ja miltä olo on tuntunut sen jälkeen.

ite söin kolmisen vuotta risperidolia. unohdin viikko sitten muutamana päivänä lääkkeet. sillon päätin et kokeilen olla kokonaan ilman. sivuoireita ei oo muuta ku nukkuminen on huonoa. tosin se on ollut kyllä lääkkeenkin aikana. nyt olen taas oma itseni mitä olin ennen lääkitystä

Pari kuukautta ilman. Nyt olen nukkunut kahtena kolmena yönä kunnolla - jopa yli viisi tuntia.
Alkuun käytin Imovanea. Ei oikeastaan vaikuta nukkumiseen. Jos ei nuku, niin ei nuku Imovanellakaan.
Apuna oli myös Mirtazapin. Enpä tiedä, miten se auttaisi nukkumista. Pahoja unia. Pöljän olon se tekee. Tyhmentää. Lopettaminen tekee tosi keljun olon.
Nyt olen lopettanut kaikki lääkkeet. Verenpainelääkityksenkin, paineet normaalit.
Ehkä tämä tästä.
Risperidon ei juurikaan auttanut minua. Alkuun ei edes nukuttanut. Sitten aloin nukkua ympäripyöreitä päiviä, vaikka annosta laskettiin. Päätin lopettaa kokonaan.
Risperidon aiheutti kovia lihaskipuja. Lihasheikkoutta. Tärinään. Kieli alkoi kiertää suussa. Verenpaineen laskua. Sydämen tykytystä. Muistamattomuutta. Apaattisuutta. Ponnettomuutta. Ahdistusta. Pelokkuutta. Itsensä kanssa kiukuttelua, riistaisuutta. Hiustenlähtöä. Paino pysyi kurissa.
Luultavammin aika olisi auttanut paremmin kuin lääke. Luulen, että nyt samassa ajassa ilman lääkettä olisin paremmassa kunnossa. Ehkä elämäniloa olisi vähän jäljellä. Nyt ei ole kuin toivottomuutta ja tunne pakko vaan jaksaa.