Tulisi semmonen tunne ,että pakko kirjoittaa jos vaikka auttaisi vähän.Tuntuu ,että olen loukussa tämän ainaisen pahan olon ja ahdistuksen kanssa. Olen syönyt mielialalääkkeitä ,aloitin kerran ja sitten jätin kesken ,yritin jaksaa omin voimin,mutta en pystynyt.Aloitin uudelleen syömään ja niistä olikin apua ,mutta sitten piti myös pyytää ahdistus lääkkeitä lisäksi. Rahapulassa en pystynyt ja väsymystä ollessa ,en sitten saanutkaan lääkkeitä enää ja nyt tuntuu taas ,niin voimattomalta olo ja ahdistaa vähän väliä,ahdistus lääkkeitä olen kyllä syönyt ,mutta olen yrittänyt ottaa mahdollisimman vähän. En haluaisi aloittaa uudellen masennuslääkkeitä,mutta kai se on pakko. Kauppaan meno on joskus,melkein aina kauheata. Ja olen pystynyt aloittamaan koulun,nyt taas tuntuu,että olen niin alakuloinen ,että vie hirveästi voimia yrittää olla iloinen,ja kun olen valinnut semmoisen ammatin tai siis tulevan ,että pitäisi olla ihmisten kanssa tekemisissä ,niin se on vaikeata ja tunnen itseni niin tyhmäksi ,kun tuntuu että kaikki ihmiset näkee ahdistukseni ja kun muutenkin olen jännittäjä tyyppiä. Pitäisi viellä jaksaa 8.v pojan kanssa kotona ,joka on kyllä ihana.
Tekisi mieli hakea sairaslomaa,mutta se veisi taas pohjan kaikelta ,kun olen melkein suorittanut koulun.Ja se veisi itsekunnioitukseni ja muut eivät varmana ymmärtäisi......eikä se oisi varmana hyväksikään olla vain kotona,siitäkin on kokemusta.mutta mitä jos sitä ei pystykkään olemaan ihmisten edessä.
Tekisi mieli hakea sairaslomaa,mutta se veisi taas pohjan kaikelta ,kun olen melkein suorittanut koulun.Ja se veisi itsekunnioitukseni ja muut eivät varmana ymmärtäisi......eikä se oisi varmana hyväksikään olla vain kotona,siitäkin on kokemusta.mutta mitä jos sitä ei pystykkään olemaan ihmisten edessä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.