sinulle hänestä jäi? Millaisen muiston jätit itsestäsi?
Soittaja
Millainen muisto
19532
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kerro sinä ensin:-)
No, soitan kitarallani paljonkin kauniita ja melankolisia sävelmiä. Sävellän myös itse. Olen omistanut monta kappaletta "Rakkaudelleni" Studiollani näitä sitten prosessoin ja työstän.Suurella RAKKAUDEN INTOHIMOLLLA.Rakkaus usein siivittää, meidän instrumenttitaiteilijoiden luovaa ja toteuttavaa "intuitiota"
Toivottavasti sun "intuitiosi" toimii paremmin kuin eräällä. Etkä loukkaa Muusaasi.
Kunpa olisikin se ns."Muusa" Minulla on henkisessä mielessä "eräs" ihana ja viehättävä nainen, hänen inspiroimanansa teen suurimman osan sävellyksistäni ja sanoituksistani.Tämä ihana nainen on tavallaan minun "virtuaalinen,henkinen ja hengellinen" muusani. Fyysinen kontakti puuttuu.Valitettavasti. Koska kaipaan, ikävöin ja rakastan häntä suunnattomasti. Hän on elämäni ainoa ja oikea RAKKAUS! Huoh!
Miksi se ei ole todellinen Rakkaus?
vihjaa nyt vähän että mistäpäin tämä sinun ainoa oikea nainen on.
Muistoja Onnesta;-)
Ihana muisto jäi. Olin vain niin hukassa itse. Annoin väärän kuvan itsestäni. Muistan kyllä rakkauslaulusi.
Kunpa laulu soisi ja soisi
yksin jatkaa en haluaisi
Millainen muisto jäi? Mies, jota ei olisi pitänyt tavata. Ainoa asia, mikä tulee mieleeni.
Millaisen muiston jätin? tuskin hän muistelee mua.
Minulle jäi tämä jatkuva, ahdistava olo ja tunne elämänhallinnan menetyksestä. Tunne siitä, että hän toivoikin sitä, halusi kostoa. Kostoa minulle jonkun toisen sanoista ja niistä seuranneesta pahasta olosta ja sekaannuksesta, joista en edes ollut tietoinen.
Hänen sanansa ovat loukanneet, mutta ne olen antanut anteeksi. Hänellä on syynsä kokea niin. Se, mikä minun on vaikea antaa anteeksi, on luottamattomuus. Hän vannoo rehellisyyden nimiin mutta ei usko minun rehellisyyteeni. Täydellinen en ole mutta en myöskään tietoisesti epärehellinen.
Voin ymmärtää syitä hänen epäluuloiseen käytökseensä ja vuoden takaisia viestejä luettuani ymmärrän hänen hämmennyksensä, mutta olen kertonut asioiden oikean laidan, eikä hän usko minua. Se loukkaa. Sitä en myöskään ymmärrä, miten hänessä ei ole empaattisuutta asettua minun asemaani ja kuvitella, miltä tapahtuneet ovat näyttäneet minun silmissäni ja miltä ne näyttävät nyt.
Millaisen muiston hänelle jätin? Varmasti ristiriitaisen, kun hän sekoittaa muistikuviinsa ulkopuolisten sanoja, minun sekavaa käyttäytymistäni ja omia vääriä tulkintojaan. Hän ei tunne minua yhtään, sen olen saanut huomata. Eikä hän koskaan halunnut näitä asioita selvittää vaan luotti omiin tulkintoihinsa. Hän on tehnyt ison vääryyden minua kohtaan.
Oletko varma ettei olisi halunnut selvittää?
Olen. Hiljaisuus kertoi kaiken.
Tunne, että jotakin jäi selvittämättä, se syö sisältä.
Sellaisesta mäkin yritän pyristellä eteenpäin.
Anteeksianto, se kai auttaa mutta mikä poistaisi tämän suunnattoman tyhjyyden?
Voimia sinulle, elämä jatkuu.
Näin. Aivan just tällä hetkellä tyypin ajatteleminen nosta ketutuskäyrän korkealle. Argh.
taas liikkeellä; ei uskalla/ halua muuten puheskella, kyselee kuitenkin turhamaisuuttaan, millainen kuva hänestä jäi ;D. Kukapa sinne toisen pään sisään pääsisi?
Ihan jäi semmonen kuva että sehän on "uskollinen" pervo perheenisä.
Riitaisa puhelu, lyhyt, siis aivan pimee puhelu. Muistelen sitä joskus huvittuneena, miten voi olla, miten voi olla mahdollista! Vaikka paljon tässä on kärsittykkin.
Olin kyllä sellaisten tunteiden vallassa että oksat pois. Siinä oli sitä jotain, rakkautta suurta paloa missä kipinät sinkoili ja okasat paukkui.
Aivan haista paska fiilis jäi. Vieläkään en tajua kuinka kiero on voinut olla ihminen johon luotin ja uskoin. Aivan pokkana selitti viime metreille vakuutteluita ja kappas pari päivää myöhemmin iski toisen veitsen selkään, toisen sydämeen. Sattu niin helkutisti, putosin niin polvilleni eikä mustelmat ja kuhmut ole vieläkään parantuneet. En ole osannut edes vihata. Kieltämättä säälin ja ehkä vähän halveksin.
Etteen tuleepi sulle kohta omat kylvöt.