Mikä tekee toisista suositumman kuin toisista?

Kyllä kelpaat ja hyvin, oikein olisit kiva ystävä niinkuin useimmat ovat (ei puhu pahaa toisista paitsi kuten valittamalla heistä niinkuin sinäkin nyt ). Mutta tee se aloite itse, koska muut voivat myös epäillä, ettet sinä halua olla heidän kanssaan. Tutki antamaasi vaikutelmaa minkälaisen käsityksen saisit itse itsestäsi, jos katsot käytöstäsi ulkopuolelta. Mitä ajattelet=ajattelet ettet kelpaa=viestität sitä=et kelpaa. Tilanteen voi muuttaa, mutta se vaatii itsetutkiskelua.

Itse viihdyn oikein hyvin yksinkin, mutta ystäviä on. Heistä jokainen on sellainen, että meillä on ainakin jokin yhteinen kiinnostuksen kohde ja puheenaihe. Jos kiinnostukset ja luonteet menevät kovasti ristiin, niin ettei synkkaa, niin silloin olisi vaikeampi olla ystävä ja en yrittäisikään olla.

Omassa ystäväporukassani on pari samanlaista ja heille on vähäsanaisuuden vuoksi hankala keskustella. Jos kysyn jotain, vastaus tulee parilla sanalla, eikä he kysy mitään takaisin. Keskustelu tuntuu työläältä ja raskaalta, koska he eivät anna itsestään mitään. Ihmiset kiinnostuvat ja tykkäävät jos esim. jaat mielipiteitäsi tai ongelmiasi heille, että keskustelu menee pintaa syvemmälle ja on siten kiinnostavampaa. Saa olla ujo, mutta täytyy jotenkin pystyä keskustelemaan ja avautumaan. Toinen ongelma on, jos elämä on yksinkertaisesti niin tylsää. Toinen samanlainen henkilö ei tee elämässään muuta kuin opiskele ja kun kysyn kuulumisia niin vastaus on aina sama ja ennalta arvattava, lueskelen tenttiin, opiskelen, luen, olin vaan koulussa. Ei viitsi enää kysyä, koska rehellisesti sanottuna ei enää kiinnosta kuulla samaa, minkä olen kuullut jo sen 20 kertaa.

Moi Sara76,
missäpäin Suomea asut? Minusta kirjoituksesi oli kiinnostava. Olis kiva jutella enemmänkin.

Jos pyytäisin sinua kuvailemaan käytöstäsi esimerkiksi koulussa, ja pyytäisin myös luokkakaveriasi, kuvauksenne olisivat aivan erilaiset.

Sinä voisit sanoa, että yrität osallistua heidän keskusteluihin, ja naurat heidän vitseilleen, ja roikut heidän mukanaan, tjs mitäikinä sanotkaan.

Mutta luokkalaisesi voisikin taas sanoa aivan päinvastaisen näkökulman, mitä sinä et koskaan ole edes ajatellut välttämättä. Kuten esimerkiksi hän saattaa nähdä tilanteen eri tavalla, kuten esimerkiksi jotenkin näin: että kuuntelet yksin musiikkia, ruokailetkin yksin, tai jotain muuta. Fakta on kuitenkin se, että jotain he näkevät sinussa, mitä sinä et näe.

On paha, melkeinpä mahdotonta sanoa ihmistä tuntematta, missä on vika. Ja jos tietäisimme vian, voi olla että korjattavaa olisi erittäin paljon. Tai ehkei niinkään paljon, mutta edessä olisi joka tapauksessa iso urakka, kun ihmisluonnetta koitetaan muuttaa.

On vaikea tutustua ihmiseen, joka ei puhu, juttele, keskustele muuten kuin välttämättömimmät. Miten toisen ajatuksiin voisi tutustua?

Hei Sara, kuulostaa tutulta. Opiskeluporukoissa ja työpaikoilla tuntuu aina, etten oikeen kuulu joukkoon. Kun yritän porukassa sanoa jotakin, kukaan ei kuuntele tai joku alkaa puhua päälle. Tuntuu, etteivät mielipiteeni kiinnosta ketään. Sitten melkeen olenkin mieluummin vaan hiljaa.
On minulla muutama kaveri, mutta yleensä minä olen se joka ensimmäisenä ottaa yhteyttä. Väkisinkin sitä miettii mikä minussa on vikana..

Kyllä tuntuu paljon olevan ihmisiä, joilla saman kaltaisia ongelmia kuin minulla(viestiketju "ystävyyden loppu"). Ulkonäkö ihan tavallinen. En ole mikään ujo. Juttelen niitä näitä tapaamieni ihmisten kanssa töissä ja harrastuksissa. Kuitenkaan en ole ystävyyssuhdetta saanut aikaiseksi(tai olisin ehkä saanut tämän yhden kanssa, jos en olisi avoimuudellani mokannut asiaa).

Ystävän päivä meni vitutuksen kanssa. Lopputulos oli niin kuin ennalta arvasin: ei puheluita, ei textareita, ei kortteja, ei kirjeitä eikä s-postiakaan.

Minullakin pyörii mielessä ajatus mikä vialla? Tai kyllä minä ehkä tiedän syyn: Kun ei ole kokemusta ystävyyssuhteesta ja sellaisen luomisesta niin ei sitten kykene sellaista hankkimaan. Ja jos joku sitten tarjoaa ystävyyttä niin näenkö sitä?Pitäisi olla jokin "tunto aisti", joka kertoisi miten ketäkin lähestyisi. Kelle minun huumori on liian rankkaa. Ketä ei kiinnosta liian nörtit jutut. Joillakin ihmisillä taitaa olla luontainen vaisto miten kenenkin kanssa menetellään. He ovat sitten sosiaalisia menestyjiä. Voiko minusta tulla sellainen? Ainakin tästä katkeroitumisesta ja masennuksesta pitäisi päästä eroon. Nyt olen pyörinyt noidankehässä liian kauan...

Ehkä tuo tapaaminen voisi toimia:) Samaa mieltä olen, etten yksi keksi ratkaisua.

http://www.psychologytoday.com/blog/the-teen-doctor/201208/i-want-my-teen-be-popular

Uskon että suosituksi (pidetyksi) voi tulla kun huomaa että on jotakin yhteistä. Se voi olla puutarhanhoito, lenkkeily, leivonta, autoharrastus tms. asia josta riittää juttua. Mutta jos ei yhteisiä asioita ole, tai niistä on aina eri mieltä ei edes karisma tai muu puoleensavetävä piirre riitä.

Jos joku lähtee lenkille kun pyydät häntä, antaa se mahdollisuuden viedä ihmisuhdetta seuraavalle tasolle. Suosittu on sellainen jonka pyyntöihin ja ehdotuksiin suostutaan, eli voit olla se joka itse valitsee kaverinsa.

=> Tervehdin aina naapureita, koetan jäädä juttusille tilaisuuden tullen mutta eivät nämä tilanteet koskaan johda mihinkään sen enempään.

Kun teillä on jutun aihe olemassa niin kysy neuvoa. Miten kilpailutit sähkösopimuksesi? Ei juuri tästä aiheesta saa pitkää keskustelua aikaiseksi, mutta olet ainakin osoittanut että mielipide kiinnostaa.

Jos enempi on vaikkapa pullakahvit niin jonkun pitää olla se suosittu "kaikkien kaveri" joka tarjoaa ne. Vastavuoroisuuden puuttuessa ei voi tietää miten yksinäisiä ne muut ovat, ehkä hekin vaan odottavat jonkun kutsuja.