Ennen päivänlaskua ei voi

No niin, nyt se on luettu.

Lyhyesti:

Toimiva kerronta, vaikka alussa sen kantavuutta epäilinkin. Kiinnostavat hahmot.

Tiivistunnelmainen ja harvinaisen selväpiirteinen tarina. Ei tarpeettomia rönsyjä. Kerronta kykeni iskemään vatsanpohjasta tehokkaita kuohahduksia, vaikka ei suuria sisäisiä mullistuksia tarjonnutkaan.

Vaikka kielellinen näennäisnokkeluus ajoittain häiritsi, loppujen lopuksi se näyttäytyi tarkoituksenmukaisena minä-muotoisen kerronnan välineenä.

Sinisalon kirjan rinnastaminen scifiin kertoo pikemminkin scifin surkeasta asemasta suomalaisessa kulttuurissa. Selvästikään ei edes oikein tiedetä mitä se on. Joku roskiksesta löytynyt menninkäinen ja piilevän homoseksuaalisuuden hämmästely eivät nimittäin oikein kuulu koko genreen. Sen ei ehkä ole tarkoituskaan olla kirjallisesti korkeatasoista, mutta sen sisällön tajunnanräjäytysvaatimukset ovat tiukkoja. Korkeintaan avaruusoopperoissa voisi käyttää niin löperöitä ideoita, mutta sellainen ei ole oikeaa scifiä eikä Sinisalo edes sellaista kirjoittanut.

Oikeastaan pitääkin määritellä uusi genre:

Leikkiscifi (vihailijoiden kesken feikkiscifi): kirjallisuuden laji niille, jotka haluavat niittää mainetta scifikirjailijoina, mutta joista ei ole scifiä kirjoittamaan.

Tyylin rakentaminen eri henkilöiden näkökulmista lähtien on mielestäni avannut henkilöistä sellaisia piirteitä, joita ei perinteisellä minäkertojalla voi tuoda esiin. Minä näin siinä selvän valinnan.

Mielestäni kirja sen sijaan ei edusta science fictionia, vaan kuten kirjailija sen itse ilmaisee, trollpunkia.

Tampio 2.0 Pro kirjoitti:

Sinisalon kirjan rinnastaminen scifiin kertoo pikemminkin scifin surkeasta asemasta suomalaisessa kulttuurissa. Selvästikään ei edes oikein tiedetä mitä se on. Joku roskiksesta löytynyt menninkäinen ja piilevän homoseksuaalisuuden hämmästely eivät nimittäin oikein kuulu koko genreen. Sen ei ehkä ole tarkoituskaan olla kirjallisesti korkeatasoista, mutta sen sisällön tajunnanräjäytysvaatimukset ovat tiukkoja. Korkeintaan avaruusoopperoissa voisi käyttää niin löperöitä ideoita, mutta sellainen ei ole oikeaa scifiä eikä Sinisalo edes sellaista kirjoittanut.

Oikeastaan pitääkin määritellä uusi genre:

Leikkiscifi (vihailijoiden kesken feikkiscifi): kirjallisuuden laji niille, jotka haluavat niittää mainetta scifikirjailijoina, mutta joista ei ole scifiä kirjoittamaan.

Lue lisää

Mitään piilevää homoseksuaalisuutta en kirjasta löytänyt, vaan sen sijaan varsin selkeästi ilmaistuna puhdasta julkihomoutta.

aniliini kirjoitti:

Tyylin rakentaminen eri henkilöiden näkökulmista lähtien on mielestäni avannut henkilöistä sellaisia piirteitä, joita ei perinteisellä minäkertojalla voi tuoda esiin. Minä näin siinä selvän valinnan.

Mielestäni kirja sen sijaan ei edusta science fictionia, vaan kuten kirjailija sen itse ilmaisee, trollpunkia.

Lue lisää

Tajusin toki että eri näkökulmien käyttö oli kirjailijan valinta, ja minusta tämä tekniikka on sinänsä oikein tehokas juuri syystä jonka mainitset. Kokonaan toinen juttu on se, MITEN Sinisalo tätä tekniikkaa osaa käyttää. Paljon lukeneena ja myös paljon kirjoittaneena totean vain, että Sinisalon esikoisromaanin tekstiä oli kautta linjan piinallista lukea kaikenpuolisen kerronnallisen ja tyylillisen kömpelyyden takia. Sankarit-romaania vaivaa sama ongelma.

aniliini kirjoitti:

Mitään piilevää homoseksuaalisuutta en kirjasta löytänyt, vaan sen sijaan varsin selkeästi ilmaistuna puhdasta julkihomoutta.

Viittaus piilohomouteen on sarkasmia. Viime vuosikymmenien aikana on julkaistu niin paljon 'korkeatasoisia' (tekotaiteellista bulkkitavaraa) kirjoja joissa 'käsitellään' (tirkistellään ja moralisoidaan) 'rohkeasti' (sensaatiohakuisesti) piilevää homoseksuaalisuutta tai kaapista tulemista, että homoseksuaalisuuteen muuten kuin arkipäiväisen välinpitämättömästi käsittelevän teeman lisääminen tarinaan ilman kunnollista syytä tai mainittavampaa omaperäisyyttä on törkeä rikkomus alkeellisimpiakin laatuvaatimuksia vastaan.

Tampio 2.0 Pro kirjoitti:

Viittaus piilohomouteen on sarkasmia. Viime vuosikymmenien aikana on julkaistu niin paljon 'korkeatasoisia' (tekotaiteellista bulkkitavaraa) kirjoja joissa 'käsitellään' (tirkistellään ja moralisoidaan) 'rohkeasti' (sensaatiohakuisesti) piilevää homoseksuaalisuutta tai kaapista tulemista, että homoseksuaalisuuteen muuten kuin arkipäiväisen välinpitämättömästi käsittelevän teeman lisääminen tarinaan ilman kunnollista syytä tai mainittavampaa omaperäisyyttä on törkeä rikkomus alkeellisimpiakin laatuvaatimuksia vastaan.

Lue lisää

Minusta homoseksuaalisuus ei ollut mitenkään silmille hyppäävää vaan varsin arkipäiväistä. Trollpunkille ominaista on nimenomaan alakulttuuriasenne (punk), joten mikä olisi sopivampi kuin suurelle yleisölle edelleen pelottava ja tuntematon homokulttuuri?

Minusta peikon ja miehen rakkaustarina on mielenkiintoisesti urbaaniin muotoon käännetty Päivänsäde ja menninkäinen -tarina.

paljon lukenut kirjoitti:

Tajusin toki että eri näkökulmien käyttö oli kirjailijan valinta, ja minusta tämä tekniikka on sinänsä oikein tehokas juuri syystä jonka mainitset. Kokonaan toinen juttu on se, MITEN Sinisalo tätä tekniikkaa osaa käyttää. Paljon lukeneena ja myös paljon kirjoittaneena totean vain, että Sinisalon esikoisromaanin tekstiä oli kautta linjan piinallista lukea kaikenpuolisen kerronnallisen ja tyylillisen kömpelyyden takia. Sankarit-romaania vaivaa sama ongelma.

Lue lisää

Mielestäni tyyli ei mitenkään erityisesti heilahdellut vaan sen sijaan sykähteli, eteni pulsseissa. Välillä oli suvantovaiheita ja välillä taas lyhyitä muutaman sanan lauseita jotka loivat pakottavan kiireen tuntua. Tarina imi niin voimakkaasti mukaansa että välillä suorastaan hengästytti kun silmät juoksivat riveillä. Minulle siis tyyli oli enemmänkin kuin sopiva. Makunsa kullakin.

Sankareihin en ole päässyt käsiksi.

Tampio 2.0 Pro kirjoitti:

Viittaus piilohomouteen on sarkasmia. Viime vuosikymmenien aikana on julkaistu niin paljon 'korkeatasoisia' (tekotaiteellista bulkkitavaraa) kirjoja joissa 'käsitellään' (tirkistellään ja moralisoidaan) 'rohkeasti' (sensaatiohakuisesti) piilevää homoseksuaalisuutta tai kaapista tulemista, että homoseksuaalisuuteen muuten kuin arkipäiväisen välinpitämättömästi käsittelevän teeman lisääminen tarinaan ilman kunnollista syytä tai mainittavampaa omaperäisyyttä on törkeä rikkomus alkeellisimpiakin laatuvaatimuksia vastaan.

Lue lisää

Haluan tuoda esiin kolme näkökulmaa, joista kaksi ensimmäistä osallistuu lauhkeasti homoseksuaalisuutta koskevaan arviointiisi. Viimeisen valossa koko tarkastelutapa asettuu ainakin minun silmissäni epäolennaiseen asemaan:

1. Kuten Aniliinikin esittää, homoseksuaalisuus sopii epäsovinnaisena alakulttuurina trollpunk-genreen.

2. Seksuaalisuus ylipäätään on yhtenä juonteena erottamaton osa tarinan kulkua peikon erittämine feromonipilvineen.

3. Miksi homoseksuaalisuuden tarvitsisi ylipäätään pistää silmään? Eikö heteroseksuaalisuutta ole käsitelty valtavasti useammin ja pääsääntöisesti mauttomammin?

Koska homoseksuaalisuuden ei voi väittää olevan tarinassa kohosteinen, vaan implisiittiseksi jätetty teema, on sitä kirjallisuusanalyysissa täysin tarpeetonta painottaa. Tarinan hahmojen seksuaalisuus on yksilöllistä, eikä korostetusti käsittele homoseksuaalisuutta sen enempää yhteiskunnan kuin yksilöidenkään näkökulmasta. Homoseksuaalista identiteettiä ja 'sovinnaista' yhteiskuntajärjestystä ei aseteta dikotomiaan, eli teoksessa ei sisäsyntyisesti painoteta "tekotaiteellisen bulkkitavaran" tapaan homoseksuaalisuutta ilmiönä. Sinisalo ei tirkistele eikä moralisoi -- väitän tällaisen näkökannan esiin nousemisen kertovan enemmän lukijan kuin kirjoittajan kiinnostuksen kohteista.

Pystytkö selittämään millä tapaa Sinisalo korostaa homoseksuaalisuutta muusta tarinasta irrallisena, epäolennaisena teemana?

theokratie kirjoitti:

Haluan tuoda esiin kolme näkökulmaa, joista kaksi ensimmäistä osallistuu lauhkeasti homoseksuaalisuutta koskevaan arviointiisi. Viimeisen valossa koko tarkastelutapa asettuu ainakin minun silmissäni epäolennaiseen asemaan:

1. Kuten Aniliinikin esittää, homoseksuaalisuus sopii epäsovinnaisena alakulttuurina trollpunk-genreen.

2. Seksuaalisuus ylipäätään on yhtenä juonteena erottamaton osa tarinan kulkua peikon erittämine feromonipilvineen.

3. Miksi homoseksuaalisuuden tarvitsisi ylipäätään pistää silmään? Eikö heteroseksuaalisuutta ole käsitelty valtavasti useammin ja pääsääntöisesti mauttomammin?

Koska homoseksuaalisuuden ei voi väittää olevan tarinassa kohosteinen, vaan implisiittiseksi jätetty teema, on sitä kirjallisuusanalyysissa täysin tarpeetonta painottaa. Tarinan hahmojen seksuaalisuus on yksilöllistä, eikä korostetusti käsittele homoseksuaalisuutta sen enempää yhteiskunnan kuin yksilöidenkään näkökulmasta. Homoseksuaalista identiteettiä ja 'sovinnaista' yhteiskuntajärjestystä ei aseteta dikotomiaan, eli teoksessa ei sisäsyntyisesti painoteta "tekotaiteellisen bulkkitavaran" tapaan homoseksuaalisuutta ilmiönä. Sinisalo ei tirkistele eikä moralisoi -- väitän tällaisen näkökannan esiin nousemisen kertovan enemmän lukijan kuin kirjoittajan kiinnostuksen kohteista.

Pystytkö selittämään millä tapaa Sinisalo korostaa homoseksuaalisuutta muusta tarinasta irrallisena, epäolennaisena teemana?

Lue lisää

1. Ottaen huomioon että troll-punk on käytännössä Sinisalon oma keksintö, ei ole mikään ihme että hänen kirjansa sopii hyvin siihen genreen. Ihme pikemminkin olisi jos ei sopisi.

2. Koko seksuaalisuudella mässäily on mautonta huomion hinkumista, joka kertoo karua kieltään kirjailijan mielenlaadusta ja kirjallisesta mausta. Homoseksuaalisuuden repostelu on vain yksi tämän mauttoman genren alalajeista. Rehellisessä pornossakin on enemmän tyyliä ja asennetta.

3. Homoseksuaalisuudessa tuskin on enää nykyään epäsovinnaisen ilmapiirin luojaksi, koska sitä on käytetty siihen niin ahkerasti että se alkaa olla sovinnainen ratkaisu. Suorastaan väljähtynyt klisee.

4. Homoseksuaalisuus on tässä yhteydessä väärä käsite. Miksi kiima feromoneja levittävää menninkäistä kohtaan muka olisi homoseksuaalisuutta? Olipa jos ihmisen kiima kohdistuu epäinhimilliseen olentoon, sitä kutsutaan zoofiliaksi ja kohteen sukupuoli on yhdentekevä sivuseikka. Oria astuva mies on eläimiinsekaantuja siinä missä tammaakin astuva mies.

Vaikka kyseessä olisikin kuvitteellinen ihmisen sukuinen otus, niin se ei tilannetta muuksi muuta, koska myös ihmisen sukuisen simpanssinkin haluaminen seksuaalisessa mielessä on zoofiliaa. Niin että miksiei menninkäisen himoitseminen muka olisi ensisijassa lajien välistä kiimaa?

Vastaus on ilmeisesti että homoseksuaalisuudesta jauhaminen on vakiintunut osaksi kirjoja lukevan tyhjäpäisen snobin repertuaaria, joten siitä jauhetaan vaikkei syytä olisikaan. Ihan sama kuin eräät automiestä leikkivät pellet alkavat pian pölistä hevosvoimista vaikka puheenaiheena olisivat istuimen päälliset.

5. Vaikutat olevan puolustuskannalla, joten alleviivattakoon etten alkuperäisessä kommentissani, josta tämä kinaaminen on lähtöisin, sanallakaan haukkunut Sinisaloa tai hänen kirjaansa vaan tämän maan ummehtunutta kirjallista kenttää, jossa se luokitellaan scifiksi ja sen merkittävimmäksi anniksi keksitään homoseksuaalisuuden reposteleminen. Fanilla ei siis ole aihetta loukkaantua :)

Tampio 2.0 Pro kirjoitti:

1. Ottaen huomioon että troll-punk on käytännössä Sinisalon oma keksintö, ei ole mikään ihme että hänen kirjansa sopii hyvin siihen genreen. Ihme pikemminkin olisi jos ei sopisi.

2. Koko seksuaalisuudella mässäily on mautonta huomion hinkumista, joka kertoo karua kieltään kirjailijan mielenlaadusta ja kirjallisesta mausta. Homoseksuaalisuuden repostelu on vain yksi tämän mauttoman genren alalajeista. Rehellisessä pornossakin on enemmän tyyliä ja asennetta.

3. Homoseksuaalisuudessa tuskin on enää nykyään epäsovinnaisen ilmapiirin luojaksi, koska sitä on käytetty siihen niin ahkerasti että se alkaa olla sovinnainen ratkaisu. Suorastaan väljähtynyt klisee.

4. Homoseksuaalisuus on tässä yhteydessä väärä käsite. Miksi kiima feromoneja levittävää menninkäistä kohtaan muka olisi homoseksuaalisuutta? Olipa jos ihmisen kiima kohdistuu epäinhimilliseen olentoon, sitä kutsutaan zoofiliaksi ja kohteen sukupuoli on yhdentekevä sivuseikka. Oria astuva mies on eläimiinsekaantuja siinä missä tammaakin astuva mies.

Vaikka kyseessä olisikin kuvitteellinen ihmisen sukuinen otus, niin se ei tilannetta muuksi muuta, koska myös ihmisen sukuisen simpanssinkin haluaminen seksuaalisessa mielessä on zoofiliaa. Niin että miksiei menninkäisen himoitseminen muka olisi ensisijassa lajien välistä kiimaa?

Vastaus on ilmeisesti että homoseksuaalisuudesta jauhaminen on vakiintunut osaksi kirjoja lukevan tyhjäpäisen snobin repertuaaria, joten siitä jauhetaan vaikkei syytä olisikaan. Ihan sama kuin eräät automiestä leikkivät pellet alkavat pian pölistä hevosvoimista vaikka puheenaiheena olisivat istuimen päälliset.

5. Vaikutat olevan puolustuskannalla, joten alleviivattakoon etten alkuperäisessä kommentissani, josta tämä kinaaminen on lähtöisin, sanallakaan haukkunut Sinisaloa tai hänen kirjaansa vaan tämän maan ummehtunutta kirjallista kenttää, jossa se luokitellaan scifiksi ja sen merkittävimmäksi anniksi keksitään homoseksuaalisuuden reposteleminen. Fanilla ei siis ole aihetta loukkaantua :)

Lue lisää

Eikö terveydenhoitaja kertonut sinulle, että seksuaalisuus on kaunis ja luonnollinen asia. Sillä "mässäileminen" on mitä luontevin asia teoksessa kuin teoksessa. Lähes kaikki ihmiset kierivät ja muhivat seksuaalisissa tuntemuksissaan läpi elämänsä. Mitä tulee pornon ja Sinisalon -- tai vaikkapa Henry Millerin -- 'vakavien' romaanien kilpailuttamiseen, lopputulos lienee makuasia. Itsestäni "rehellinen porno" on keskimäärin mauttomampaa kuin em. kirjailijoiden arkinen, mutta samalla kiihottava lähestymistapa.

"3. Homoseksuaalisuudessa tuskin on enää nykyään epäsovinnaisen ilmapiirin luojaksi, koska sitä on käytetty siihen niin ahkerasti että se alkaa olla sovinnainen ratkaisu. Suorastaan väljähtynyt klisee."

Oma kokemukseni kertoo muuta. Jos on seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtavirrasta poikkeava, on verrattomasti helpompaa saada turpaan. Sama se, kuinka sovinnaisena homoseksuaalisuutta pidetään julkisesti. Romaani asettuu dialogiin yksityisen ihmisen kanssa.

"4. Homoseksuaalisuus on tässä yhteydessä väärä käsite. Miksi kiima feromoneja levittävää menninkäistä kohtaan muka olisi homoseksuaalisuutta?"

Niin, kyllä kyseessä on myös toiseen lajiin sekaantuminen. Kuitenkin Mikael kokee peikon inhimillisenä olentona ja mieltää sen maskuliiniseksi. Sen jälkeen, kun Pessi pudottaa karvansa, sen vartalo näyttäytyy Mikaelille toistuvasti poikamaisen solakkana ja jäntevänä. Mikaelille sisäisesti keskeinen tabu suhteessa Pessiin on nimenomaan tämä lajienvälisyys, koska homoseksuaalisuus ei näyttäydy hänelle tabuna. Sinisalo ei siis "jauha" homoseksuaalisuudesta tai "repostele" sillä.

Tämä eläimiinsekaantumisaspektihan liittyy toiseen teeman -- sellaiseen, joka on tuotu teoksessa esiin korostetusti, toisin kuin homoseksuaalisuus: ihmisen luontosuhteeseen. Lukija ohjataan eksplisiittisesti (mielestäni jopa banaalin peittelemättömästi) tarkkailemaan ihmisen ja villin luonnon suhdetta ja näkemään peikot luonnon esitaistelijoina.

En pyri korostamaan Sinisalon teoksen taiteellista arvoa vaan painottamaan, ettei Sinisalo nähdäkseni syyllisty millään tavalla homoseksuaalisuuden ylikorostamiseen tai lypsämiseen ilmiönä. Hän käsittelee aihetta luontevasti ja liittää sen perustelluksi osaksi teoksen kulkua.

"5. Vaikutat olevan puolustuskannalla -- "

Asetun lievästi defensiivisille jalansijoille provokatiivisen ilmaisutapasi johdosta. Saadanpahan keskustelua aikaan.

Ja mitä tulee faniuteeni, en ole kyllä ehtinyt kovin henkilökohtaista suhdetta Sinisalon kirjoittamiseen luomaan. En myöskään loukkaannu, jos arvostamiani kirjailijoita arvostellaan. Kiitos tosin hellyttävästä huolenpidosta :)

theokratie kirjoitti:

Eikö terveydenhoitaja kertonut sinulle, että seksuaalisuus on kaunis ja luonnollinen asia. Sillä "mässäileminen" on mitä luontevin asia teoksessa kuin teoksessa. Lähes kaikki ihmiset kierivät ja muhivat seksuaalisissa tuntemuksissaan läpi elämänsä. Mitä tulee pornon ja Sinisalon -- tai vaikkapa Henry Millerin -- 'vakavien' romaanien kilpailuttamiseen, lopputulos lienee makuasia. Itsestäni "rehellinen porno" on keskimäärin mauttomampaa kuin em. kirjailijoiden arkinen, mutta samalla kiihottava lähestymistapa.

"3. Homoseksuaalisuudessa tuskin on enää nykyään epäsovinnaisen ilmapiirin luojaksi, koska sitä on käytetty siihen niin ahkerasti että se alkaa olla sovinnainen ratkaisu. Suorastaan väljähtynyt klisee."

Oma kokemukseni kertoo muuta. Jos on seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtavirrasta poikkeava, on verrattomasti helpompaa saada turpaan. Sama se, kuinka sovinnaisena homoseksuaalisuutta pidetään julkisesti. Romaani asettuu dialogiin yksityisen ihmisen kanssa.

"4. Homoseksuaalisuus on tässä yhteydessä väärä käsite. Miksi kiima feromoneja levittävää menninkäistä kohtaan muka olisi homoseksuaalisuutta?"

Niin, kyllä kyseessä on myös toiseen lajiin sekaantuminen. Kuitenkin Mikael kokee peikon inhimillisenä olentona ja mieltää sen maskuliiniseksi. Sen jälkeen, kun Pessi pudottaa karvansa, sen vartalo näyttäytyy Mikaelille toistuvasti poikamaisen solakkana ja jäntevänä. Mikaelille sisäisesti keskeinen tabu suhteessa Pessiin on nimenomaan tämä lajienvälisyys, koska homoseksuaalisuus ei näyttäydy hänelle tabuna. Sinisalo ei siis "jauha" homoseksuaalisuudesta tai "repostele" sillä.

Tämä eläimiinsekaantumisaspektihan liittyy toiseen teeman -- sellaiseen, joka on tuotu teoksessa esiin korostetusti, toisin kuin homoseksuaalisuus: ihmisen luontosuhteeseen. Lukija ohjataan eksplisiittisesti (mielestäni jopa banaalin peittelemättömästi) tarkkailemaan ihmisen ja villin luonnon suhdetta ja näkemään peikot luonnon esitaistelijoina.

En pyri korostamaan Sinisalon teoksen taiteellista arvoa vaan painottamaan, ettei Sinisalo nähdäkseni syyllisty millään tavalla homoseksuaalisuuden ylikorostamiseen tai lypsämiseen ilmiönä. Hän käsittelee aihetta luontevasti ja liittää sen perustelluksi osaksi teoksen kulkua.

"5. Vaikutat olevan puolustuskannalla -- "

Asetun lievästi defensiivisille jalansijoille provokatiivisen ilmaisutapasi johdosta. Saadanpahan keskustelua aikaan.

Ja mitä tulee faniuteeni, en ole kyllä ehtinyt kovin henkilökohtaista suhdetta Sinisalon kirjoittamiseen luomaan. En myöskään loukkaannu, jos arvostamiani kirjailijoita arvostellaan. Kiitos tosin hellyttävästä huolenpidosta :)

Lue lisää

'Eikö terveydenhoitaja kertonut sinulle, että seksuaalisuus on kaunis ja luonnollinen asia'

Kyllä kai, mutta miten se tähän aiheeseen kuuluu? Kuvasiko Sinisalo muka kaiken muun elämään kuuluvan kauniin ja luonollisen? Entä luonnollisen, muttei niin kauniin? Kumma että seksi tuntuu olevan ainoa luonnollinen asia jota voi tunkea surutta kirjaan ilman mainittavampaa kerronnallista syytä. Jos kuvaa henkilöiden nenän kaivamiset ja paskalla käymiset, aletaan epäillä häiriintyneeksi, vaikka ne kuuluvat olennaisesti ihmisolennon arkipäivään. Oikeastaan vieläkin olennaisemmin, koska selibaatissa voi elää vaikka koko ikänsä, mutta suolen tyhjentämättä jättäminen ei pitkän päälle onnistu.

'Jos on seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtavirrasta poikkeava, on verrattomasti helpompaa saada turpaan'

Nyt olikin puhe kirjallisuudesta eikä roskaväen asenteista. Se mikä on kulunutta edellisessä, voi olla jälkimmäisen mielestä syy vetää turpaan, mutta eipä kirjallisuudessakaan käytetä paljoa roskaväkeen kuuluvia hahmoja, koska päähenkilö tuntuu vaativan henkisen tason joka ei ole ihan sitä alinta pohjamutasarjaa, johon ihminen kiistatta kuuluu mikäli ei ole saanut homofobiaansa kuriin vaikka se on nykyisin sosiaalisesti epäedullinen piirre, minkä johdosta ylempi pohjamutasarjakin on älynnyt luopua siitä.

'Niin, kyllä kyseessä on myös toiseen lajiin sekaantuminen. Kuitenkin Mikael kokee peikon inhimillisenä olentona ja mieltää sen maskuliiniseksi.'

Mikaelin kokemiset eivät todista mitään. Zoofilit inhimillistävät usein himoitsemansa eläimet, aivan samoin kuin useimmat pedofiilit pitävät lapsia seksuaalisesti aikuisina ja raiskaajat uskovat uhriensa haluavan tulla raiskatuiksi. Tuomittavalla tavalla poikkeavilla on nimittäin taipumusta yrittää järkeillä olevansa sittenkin normaaleja.

'Tämä eläimiinsekaantumisaspektihan liittyy toiseen teeman -- sellaiseen, joka on tuotu teoksessa esiin korostetusti, toisin kuin homoseksuaalisuus: ihmisen luontosuhteeseen.'

Jaa ettei luontosuhteen kuvaaminen seksin avulla muka ole seksillä repostelua? Luontevampiakin lähestymistapoja löytyisi. Vähemmän luontevista sen sijaan on pulaa.

Mitähän seuraavaksi? Osakemarkkinoiden kuvaaminen luontevasti ja seksillä repostelematta ryhmäseksiorgioiden kautta?

'Lukija ohjataan eksplisiittisesti (mielestäni jopa banaalin peittelemättömästi) tarkkailemaan ihmisen ja villin luonnon suhdetta ja näkemään peikot luonnon esitaistelijoina.'

Varikset olisivat olleet parempia luonnon vertauskuvia kuin alleviivatusti ihmistä alkeellisempi satuolento. Ne ovat älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä ja niiden yhteistyö on hyvin organisoitua vaikkei niillä johtajia olekaan. Ei ruokailevan varisryhmän vartijan hommissa olevaa lintua ole tehtävään määrätty vaan se on ryhtynyt siihen itse, ja toinen lintu päästää sen aivan yhtä oma-aloitteisesti pois ajallaan. Useimmat ihmiset eivät niin sivistyneeseen toimintaan pysty.

Samalla päästäisiin käsittelemään myös luonnon ihmissuhdetta. Variksia homo sapienksen touhut eivät juurikaan kiinnosta, ja ne sentään elävät käytännöllisesti katsoen osana inhimillistä yhteiskuntaa. Mikael ei edes olisi saanut roskista dyykkaamasta löytämäänsä varista kannettua kotiinsa, koska se ei olisi häntä mihinkään tarvinnut.

Tampio 2.0 Pro kirjoitti:

'Eikö terveydenhoitaja kertonut sinulle, että seksuaalisuus on kaunis ja luonnollinen asia'

Kyllä kai, mutta miten se tähän aiheeseen kuuluu? Kuvasiko Sinisalo muka kaiken muun elämään kuuluvan kauniin ja luonollisen? Entä luonnollisen, muttei niin kauniin? Kumma että seksi tuntuu olevan ainoa luonnollinen asia jota voi tunkea surutta kirjaan ilman mainittavampaa kerronnallista syytä. Jos kuvaa henkilöiden nenän kaivamiset ja paskalla käymiset, aletaan epäillä häiriintyneeksi, vaikka ne kuuluvat olennaisesti ihmisolennon arkipäivään. Oikeastaan vieläkin olennaisemmin, koska selibaatissa voi elää vaikka koko ikänsä, mutta suolen tyhjentämättä jättäminen ei pitkän päälle onnistu.

'Jos on seksuaaliselta suuntautumiseltaan valtavirrasta poikkeava, on verrattomasti helpompaa saada turpaan'

Nyt olikin puhe kirjallisuudesta eikä roskaväen asenteista. Se mikä on kulunutta edellisessä, voi olla jälkimmäisen mielestä syy vetää turpaan, mutta eipä kirjallisuudessakaan käytetä paljoa roskaväkeen kuuluvia hahmoja, koska päähenkilö tuntuu vaativan henkisen tason joka ei ole ihan sitä alinta pohjamutasarjaa, johon ihminen kiistatta kuuluu mikäli ei ole saanut homofobiaansa kuriin vaikka se on nykyisin sosiaalisesti epäedullinen piirre, minkä johdosta ylempi pohjamutasarjakin on älynnyt luopua siitä.

'Niin, kyllä kyseessä on myös toiseen lajiin sekaantuminen. Kuitenkin Mikael kokee peikon inhimillisenä olentona ja mieltää sen maskuliiniseksi.'

Mikaelin kokemiset eivät todista mitään. Zoofilit inhimillistävät usein himoitsemansa eläimet, aivan samoin kuin useimmat pedofiilit pitävät lapsia seksuaalisesti aikuisina ja raiskaajat uskovat uhriensa haluavan tulla raiskatuiksi. Tuomittavalla tavalla poikkeavilla on nimittäin taipumusta yrittää järkeillä olevansa sittenkin normaaleja.

'Tämä eläimiinsekaantumisaspektihan liittyy toiseen teeman -- sellaiseen, joka on tuotu teoksessa esiin korostetusti, toisin kuin homoseksuaalisuus: ihmisen luontosuhteeseen.'

Jaa ettei luontosuhteen kuvaaminen seksin avulla muka ole seksillä repostelua? Luontevampiakin lähestymistapoja löytyisi. Vähemmän luontevista sen sijaan on pulaa.

Mitähän seuraavaksi? Osakemarkkinoiden kuvaaminen luontevasti ja seksillä repostelematta ryhmäseksiorgioiden kautta?

'Lukija ohjataan eksplisiittisesti (mielestäni jopa banaalin peittelemättömästi) tarkkailemaan ihmisen ja villin luonnon suhdetta ja näkemään peikot luonnon esitaistelijoina.'

Varikset olisivat olleet parempia luonnon vertauskuvia kuin alleviivatusti ihmistä alkeellisempi satuolento. Ne ovat älykkäitä ja sosiaalisia eläimiä ja niiden yhteistyö on hyvin organisoitua vaikkei niillä johtajia olekaan. Ei ruokailevan varisryhmän vartijan hommissa olevaa lintua ole tehtävään määrätty vaan se on ryhtynyt siihen itse, ja toinen lintu päästää sen aivan yhtä oma-aloitteisesti pois ajallaan. Useimmat ihmiset eivät niin sivistyneeseen toimintaan pysty.

Samalla päästäisiin käsittelemään myös luonnon ihmissuhdetta. Variksia homo sapienksen touhut eivät juurikaan kiinnosta, ja ne sentään elävät käytännöllisesti katsoen osana inhimillistä yhteiskuntaa. Mikael ei edes olisi saanut roskista dyykkaamasta löytämäänsä varista kannettua kotiinsa, koska se ei olisi häntä mihinkään tarvinnut.

Lue lisää

En edelleenkään näe pohjaa väitteellesi, että seksuaalisuus olisi tarinan kannalta epäolennainen asia. Se on orgaaninen osa kerronnan etenemistä ja sen kautta koko tarinan problematiikka muotoutuu. Yksinkertaisesti ko. tarinaa ei ole olemassa ilman seksuaalisuuden kuvauksia. Siitä voidaan olla eri mieltä, onko tarina onnistunut kuvaus tietystä kuvitteellisesta, voimakasta seksuaalisuutta sisältäneestä kehityskulusta, mutta kiistän korostetun seksuaalisuuden olevan siinä päälleliimattu komponentti.

Muiden mainitsemiesi luonnollisten ja kauniiden asioiden tarkasteleminen olisi ollut keinotekoista, koska ne eivät liity tarinan sisällölliseen dynamiikkaan.

"Nyt olikin puhe kirjallisuudesta eikä roskaväen asenteista."

Kirjallisuusanalyysissa on keskeistä pohtia (jos haluaa analyysin olevan relevantti), minkälaisen dialogisen suhteen teos muodostaa todellisen lukijakuntansa kanssa. Kuvitteletko, että teoksen lukijakunta (tai ylipäätään ihmiskunta) jakautuu ryhmiin 'sivistyneistö' ja 'roskasakki'? Turpaan vetäviä homofoobikoita löytyy myös kirjoja lukevista ihmisistä. Ymmärrän, että pyrit dedusoimaan kirjaan kohdistuvan arvostelusi korkeakirjallisista laatuihanteista, mutta kiistän näiden kuvitteellisten ihanteidesi olevan sinällään arvokkaita analyyttisia apuvälineitä. Mauttomuus tai klisheisyys ei ole heikkous kirjoituksessa, jos siitä huolimatta lukijan ja kirjan välille syntyy vuorovaikutussuhde. Huomaan, että sinä et ole tavoittanut tätä suhdetta. Se, ettei teos iskenyt sinuun ei ole kuitenkaan osoitus teoksen yleisten kirjallisten ansioiden puutteesta. Retoriikkasi antaa ymmärtää, että ajattelet näin olevan.

Mitä tulee lajienväliseen seksuaalisuuteen, huomaan, että asiaan liittyy sinulla voimakkaita tunnelatauksia. Koet tarinan peikot ihmistä alempiarvoiseksi (kuten ilmeisesti ylipäätään muut lajit kuin ihmisen). Sinulla on oletus, että lajienvälinen seksuaalinen kanssakäyminen on tuomittavaa ja ajattelet Sinisalon käsittelevän tätä tabua liian vähäisellä hienotunteisuudella. Tässä kohtaamme jälleen lukijan subjektiivisen tulkinnan.

Seksuaalisten halujen ja zoofilisen tabun välinen jännite saa Mikaelin liikkeelle tutkimaan ihmisen ja peikon suhdetta. Hän päätyy kyseenalaistamaan ihmisen ehdottoman vallan lajien keskuudessa ja toteamaan myös peikon olevan inhimillinen -- ja älykäs -- olento. Lopussa ihmisen ja pedon, ihmisen ja luonnon välinen valta-asetelma käännetään päälaelleen. Ilman seksuaalisuuden luomaa yhteyttä ja jännitettä olisi ollut epäjohdonmukaista saatella Mikael oivallukseensa. Kuten sanotkin, zoofiili näkee rakkautensa kohteen inhimillisenä. Myös Mikael zoofiilisiksi tulkitsemiensa tunteiden kautta havaitsee jo hyvissä ajoin ennen älyllistä oivallusta peikon olevan ihmisenkaltainen olento.

"Varikset olisivat olleet parempia luonnon vertauskuvia kuin alleviivatusti ihmistä alkeellisempi satuolento."

Hitchcock kulutti jo linnut loppuun. Kiinnostava vertailukohta kylläkin. Sekä Sinisalon teoksessa, että Linnuissa luonto kostaa ihmiselle sen tyrannian (Sinisalolla tähän tosin vain vihjaillaan).

Olet oikeassa siinä, että varmasti mielenkiintoisempia kohteita kuin peikot olisi löydettävissä. Itse olisin suosinut ehkä etanoita. Aivan huvin vuoksi.

theokratie kirjoitti:

En edelleenkään näe pohjaa väitteellesi, että seksuaalisuus olisi tarinan kannalta epäolennainen asia. Se on orgaaninen osa kerronnan etenemistä ja sen kautta koko tarinan problematiikka muotoutuu. Yksinkertaisesti ko. tarinaa ei ole olemassa ilman seksuaalisuuden kuvauksia. Siitä voidaan olla eri mieltä, onko tarina onnistunut kuvaus tietystä kuvitteellisesta, voimakasta seksuaalisuutta sisältäneestä kehityskulusta, mutta kiistän korostetun seksuaalisuuden olevan siinä päälleliimattu komponentti.

Muiden mainitsemiesi luonnollisten ja kauniiden asioiden tarkasteleminen olisi ollut keinotekoista, koska ne eivät liity tarinan sisällölliseen dynamiikkaan.

"Nyt olikin puhe kirjallisuudesta eikä roskaväen asenteista."

Kirjallisuusanalyysissa on keskeistä pohtia (jos haluaa analyysin olevan relevantti), minkälaisen dialogisen suhteen teos muodostaa todellisen lukijakuntansa kanssa. Kuvitteletko, että teoksen lukijakunta (tai ylipäätään ihmiskunta) jakautuu ryhmiin 'sivistyneistö' ja 'roskasakki'? Turpaan vetäviä homofoobikoita löytyy myös kirjoja lukevista ihmisistä. Ymmärrän, että pyrit dedusoimaan kirjaan kohdistuvan arvostelusi korkeakirjallisista laatuihanteista, mutta kiistän näiden kuvitteellisten ihanteidesi olevan sinällään arvokkaita analyyttisia apuvälineitä. Mauttomuus tai klisheisyys ei ole heikkous kirjoituksessa, jos siitä huolimatta lukijan ja kirjan välille syntyy vuorovaikutussuhde. Huomaan, että sinä et ole tavoittanut tätä suhdetta. Se, ettei teos iskenyt sinuun ei ole kuitenkaan osoitus teoksen yleisten kirjallisten ansioiden puutteesta. Retoriikkasi antaa ymmärtää, että ajattelet näin olevan.

Mitä tulee lajienväliseen seksuaalisuuteen, huomaan, että asiaan liittyy sinulla voimakkaita tunnelatauksia. Koet tarinan peikot ihmistä alempiarvoiseksi (kuten ilmeisesti ylipäätään muut lajit kuin ihmisen). Sinulla on oletus, että lajienvälinen seksuaalinen kanssakäyminen on tuomittavaa ja ajattelet Sinisalon käsittelevän tätä tabua liian vähäisellä hienotunteisuudella. Tässä kohtaamme jälleen lukijan subjektiivisen tulkinnan.

Seksuaalisten halujen ja zoofilisen tabun välinen jännite saa Mikaelin liikkeelle tutkimaan ihmisen ja peikon suhdetta. Hän päätyy kyseenalaistamaan ihmisen ehdottoman vallan lajien keskuudessa ja toteamaan myös peikon olevan inhimillinen -- ja älykäs -- olento. Lopussa ihmisen ja pedon, ihmisen ja luonnon välinen valta-asetelma käännetään päälaelleen. Ilman seksuaalisuuden luomaa yhteyttä ja jännitettä olisi ollut epäjohdonmukaista saatella Mikael oivallukseensa. Kuten sanotkin, zoofiili näkee rakkautensa kohteen inhimillisenä. Myös Mikael zoofiilisiksi tulkitsemiensa tunteiden kautta havaitsee jo hyvissä ajoin ennen älyllistä oivallusta peikon olevan ihmisenkaltainen olento.

"Varikset olisivat olleet parempia luonnon vertauskuvia kuin alleviivatusti ihmistä alkeellisempi satuolento."

Hitchcock kulutti jo linnut loppuun. Kiinnostava vertailukohta kylläkin. Sekä Sinisalon teoksessa, että Linnuissa luonto kostaa ihmiselle sen tyrannian (Sinisalolla tähän tosin vain vihjaillaan).

Olet oikeassa siinä, että varmasti mielenkiintoisempia kohteita kuin peikot olisi löydettävissä. Itse olisin suosinut ehkä etanoita. Aivan huvin vuoksi.

Lue lisää

'Muiden mainitsemiesi luonnollisten ja kauniiden asioiden tarkasteleminen olisi ollut keinotekoista, koska ne eivät liity tarinan sisällölliseen dynamiikkaan.'

Jos päähenkilöllä olisi ollut suolentoimintaongelmia ja ne olisi nostettu keskeiseen rooliin, ne olisivat liittyneet olennaisesti tarinan sisällölliseen dynamiikkaan. Umetus ja ripuli eivät nimittäin ole mitään muusta elämästä irrallisia sivuseikkoja, kuten olet varmaan havainnutkin, ja nuhainen nenäkin vaikuttaa olennaisesti elämän kulkuun.

Kirjailijan ratkaisuja ei voi selittää pelkästään toteamalla että ne on tehty valmiissa kirjassa, joten ne ovat välttämätömiä sen syntymisen kannalta. Sitä kutsutaan kehäpäättelyksi eikä se todista mitään.

'Turpaan vetäviä homofoobikoita löytyy myös kirjoja lukevista ihmisistä.'

Roskasakkikin oppii tiettävästi lukemaan ja turpiin vetäminen toisen oletetun alempiarvoisuuden nojalla on roskasakin tunnusmerkejä. Koulutustasolla, sosiaalisella asemalla ja varallisuudella ei ole mitään tekemistä roskasakin määrittelyn kanssa. Ajattelutavasta ja käyttäytymismalleista se johtuu.

Natsien rotuoppien kannattajat kuuluivat kiistatta roskasakkiin, mutta taustaltaan he olivat enimäkseen keskiluokkaisia, jopa kaikken raivopäisimmät.

'pyrit dedusoimaan kirjaan kohdistuvan arvostelusi korkeakirjallisista laatuihanteista, mutta kiistän näiden kuvitteellisten ihanteidesi olevan sinällään arvokkaita analyyttisia apuvälineitä'

Korkeakirjallisuudesta en välitä hevon heiluvia, koska se ei ole muuta kuin kokoelma sekavia ja alati muuttuvia sääntöjä, joiden avulla korkeakirjallisuuteen suuntautunut laumaihminen voi päätellä onko hänen lukemansa kirja sitä vai ei.

Laatuihanteita minulla on, ja niihin ei kuulu kuluneiden keinojen käyttäminen. Siinä ei ole haastetta, koska on paljon mistä ottaa mallia. Korkeatasoinen kirjallisuus tuo kirjallisuuteen jotain uutta.

'Mitä tulee lajienväliseen seksuaalisuuteen, huomaan, että asiaan liittyy sinulla voimakkaita tunnelatauksia. Koet tarinan peikot ihmistä alempiarvoiseksi (kuten ilmeisesti ylipäätään muut lajit kuin ihmisen). Sinulla on oletus, että lajienvälinen seksuaalinen kanssakäyminen on tuomittavaa ja ajattelet Sinisalon käsittelevän tätä tabua liian vähäisellä hienotunteisuudella. Tässä kohtaamme jälleen lukijan subjektiivisen tulkinnan.'

Tunnustat siis tappiosi. Se olisi tullut selville vähemmälläkin. Ei sinun olisi tarvinnut vaivautua leimaamaan minua liian asenteelliseksi, ennakkoluuloiseksi ja subjektiiviseksi ymärtämään sinun kantaasi. Yksikin näistä olisi riittänyt, koska en antanut aihetta niistä mihinkään. Ilmaisutapani oli objektiivinen, myös yhteisön normeihin viittaava mainintani, jonka siirsit turhia selittelemättä minun mielipiteekseni.

Varsinkin enakkoluuloiseksi leimaaminen olisi tehnyt asian riittävän tehokkaasti selväksi, koska mainitsin edellisessä kommentissani nimen omaan ettei epäinhimillisiä olentoja voi määritellä kylmästi ihmistä alempiarvoisemmiksi. Se varisjuttu siinä lopussa, muistathan? Se antaa pikemminkin ymmärtää minun pitävän eläimiä ja ihmisiä tasavertaisina olentoina, joilla on halu ja oikeus omanlaiseensa elämään. Tietenkin ihmiset käyttävät muita eläimiä ravinokseen, mutta eipä variskaan jätä ihmisen raatoa syömättä jos sellainen vastaan tulee. Niin se luonto vain toimii.

'Mauttomuus tai klisheisyys ei ole heikkous kirjoituksessa, jos siitä huolimatta lukijan ja kirjan välille syntyy vuorovaikutussuhde. Huomaan, että sinä et ole tavoittanut tätä suhdetta. Se, ettei teos iskenyt sinuun ei ole kuitenkaan osoitus teoksen yleisten kirjallisten ansioiden puutteesta.'

Joo. Miullakin on ollut nautinnollisia lukukokemuksia viihdekirjojen parissa. En kuitenkaan pitäisi sitä merkkinä viihdekirjallisuuden korkealaatuisuudesta. Korkeatasoinen ja nautinnollinen ovat kaksi eri asiaa. Siksi kirjallisuupalkintojakaan ei yleensä jaeta myyntilukujen mukaan.

'Hitchcock kulutti jo linnut loppuun.'

Eikä kuluttanut, vaan käytti niitä tavalla josta ei ole kliseeksi, koska se on aivan liian korkeatasoinen kenen tahansa jäljiteltäväksi. Lintujen psykologiaa hän ei hyödyntänyt oikeastaan lainkaan, sillä linnut eivät käyttäydy samoin kuin hänen elokuvassaan. Ne leffan fogelit oli turkasen vaikea saada käyttäytymään ohjaajan haluamalla tavalla.

'Sekä Sinisalon teoksessa, että Linnuissa luonto kostaa ihmiselle sen tyrannian'

Koko ajatus on typerä. Luonto ei kosta vaan muuttuu ihmisen toiminan vaikutuksesta. Jos ihminen toimii siten että luonto muuttuu hänelle epäedulliseksi paikaksi, se on hänen oma syynsä ja ongelmansa. Luonto ei ole älyllinen eikä olento, joten sen kuvaaminen sellaiseksi on harhaanjohtavaa.

'Olet oikeassa siinä, että varmasti mielenkiintoisempia kohteita kuin peikot olisi löydettävissä. Itse olisin suosinut ehkä etanoita.'

Ja mitä sitäkin olisi tullut jos Mikael olisi kohdannut Pessi-nimisen etanan? Ei ainakaan mukamas älykästä viittausta Pessiin ja Illusiaan, koska siinäkään jutussa Pessi ei ollut etana.

Tampio 2.0 Pro kirjoitti:

'Muiden mainitsemiesi luonnollisten ja kauniiden asioiden tarkasteleminen olisi ollut keinotekoista, koska ne eivät liity tarinan sisällölliseen dynamiikkaan.'

Jos päähenkilöllä olisi ollut suolentoimintaongelmia ja ne olisi nostettu keskeiseen rooliin, ne olisivat liittyneet olennaisesti tarinan sisällölliseen dynamiikkaan. Umetus ja ripuli eivät nimittäin ole mitään muusta elämästä irrallisia sivuseikkoja, kuten olet varmaan havainnutkin, ja nuhainen nenäkin vaikuttaa olennaisesti elämän kulkuun.

Kirjailijan ratkaisuja ei voi selittää pelkästään toteamalla että ne on tehty valmiissa kirjassa, joten ne ovat välttämätömiä sen syntymisen kannalta. Sitä kutsutaan kehäpäättelyksi eikä se todista mitään.

'Turpaan vetäviä homofoobikoita löytyy myös kirjoja lukevista ihmisistä.'

Roskasakkikin oppii tiettävästi lukemaan ja turpiin vetäminen toisen oletetun alempiarvoisuuden nojalla on roskasakin tunnusmerkejä. Koulutustasolla, sosiaalisella asemalla ja varallisuudella ei ole mitään tekemistä roskasakin määrittelyn kanssa. Ajattelutavasta ja käyttäytymismalleista se johtuu.

Natsien rotuoppien kannattajat kuuluivat kiistatta roskasakkiin, mutta taustaltaan he olivat enimäkseen keskiluokkaisia, jopa kaikken raivopäisimmät.

'pyrit dedusoimaan kirjaan kohdistuvan arvostelusi korkeakirjallisista laatuihanteista, mutta kiistän näiden kuvitteellisten ihanteidesi olevan sinällään arvokkaita analyyttisia apuvälineitä'

Korkeakirjallisuudesta en välitä hevon heiluvia, koska se ei ole muuta kuin kokoelma sekavia ja alati muuttuvia sääntöjä, joiden avulla korkeakirjallisuuteen suuntautunut laumaihminen voi päätellä onko hänen lukemansa kirja sitä vai ei.

Laatuihanteita minulla on, ja niihin ei kuulu kuluneiden keinojen käyttäminen. Siinä ei ole haastetta, koska on paljon mistä ottaa mallia. Korkeatasoinen kirjallisuus tuo kirjallisuuteen jotain uutta.

'Mitä tulee lajienväliseen seksuaalisuuteen, huomaan, että asiaan liittyy sinulla voimakkaita tunnelatauksia. Koet tarinan peikot ihmistä alempiarvoiseksi (kuten ilmeisesti ylipäätään muut lajit kuin ihmisen). Sinulla on oletus, että lajienvälinen seksuaalinen kanssakäyminen on tuomittavaa ja ajattelet Sinisalon käsittelevän tätä tabua liian vähäisellä hienotunteisuudella. Tässä kohtaamme jälleen lukijan subjektiivisen tulkinnan.'

Tunnustat siis tappiosi. Se olisi tullut selville vähemmälläkin. Ei sinun olisi tarvinnut vaivautua leimaamaan minua liian asenteelliseksi, ennakkoluuloiseksi ja subjektiiviseksi ymärtämään sinun kantaasi. Yksikin näistä olisi riittänyt, koska en antanut aihetta niistä mihinkään. Ilmaisutapani oli objektiivinen, myös yhteisön normeihin viittaava mainintani, jonka siirsit turhia selittelemättä minun mielipiteekseni.

Varsinkin enakkoluuloiseksi leimaaminen olisi tehnyt asian riittävän tehokkaasti selväksi, koska mainitsin edellisessä kommentissani nimen omaan ettei epäinhimillisiä olentoja voi määritellä kylmästi ihmistä alempiarvoisemmiksi. Se varisjuttu siinä lopussa, muistathan? Se antaa pikemminkin ymmärtää minun pitävän eläimiä ja ihmisiä tasavertaisina olentoina, joilla on halu ja oikeus omanlaiseensa elämään. Tietenkin ihmiset käyttävät muita eläimiä ravinokseen, mutta eipä variskaan jätä ihmisen raatoa syömättä jos sellainen vastaan tulee. Niin se luonto vain toimii.

'Mauttomuus tai klisheisyys ei ole heikkous kirjoituksessa, jos siitä huolimatta lukijan ja kirjan välille syntyy vuorovaikutussuhde. Huomaan, että sinä et ole tavoittanut tätä suhdetta. Se, ettei teos iskenyt sinuun ei ole kuitenkaan osoitus teoksen yleisten kirjallisten ansioiden puutteesta.'

Joo. Miullakin on ollut nautinnollisia lukukokemuksia viihdekirjojen parissa. En kuitenkaan pitäisi sitä merkkinä viihdekirjallisuuden korkealaatuisuudesta. Korkeatasoinen ja nautinnollinen ovat kaksi eri asiaa. Siksi kirjallisuupalkintojakaan ei yleensä jaeta myyntilukujen mukaan.

'Hitchcock kulutti jo linnut loppuun.'

Eikä kuluttanut, vaan käytti niitä tavalla josta ei ole kliseeksi, koska se on aivan liian korkeatasoinen kenen tahansa jäljiteltäväksi. Lintujen psykologiaa hän ei hyödyntänyt oikeastaan lainkaan, sillä linnut eivät käyttäydy samoin kuin hänen elokuvassaan. Ne leffan fogelit oli turkasen vaikea saada käyttäytymään ohjaajan haluamalla tavalla.

'Sekä Sinisalon teoksessa, että Linnuissa luonto kostaa ihmiselle sen tyrannian'

Koko ajatus on typerä. Luonto ei kosta vaan muuttuu ihmisen toiminan vaikutuksesta. Jos ihminen toimii siten että luonto muuttuu hänelle epäedulliseksi paikaksi, se on hänen oma syynsä ja ongelmansa. Luonto ei ole älyllinen eikä olento, joten sen kuvaaminen sellaiseksi on harhaanjohtavaa.

'Olet oikeassa siinä, että varmasti mielenkiintoisempia kohteita kuin peikot olisi löydettävissä. Itse olisin suosinut ehkä etanoita.'

Ja mitä sitäkin olisi tullut jos Mikael olisi kohdannut Pessi-nimisen etanan? Ei ainakaan mukamas älykästä viittausta Pessiin ja Illusiaan, koska siinäkään jutussa Pessi ei ollut etana.

Lue lisää

Kumpikaan meistä ei ole esittänyt johdonmukaisia teesejä, vaan molempien höpöttelyt pursuavat implisiittisiä merkityksiä. En siis näe, miten kummankaan 'teesi' voisi olla jäämässä tappiolle. Tai ehkä sinun mielestäsi keskustelu on kahden yksilön välinen koitos, jossa toinen suoriutuu voittajaksi?

Arvostelet minua kehäpäätelmästä, koska perustelen homoseksuaalisuuden luontevaa roolia Sinisalon teoksessa sillä, että se on orgaaninen osa juonen kulkua. Tarkoitukseni oli painottaa, ettei teoksen lukemisen perusteella voi väittää ko. teeman olevan keinotekoinen. Koska et pidä tätä relevanttina toteamuksena, oletan sinun tekevän päätelmäsi yksinomaan tuntemuksesi kirjoittajan motiiveista pohjalta. Tähän en voi ottaa kantaa, koska en tunne kirjailijan motiiveita. Voin ainoastaan todeta, että lukemassani teoksessa homoseksuaalisuus on harvinaisen näppärästi juotettu osaksi kokonaisuutta, näppärämmin kuin monissa muissa teoksissa.

Kuten toteat, sinulla on tietyt laatuihanteet, joista nyt eksplikoit erään. Et pidä kuluneiden keinojen käyttämisestä. Omasta mielestäni kirjailijan ei tule hämistellä paljonkaan käytettyjen teemojen tai kerrontatapojen käyttämistä. Kuluneisuus sinällään ei siis ole kovin korkealla omissa laatukriteereissäni.

Ymmärränkö keskustelumme ydinkohdan oikein?

Enkä muuten pyri ohittamaan väitteitäsi leimaamalla sinut ennakkoluuloiseksi. Pyrin provosoimaan sinua selittämään asiasi tarkemmin. Niin teetkin, koko ajan. Ainakin luulen ymmärtäväni näkökantaasi hieman paremmin.

Olen samaa mieltä, mitä tulee luonnon kostoon. On laimeaa nähdä luonto toimijana. Tämän asetelman suhteen en puolustele Sinisaloa.

theokratie kirjoitti:

Kumpikaan meistä ei ole esittänyt johdonmukaisia teesejä, vaan molempien höpöttelyt pursuavat implisiittisiä merkityksiä. En siis näe, miten kummankaan 'teesi' voisi olla jäämässä tappiolle. Tai ehkä sinun mielestäsi keskustelu on kahden yksilön välinen koitos, jossa toinen suoriutuu voittajaksi?

Arvostelet minua kehäpäätelmästä, koska perustelen homoseksuaalisuuden luontevaa roolia Sinisalon teoksessa sillä, että se on orgaaninen osa juonen kulkua. Tarkoitukseni oli painottaa, ettei teoksen lukemisen perusteella voi väittää ko. teeman olevan keinotekoinen. Koska et pidä tätä relevanttina toteamuksena, oletan sinun tekevän päätelmäsi yksinomaan tuntemuksesi kirjoittajan motiiveista pohjalta. Tähän en voi ottaa kantaa, koska en tunne kirjailijan motiiveita. Voin ainoastaan todeta, että lukemassani teoksessa homoseksuaalisuus on harvinaisen näppärästi juotettu osaksi kokonaisuutta, näppärämmin kuin monissa muissa teoksissa.

Kuten toteat, sinulla on tietyt laatuihanteet, joista nyt eksplikoit erään. Et pidä kuluneiden keinojen käyttämisestä. Omasta mielestäni kirjailijan ei tule hämistellä paljonkaan käytettyjen teemojen tai kerrontatapojen käyttämistä. Kuluneisuus sinällään ei siis ole kovin korkealla omissa laatukriteereissäni.

Ymmärränkö keskustelumme ydinkohdan oikein?

Enkä muuten pyri ohittamaan väitteitäsi leimaamalla sinut ennakkoluuloiseksi. Pyrin provosoimaan sinua selittämään asiasi tarkemmin. Niin teetkin, koko ajan. Ainakin luulen ymmärtäväni näkökantaasi hieman paremmin.

Olen samaa mieltä, mitä tulee luonnon kostoon. On laimeaa nähdä luonto toimijana. Tämän asetelman suhteen en puolustele Sinisaloa.

Lue lisää

'Kumpikaan meistä ei ole esittänyt johdonmukaisia teesejä, vaan molempien höpöttelyt pursuavat implisiittisiä merkityksiä. En siis näe, miten kummankaan 'teesi' voisi olla jäämässä tappiolle. Tai ehkä sinun mielestäsi keskustelu on kahden yksilön välinen koitos, jossa toinen suoriutuu voittajaksi?'

Tällaiset keskustelut ovat luonteeltaan kilpailuja. Voittajaa ei ehkä saada selville, mutta silti näissä testataan subjektiivisien mielipiteiden luotettavuutta ja saadaan vähän älyllistä hupia siinä sivussa. Jos et ole tähän tyytyväinen, perusta keskinäisen kehumisen kerho jossa kaikki ovat samaa mieltä kaikesta. Sitten pääset käymään keskusteluja joissa kaikki ovat samaa mieltä eikä häviöstä ole pelkoa. Itse pidän sellaista 'keskustelemista' lähinnä kafkamaisena painajaisena.


'Arvostelet minua kehäpäätelmästä, koska perustelen homoseksuaalisuuden luontevaa roolia Sinisalon teoksessa sillä, että se on orgaaninen osa juonen kulkua. Tarkoitukseni oli painottaa, ettei teoksen lukemisen perusteella voi väittää ko. teeman olevan keinotekoinen.'


Tee mielikuvitustesti. Kuvittele löytäväsi roskiksesta menninkäisen ja mieti mitä kaikea siitä voisi seurata. Karsi tavanomaiset ja huonot tarinan ainekset pois ja katso mitä jää jäljelle. Mahtaako yhä vaikuttaa siltä että tarinan pitäisi keskittyä homoseksuaalisuuden ihmettelemiseen?

'Voin ainoastaan todeta, että lukemassani teoksessa homoseksuaalisuus on harvinaisen näppärästi juotettu osaksi kokonaisuutta, näppärämmin kuin monissa muissa teoksissa.'

Kehäpäättelet yhä. Ei se että jokin on saumaton ja luonteva osa tarinaa ei todista etteikö sille voisi löytyä parempiakin vaihtoehtoja. Pelkistä kliseistäkin on mahdollista kehitellä luonteva ja toimiva kokonaisuus.

Oletkohan sinä hämäntynyt siitä Finlandiapalkinnosta? Ei se todista että sen saanut kirja olisi hyvä. Korkeintaa siitä voi päätällä että sen saanut kirja voi olla hyvä, ainakin jos sellaisesta satuu pitämään.

'Kuten toteat, sinulla on tietyt laatuihanteet, joista nyt eksplikoit erään. Et pidä kuluneiden keinojen käyttämisestä. Omasta mielestäni kirjailijan ei tule hämistellä paljonkaan käytettyjen teemojen tai kerrontatapojen käyttämistä. Kuluneisuus sinällään ei siis ole kovin korkealla omissa laatukriteereissäni.

Ymmärränkö keskustelumme ydinkohdan oikein?'

Ymmärrät aivan oikein. Minä todellakin viihdyn paremmin huonosti kirjoitetun scifin kuin korkeakirjallisien plagiaattikokoelmien parissa, koska ei ole vielä tullut vastaan scifitarinaa jossa ei olisi edes pyrkimystä omien ideoiden keksimiseen. Wannabe-Dostojevskien ja muiden epäomaperäisyyttä ihannoivien tuhertelijoiden kyhäelmiä on tullut luetuksi aivan liian paljon.

Tampio 2.0 Pro kirjoitti:

'Kumpikaan meistä ei ole esittänyt johdonmukaisia teesejä, vaan molempien höpöttelyt pursuavat implisiittisiä merkityksiä. En siis näe, miten kummankaan 'teesi' voisi olla jäämässä tappiolle. Tai ehkä sinun mielestäsi keskustelu on kahden yksilön välinen koitos, jossa toinen suoriutuu voittajaksi?'

Tällaiset keskustelut ovat luonteeltaan kilpailuja. Voittajaa ei ehkä saada selville, mutta silti näissä testataan subjektiivisien mielipiteiden luotettavuutta ja saadaan vähän älyllistä hupia siinä sivussa. Jos et ole tähän tyytyväinen, perusta keskinäisen kehumisen kerho jossa kaikki ovat samaa mieltä kaikesta. Sitten pääset käymään keskusteluja joissa kaikki ovat samaa mieltä eikä häviöstä ole pelkoa. Itse pidän sellaista 'keskustelemista' lähinnä kafkamaisena painajaisena.


'Arvostelet minua kehäpäätelmästä, koska perustelen homoseksuaalisuuden luontevaa roolia Sinisalon teoksessa sillä, että se on orgaaninen osa juonen kulkua. Tarkoitukseni oli painottaa, ettei teoksen lukemisen perusteella voi väittää ko. teeman olevan keinotekoinen.'


Tee mielikuvitustesti. Kuvittele löytäväsi roskiksesta menninkäisen ja mieti mitä kaikea siitä voisi seurata. Karsi tavanomaiset ja huonot tarinan ainekset pois ja katso mitä jää jäljelle. Mahtaako yhä vaikuttaa siltä että tarinan pitäisi keskittyä homoseksuaalisuuden ihmettelemiseen?

'Voin ainoastaan todeta, että lukemassani teoksessa homoseksuaalisuus on harvinaisen näppärästi juotettu osaksi kokonaisuutta, näppärämmin kuin monissa muissa teoksissa.'

Kehäpäättelet yhä. Ei se että jokin on saumaton ja luonteva osa tarinaa ei todista etteikö sille voisi löytyä parempiakin vaihtoehtoja. Pelkistä kliseistäkin on mahdollista kehitellä luonteva ja toimiva kokonaisuus.

Oletkohan sinä hämäntynyt siitä Finlandiapalkinnosta? Ei se todista että sen saanut kirja olisi hyvä. Korkeintaa siitä voi päätällä että sen saanut kirja voi olla hyvä, ainakin jos sellaisesta satuu pitämään.

'Kuten toteat, sinulla on tietyt laatuihanteet, joista nyt eksplikoit erään. Et pidä kuluneiden keinojen käyttämisestä. Omasta mielestäni kirjailijan ei tule hämistellä paljonkaan käytettyjen teemojen tai kerrontatapojen käyttämistä. Kuluneisuus sinällään ei siis ole kovin korkealla omissa laatukriteereissäni.

Ymmärränkö keskustelumme ydinkohdan oikein?'

Ymmärrät aivan oikein. Minä todellakin viihdyn paremmin huonosti kirjoitetun scifin kuin korkeakirjallisien plagiaattikokoelmien parissa, koska ei ole vielä tullut vastaan scifitarinaa jossa ei olisi edes pyrkimystä omien ideoiden keksimiseen. Wannabe-Dostojevskien ja muiden epäomaperäisyyttä ihannoivien tuhertelijoiden kyhäelmiä on tullut luetuksi aivan liian paljon.

Lue lisää

Minulle keskustelemisen keskeisin funktio on ymmärryksen lisääminen. Jos kummallakaan ei ole selviä teesejä, kyse on leikkisästä pyörittelemisestä, jota nämä keskustelupalstat nyt yleensäkin edustavat. Ihan viihdyttäväähän tämä on. En kuitenkaan kilpaile. Päämäärätön egojen toisiinsa töykkiminen on minusta tympeää. Vakavat ja päämäärätietoiset keskustelutkaan eivät ole minulle kilpailuja, vaan dialektinen media keskustelijoiden teesien kokeilemiseksi. Päämääränäni ei ole myöskään "keskinäinen kehuminen", vaan yhteistyöllä sellaisen lopputuloksen käsitteellinen muotoileminen, jonka molemmat ymmärtävät ja allekirjoittavat.

Mutta niin, takaisin Sinisaloon.

Taas sanot tarinan keskittyvän homoseksuaalisuuden ihmettelemiseen. Millä perusteella esität tämän väitteen? Minä olen esittänyt, että tarinassa ja kerronnassa ei ole mitään osoitusta siitä, että homoseksuaalisuutta korostettaisiin sinun esittämälläsi tavalla. Väität toistuvasti, että homoseksuaalisuus on erityisasemassa tarinassa. Et ole kuitenkaan kertaakaan ilmaissut selvästi, mistä olet tämän käsityksen repäissyt. Missä suhteessa tarina keskittyy homoseksuaalisuuden ihmettelemiseen?

"Kehäpäättelet yhä."

Jo edellisessä viestissäni pyrin selittämään sinulle, että kyseessä ei ole kehäpäätelmä, koska on olemassa tarinoita, joissa on kerronnan etenemisen kannalta epäolennaisempia ja keinotekoisemmin kokonaisuuden juotettuja teemoja kuin mitä homoseksuaalisuus on Sinisalon romaanissa. Teoksen sisäisen johdonmukaisuuden tarkastelu on relevanttia suhteessa muuhun kirjallisuuteen, jossa homoseksuaalisuus on ollut läsnä.

"Ei se että jokin on saumaton ja luonteva osa tarinaa ei todista etteikö sille voisi löytyä parempiakin vaihtoehtoja."

Pitää paikkansa. Kuten aiemminkin taisin mainita, kyllä useinkin on mahdollista löytää vaihtoehtoisia teemoja. Voimme arvailla, olisiko teos ollut ansiokkaampi, jos se olisi ollut toisenlainen. Itselleni sinun ongelmana näkemäsi homoseksuaalisuuden teema ei kuitenkaan näyttäydy teoksen heikkoutena.

"Oletkohan sinä hämäntynyt siitä Finlandiapalkinnosta? Ei se todista että sen saanut kirja olisi hyvä. Korkeintaa siitä voi päätällä että sen saanut kirja voi olla hyvä, ainakin jos sellaisesta satuu pitämään."

Lainatakseni aiemmin käyttämääsi ilmausta, en välitä palkinnoista hevon heiluvia. En ainakaan sen jälkeen, kun olen teoksen lukenut ja muodostanut siihen henkilökohtaisen suhteen. Tuskin olisin itse ko. teokselle palkintoa antanut.

theokratie kirjoitti:

Minulle keskustelemisen keskeisin funktio on ymmärryksen lisääminen. Jos kummallakaan ei ole selviä teesejä, kyse on leikkisästä pyörittelemisestä, jota nämä keskustelupalstat nyt yleensäkin edustavat. Ihan viihdyttäväähän tämä on. En kuitenkaan kilpaile. Päämäärätön egojen toisiinsa töykkiminen on minusta tympeää. Vakavat ja päämäärätietoiset keskustelutkaan eivät ole minulle kilpailuja, vaan dialektinen media keskustelijoiden teesien kokeilemiseksi. Päämääränäni ei ole myöskään "keskinäinen kehuminen", vaan yhteistyöllä sellaisen lopputuloksen käsitteellinen muotoileminen, jonka molemmat ymmärtävät ja allekirjoittavat.

Mutta niin, takaisin Sinisaloon.

Taas sanot tarinan keskittyvän homoseksuaalisuuden ihmettelemiseen. Millä perusteella esität tämän väitteen? Minä olen esittänyt, että tarinassa ja kerronnassa ei ole mitään osoitusta siitä, että homoseksuaalisuutta korostettaisiin sinun esittämälläsi tavalla. Väität toistuvasti, että homoseksuaalisuus on erityisasemassa tarinassa. Et ole kuitenkaan kertaakaan ilmaissut selvästi, mistä olet tämän käsityksen repäissyt. Missä suhteessa tarina keskittyy homoseksuaalisuuden ihmettelemiseen?

"Kehäpäättelet yhä."

Jo edellisessä viestissäni pyrin selittämään sinulle, että kyseessä ei ole kehäpäätelmä, koska on olemassa tarinoita, joissa on kerronnan etenemisen kannalta epäolennaisempia ja keinotekoisemmin kokonaisuuden juotettuja teemoja kuin mitä homoseksuaalisuus on Sinisalon romaanissa. Teoksen sisäisen johdonmukaisuuden tarkastelu on relevanttia suhteessa muuhun kirjallisuuteen, jossa homoseksuaalisuus on ollut läsnä.

"Ei se että jokin on saumaton ja luonteva osa tarinaa ei todista etteikö sille voisi löytyä parempiakin vaihtoehtoja."

Pitää paikkansa. Kuten aiemminkin taisin mainita, kyllä useinkin on mahdollista löytää vaihtoehtoisia teemoja. Voimme arvailla, olisiko teos ollut ansiokkaampi, jos se olisi ollut toisenlainen. Itselleni sinun ongelmana näkemäsi homoseksuaalisuuden teema ei kuitenkaan näyttäydy teoksen heikkoutena.

"Oletkohan sinä hämäntynyt siitä Finlandiapalkinnosta? Ei se todista että sen saanut kirja olisi hyvä. Korkeintaa siitä voi päätällä että sen saanut kirja voi olla hyvä, ainakin jos sellaisesta satuu pitämään."

Lainatakseni aiemmin käyttämääsi ilmausta, en välitä palkinnoista hevon heiluvia. En ainakaan sen jälkeen, kun olen teoksen lukenut ja muodostanut siihen henkilökohtaisen suhteen. Tuskin olisin itse ko. teokselle palkintoa antanut.

Lue lisää

Keskustelun ymmärrystä lisäävä vaikutus johtuu juuri erilaisien näkemyksien välisestä konfliksita, joka kannustaa pohtimaan näkemyksiään tarkemmin. Kilpailuelementti ei ehkä ole keskeisessä roolissa eikä kohdistu niinkään vastustajan näkemyksien romuttamiseen kuin omien jatkokehittelemiseen, mutta se on läsnä. Ei kaikki kilpailu ole samanlaista kuin vaikkapa nyrkkeily.

'Päämääränäni ei ole myöskään "keskinäinen kehuminen", vaan yhteistyöllä sellaisen lopputuloksen käsitteellinen muotoileminen, jonka molemmat ymmärtävät ja allekirjoittavat.'

Eli pyrit voittamaan minut jollain tasolla. Jos pyrkisit vain käymään subjektiivisien näkemyksien välistä dialogia, ymmärtäisit jo etteme me pääse muunlaiseen kompromissiin kuin siihen että kummallakin on omat näkemyksensä eikä niiden perusteluista taida tulla loppua. Makuaisoista kiistellessä on turha yrittää uskoa että kompromissin saavuttaminen olisi pakosti mahdollista.

Se että homoseksiaalisuus yleensä nostetaan keskeiseen roliin on minun mielestäni aivan riittävä todiste kliseen kierrättämisestä.
Sitä ei ehkä tuoda esiin sensaatiohakuisesti, mutta jotain kertoo sekin että se yleensä on velokeilassa. Brutaali kohtaus, jossa Mikael vetäisi kuivat homopornolehden parissa olisi itse asiassa luontevampi ratkaisu. Se sentään jättäisi tilaa tuoreempien ja aiheeseen paremmin sopivien teemojen käsittelemiselle. Miksi yleensä kirjoittaa menninkäisestä jos aikoo käsitellä inhimillistä seksuaalisuutta. Lupaava aihe menee hukkaan ilman kunollista kehittelyä.

'Itselleni sinun ongelmana näkemäsi homoseksuaalisuuden teema ei kuitenkaan näyttäydy teoksen heikkoutena.'

Äläs pane sanoja minun suuhuni. Ei se minusta ole ongelmallinen teema. Se on minusta mielenkiinoton ja tympäisevä teema. Korkeintaan Sinisalon olisi kannattanut pitää sitä ongelmallisena kirjoittaessaan. Nyt sekin on myöhäistä, sillä se todella on heikkous.

'Jo edellisessä viestissäni pyrin selittämään sinulle, että kyseessä ei ole kehäpäätelmä, koska on olemassa tarinoita, joissa on kerronnan etenemisen kannalta epäolennaisempia ja keinotekoisemmin kokonaisuuden juotettuja teemoja kuin mitä homoseksuaalisuus on Sinisalon romaanissa. Teoksen sisäisen johdonmukaisuuden tarkastelu on relevanttia suhteessa muuhun kirjallisuuteen, jossa homoseksuaalisuus on ollut läsnä.'

Tässä kysymyksessä näkemyksemme eivät taida olla kompromissikelpoisia. Minä en ainakaan tule koskaan tunnustamaan että teeman luonteva punominen osaksi tarinaa todistaisi että sen käyttäminen olisi ollut tarinan kannalta välttämätöntä.

Tampio 2.0 Pro kirjoitti:

Keskustelun ymmärrystä lisäävä vaikutus johtuu juuri erilaisien näkemyksien välisestä konfliksita, joka kannustaa pohtimaan näkemyksiään tarkemmin. Kilpailuelementti ei ehkä ole keskeisessä roolissa eikä kohdistu niinkään vastustajan näkemyksien romuttamiseen kuin omien jatkokehittelemiseen, mutta se on läsnä. Ei kaikki kilpailu ole samanlaista kuin vaikkapa nyrkkeily.

'Päämääränäni ei ole myöskään "keskinäinen kehuminen", vaan yhteistyöllä sellaisen lopputuloksen käsitteellinen muotoileminen, jonka molemmat ymmärtävät ja allekirjoittavat.'

Eli pyrit voittamaan minut jollain tasolla. Jos pyrkisit vain käymään subjektiivisien näkemyksien välistä dialogia, ymmärtäisit jo etteme me pääse muunlaiseen kompromissiin kuin siihen että kummallakin on omat näkemyksensä eikä niiden perusteluista taida tulla loppua. Makuaisoista kiistellessä on turha yrittää uskoa että kompromissin saavuttaminen olisi pakosti mahdollista.

Se että homoseksiaalisuus yleensä nostetaan keskeiseen roliin on minun mielestäni aivan riittävä todiste kliseen kierrättämisestä.
Sitä ei ehkä tuoda esiin sensaatiohakuisesti, mutta jotain kertoo sekin että se yleensä on velokeilassa. Brutaali kohtaus, jossa Mikael vetäisi kuivat homopornolehden parissa olisi itse asiassa luontevampi ratkaisu. Se sentään jättäisi tilaa tuoreempien ja aiheeseen paremmin sopivien teemojen käsittelemiselle. Miksi yleensä kirjoittaa menninkäisestä jos aikoo käsitellä inhimillistä seksuaalisuutta. Lupaava aihe menee hukkaan ilman kunollista kehittelyä.

'Itselleni sinun ongelmana näkemäsi homoseksuaalisuuden teema ei kuitenkaan näyttäydy teoksen heikkoutena.'

Äläs pane sanoja minun suuhuni. Ei se minusta ole ongelmallinen teema. Se on minusta mielenkiinoton ja tympäisevä teema. Korkeintaan Sinisalon olisi kannattanut pitää sitä ongelmallisena kirjoittaessaan. Nyt sekin on myöhäistä, sillä se todella on heikkous.

'Jo edellisessä viestissäni pyrin selittämään sinulle, että kyseessä ei ole kehäpäätelmä, koska on olemassa tarinoita, joissa on kerronnan etenemisen kannalta epäolennaisempia ja keinotekoisemmin kokonaisuuden juotettuja teemoja kuin mitä homoseksuaalisuus on Sinisalon romaanissa. Teoksen sisäisen johdonmukaisuuden tarkastelu on relevanttia suhteessa muuhun kirjallisuuteen, jossa homoseksuaalisuus on ollut läsnä.'

Tässä kysymyksessä näkemyksemme eivät taida olla kompromissikelpoisia. Minä en ainakaan tule koskaan tunnustamaan että teeman luonteva punominen osaksi tarinaa todistaisi että sen käyttäminen olisi ollut tarinan kannalta välttämätöntä.

Lue lisää

"Eli pyrit voittamaan minut jollain tasolla. Jos pyrkisit vain käymään subjektiivisien näkemyksien välistä dialogia, ymmärtäisit jo etteme me pääse muunlaiseen kompromissiin kuin siihen että kummallakin on omat näkemyksensä eikä niiden perusteluista taida tulla loppua. Makuaisoista kiistellessä on turha yrittää uskoa että kompromissin saavuttaminen olisi pakosti mahdollista."

Yhteisymmärrys voi koskea myös näkemyksien yhteensovittamattomuutta. Olemme jo keskustelussamme kartoittaneet pari konfliktipintaa, joiden katoaminen ei vaikuta todennäköiseltä, eikä ole edes relevanttia, kyseessä kun on maailmankatsomuksellisesti suhteellisen merkityksetön mieltymyspohjainen ristiriitatilanne. Mielestäni hyvä tulos subjektiivisten näkemysten välisessä dialogissa on se, että molemmat keskustelun osapuolet ymmärtävät, missä toinen seisoo.

Kirjoittaessani sinun kokevan homoseksuaalisuuden teeman ongelmallisena, tarkoitukseni ei ollut vihjata, että kokisit sen henkilökohtaisesti hankalana. Tarkoitin, että näet teeman olevan ongelma tarinassa, siis alunperin juuri Sinisalon ongelma.

"Minä en ainakaan tule koskaan tunnustamaan että teeman luonteva punominen osaksi tarinaa todistaisi että sen käyttäminen olisi ollut tarinan kannalta välttämätöntä"

En minäkään sano, että mikään teema olisi minkään tarinan kannalta välttämätön. Sanon, että teema voi olla luonteva tai epäluonteva osa tarinaa. Tai, vielä jyrkemmin, teema voi olla orgaaninen tai keinotekoinen osa tarinaa.

theokratie kirjoitti:

"Eli pyrit voittamaan minut jollain tasolla. Jos pyrkisit vain käymään subjektiivisien näkemyksien välistä dialogia, ymmärtäisit jo etteme me pääse muunlaiseen kompromissiin kuin siihen että kummallakin on omat näkemyksensä eikä niiden perusteluista taida tulla loppua. Makuaisoista kiistellessä on turha yrittää uskoa että kompromissin saavuttaminen olisi pakosti mahdollista."

Yhteisymmärrys voi koskea myös näkemyksien yhteensovittamattomuutta. Olemme jo keskustelussamme kartoittaneet pari konfliktipintaa, joiden katoaminen ei vaikuta todennäköiseltä, eikä ole edes relevanttia, kyseessä kun on maailmankatsomuksellisesti suhteellisen merkityksetön mieltymyspohjainen ristiriitatilanne. Mielestäni hyvä tulos subjektiivisten näkemysten välisessä dialogissa on se, että molemmat keskustelun osapuolet ymmärtävät, missä toinen seisoo.

Kirjoittaessani sinun kokevan homoseksuaalisuuden teeman ongelmallisena, tarkoitukseni ei ollut vihjata, että kokisit sen henkilökohtaisesti hankalana. Tarkoitin, että näet teeman olevan ongelma tarinassa, siis alunperin juuri Sinisalon ongelma.

"Minä en ainakaan tule koskaan tunnustamaan että teeman luonteva punominen osaksi tarinaa todistaisi että sen käyttäminen olisi ollut tarinan kannalta välttämätöntä"

En minäkään sano, että mikään teema olisi minkään tarinan kannalta välttämätön. Sanon, että teema voi olla luonteva tai epäluonteva osa tarinaa. Tai, vielä jyrkemmin, teema voi olla orgaaninen tai keinotekoinen osa tarinaa.

Lue lisää

Hyvän kommentinpa heitit. Väittelyä on tuon perusteella hankala jatkaa, joten haastajana liikkeelle lähteneenä keksinet jotain muuta mikäli aiot vielä jatkaa.

Onko joku syy sille, että tarjoat kirjaa yläasteikäiselle? Ei sinänsä, minä suosittelisin sitä puolelle maailmaa ;) mutta miksi ihmeessä juuri tietylle ikäluokalle, jossa vielä on todella suuri hajonta kypsyyden suhteen?