Tuntuu etten enää jaksa! Oon jo vuosia kärsinyt masennuksesta, mutta apua en siihen en oo koskaan osannut hakea.
Opin jo pienenä peittämään todelliset tunteet kodin ulkopuolelle mentäessä... vaikka sisällä kiehui, olin kaikille se kiltti, hiljainen ja sulkeutunut tyttö. Vuosi vuodelta se on vaan vaikeempaa. Oon muuttanut monesti ja vaihtanut työpaikkaa, jotta olis helpompi kun ei tuu liian tutuksi. Mutta nyt en vaan
jaksa. Enkä silti osaa hakea apua.
Takana on viiltelyä, itsetuhoisia ajatuksia ja suunnitelmia. En jaksa tavata ystäviä, en pitää kotia kunnossa. Syöminen ja nukkuminen on ainoat ilot elämässä. Siis silloin kun uni tulee. Ruoka kyllä maistuu aina. Kalsaritkännit oli yhessä vaiheessa paras tapa rentoutua... joka viikko. Saan itkupotkuraivareita vähän väliä... ihan pikkuasioista.
Pidän itteäni laiskana, rumana, tyhmänä, saamattomana. Vaikka tiedän ettei se ole totta, mun päähän on jäänyt isoäitini lause: "Ei masennus ole sairaus. Se on vain laiskuutta, ja ne lääkkeet ihmisen sairastuttaa.
Oon vaan niin väsynyt ja umpikujassa.
Opin jo pienenä peittämään todelliset tunteet kodin ulkopuolelle mentäessä... vaikka sisällä kiehui, olin kaikille se kiltti, hiljainen ja sulkeutunut tyttö. Vuosi vuodelta se on vaan vaikeempaa. Oon muuttanut monesti ja vaihtanut työpaikkaa, jotta olis helpompi kun ei tuu liian tutuksi. Mutta nyt en vaan
jaksa. Enkä silti osaa hakea apua.
Takana on viiltelyä, itsetuhoisia ajatuksia ja suunnitelmia. En jaksa tavata ystäviä, en pitää kotia kunnossa. Syöminen ja nukkuminen on ainoat ilot elämässä. Siis silloin kun uni tulee. Ruoka kyllä maistuu aina. Kalsaritkännit oli yhessä vaiheessa paras tapa rentoutua... joka viikko. Saan itkupotkuraivareita vähän väliä... ihan pikkuasioista.
Pidän itteäni laiskana, rumana, tyhmänä, saamattomana. Vaikka tiedän ettei se ole totta, mun päähän on jäänyt isoäitini lause: "Ei masennus ole sairaus. Se on vain laiskuutta, ja ne lääkkeet ihmisen sairastuttaa.
Oon vaan niin väsynyt ja umpikujassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Harmi että läheinen ihminen päästi suustaan tuollaista paskaa. Onneksi tiedät että mummusi ei tiennyt mistä puhui.
Nyt sinun on vaan otettava yhteyttä mielenterveystoimistoon tai terkkariin.
Kirjoita vaikka lapulle oireesi ja tuntemuksesi.
Älä suostu siihen että sinulle lätkäistään jotkun pillerit ja potkaistaan ilman keskustelu-hoitosuhdetta keskenäsi selviytymään.
Se on vähän pöljää kun tuossa kunnossa joutuu sen tekemään, mutta ei se helpommaksi ajan kanssa tule.
Sinullakin on jo todennäköisesti vaikeasta masennuksesta kyse, joka olisi pitänyt ottaa käsittelyyn jo silloin kun se vielä oli lievää.
Kyllä masennus on sairaus. Käänät vihasi itseäsi kohti. Sinun pitää oppia työstämään vihaasi: pian räjähdät. Ala vaikka kirjoittamaan muistelmia mikä sinua on vuosien varrella mätänyt.Masennusta voidaan hoitaa.
Onko syytä masennukseenne selvitetty? Onko tarkistettu verikokeella esim. kilpirauhasarvot, verensokeri, B12-vitamiinipitoisuus? Onko teillä kipuja?Jos on, onko niihin riittävä kipulääkitys?
Olen kuullut myös,että potilas on kertonut lääkärille vuosikausia kestäneestä väsymyksestään ja lääkäri on määrännyt masennuslääkettä, vaikka tosiasissa potilaalla olikin hoitamaton astma. Sairastan itse astmaa ja kun se on huonossa tasapainossa olen todella väsynyt ja masentunut.
Kannattaa käydä tutustumassa oheiseen linkkiin http://www.masennussattuu.fi/ .
Kelan kautta voi saada kuntoutuspsykoterapiaa, josta löydät tietoa http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/251110101808SV
Kelan kautta on mahdollisuus päästä myös kuntoutukseen, josta saa vertaistukea ja vinkkejä masennuksen omahoitoon. Kannattaa käydä katsomassa millaisia kursseja on tarjolla http://asiointi.kela.fi/kz_app/KZInternetApplication .
Masennuksesta toipuminen on vuosien prosessi. Olennaista toipumisessa on oppia olemaan itselleen armollinen eikä vaatia itseltään liikaa. Kukaan muu ei pidä fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistasi huolta kuin sinä itse.