uni tulkittavaksi

en muista unen alkua, mutta oli talvi, ja osasin leijua(lentää). Olin
kotikaupungissani,samannäköisessä apikassa, kuin entinen päiväkotini pienenä oli, tai siis sen piahalla. Piha vain on oikeasti ihan litteä ja
aivan maan tasalla. Nyt unessa se oli korkeammalla, rinteessä ja pihakin oli
isompi, eikä leikkikaluja ollut. Olen ollut siinä piakassa aikaisemminkin
unessa, eri unessa tosin.
Piha oli täynnä kettuja, ja olin kiinnostunut niistä, leijuin hangen
yläpuolella
ja seurailin niiden jälkiä. Hangessa oli myös pöllöjen ja myyrien saalistusisku
jälkiä, ja puissa istui mustia korppeja, katselemassa hiljaista leijumistani.
Satoi hiljalleen lunta, ja maassa oleva oli puuterimaisen pehmeää.
Yhtäkkiä piha alkoi toiselta puoleta muistuttaa meidän kotitalon minun entisen
ikkunani puoleista pihaa, tosin metsäisempänä, ihan kuin aikoja sitten
ennenkuin yhtään taloa oli sille paikalle rakennettu, ja paikka oli metsittynyt
umpeen. Tunnistin kuitenkin paikan ja hymyilin ja olin haltioissani, koska se
oli kaunis. Alkoi olla myöhäinen kevät ja koko maa oli täynään valkovuokkoja
lumen seassa, purot solisivat ja rusakot loikkivat kettuja pakoon. Valoa vasten
näkyi koivun oksissa hienoista vaaleanvihreää.
Minulla oli autuas ja onnellinen ja hyvä olo.Minulla oli ylläni pikimusta
harsomekko, ja siivet joilla leijuin olivat mustat, sellaiset pääskysensiiven
oloiset. Hiukseni olivat pitkät ja auki, ja lepattivat tuulessa. Yhtäkkiä
tiesin että olen kuollut, mutta en hämmentynyt ajatuksesta.