Olen aina halunnut tietää, että muistatko, kaipaatko, rakastatko minua? Minä en pysty unohtamaan sinua. Minusta sinä olet upea mies, pidän kaikesta sinussa. On niin kuin olisin tuntenut sinut aina.
Rehellisyyden nimissä minun pitäisi kysyä muistatko, kaipaatko, rakastaisitko minua? Haluaisitko minut elämänkumppaniksesi? Emme tunne toisiamme, tiedämme toisemme, mutta emme tunne. Ja silti luotan sinuun. Luottaisin sinuun. Ja sinä voisit luottaa minuun. Minä tiedän sinusta ehkä enemmän kuin sinä minusta, ehkä mietit olenko vielä varattu. Ehkäpä olet itse varattu ?
Jospa minä en tehnytkään sinuun samanlaista vaikutusta kuin sinä minuun. Todellisuutta on luultavasti se että sinä et edes muista minua tai edes nimeäni.
Satoja, tuhansia miehiä olen nähnyt, tavannut ohimennen eikä kukaan heistä ole sinä. Ketään en muista niin kuin sinua. Rakastaisin sinua.
Mietin mitä sinulle kuuluu, mitä teet, onko kaikki hyvin elämässäsi? Haluaisin hymyillä sinulle, katsoa syvälle sinivihreisiin silmiisi ja silittää poskestasi hellästi. Halaisin sinua lämpimästi ja keskusteltaisiin. Aluksi jäykästi ja sitten vapautuneesti kuten vanhat ystävät jotka eivät ole nähneet toisiaan pitkiin aikoihin.
Olen koettanut sinut unohtaa ja elää arkista elämääni. Aina sinä putkahdat ajatuksiini. Järjellä en pysty tätä ymmärtämään joten katson asiaa sydämelläni. Näen sinusta unta aina silloin tällöin. Toivon että sinä kaipaat minua samalla tavalla. Todennäköisesti et, mutta toisaalta mikään ei ole elämässä varmaa (paitsi kuolema). Uskon että tällainen, sanoisinko tahdonvastainen kaipaus, jotakuta kohtaan ei voi olla täysin yksipuolinen. Tai no voi olla, mutta haluan uskoa, toivoa. Muistan kuitenkin kauniin katseesi ja käytöksesi minua kohtaan. Tunsin itseni rakastetuksi kun vain seisoit hetken lähelläni ja tervehdit.
Tiedätkö mies, minua ei haittaa vaikka joutuisin odottamaan vaikka vanhaksi mummoksi asti, kunhan vain meidän välillämme olisi molemminpuolista rakkautta ja saisin sinut omakseni.
Rehellisyyden nimissä minun pitäisi kysyä muistatko, kaipaatko, rakastaisitko minua? Haluaisitko minut elämänkumppaniksesi? Emme tunne toisiamme, tiedämme toisemme, mutta emme tunne. Ja silti luotan sinuun. Luottaisin sinuun. Ja sinä voisit luottaa minuun. Minä tiedän sinusta ehkä enemmän kuin sinä minusta, ehkä mietit olenko vielä varattu. Ehkäpä olet itse varattu ?
Jospa minä en tehnytkään sinuun samanlaista vaikutusta kuin sinä minuun. Todellisuutta on luultavasti se että sinä et edes muista minua tai edes nimeäni.
Satoja, tuhansia miehiä olen nähnyt, tavannut ohimennen eikä kukaan heistä ole sinä. Ketään en muista niin kuin sinua. Rakastaisin sinua.
Mietin mitä sinulle kuuluu, mitä teet, onko kaikki hyvin elämässäsi? Haluaisin hymyillä sinulle, katsoa syvälle sinivihreisiin silmiisi ja silittää poskestasi hellästi. Halaisin sinua lämpimästi ja keskusteltaisiin. Aluksi jäykästi ja sitten vapautuneesti kuten vanhat ystävät jotka eivät ole nähneet toisiaan pitkiin aikoihin.
Olen koettanut sinut unohtaa ja elää arkista elämääni. Aina sinä putkahdat ajatuksiini. Järjellä en pysty tätä ymmärtämään joten katson asiaa sydämelläni. Näen sinusta unta aina silloin tällöin. Toivon että sinä kaipaat minua samalla tavalla. Todennäköisesti et, mutta toisaalta mikään ei ole elämässä varmaa (paitsi kuolema). Uskon että tällainen, sanoisinko tahdonvastainen kaipaus, jotakuta kohtaan ei voi olla täysin yksipuolinen. Tai no voi olla, mutta haluan uskoa, toivoa. Muistan kuitenkin kauniin katseesi ja käytöksesi minua kohtaan. Tunsin itseni rakastetuksi kun vain seisoit hetken lähelläni ja tervehdit.
Tiedätkö mies, minua ei haittaa vaikka joutuisin odottamaan vaikka vanhaksi mummoksi asti, kunhan vain meidän välillämme olisi molemminpuolista rakkautta ja saisin sinut omakseni.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Miehen korvaan kuulostaa kauniilta nuo tunteesi. Mutta hieman pelottaa vaan puolestasi, koska ei tuossa kirjoittamassasi ole mitään mikä kertoisi miehen tunteista sinua kohtaan. Toivon tietenkin, että sinullekin käy hyvin.
Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Kiitos. Ihan fyysistä valimatkaakin on niin paljon etten ihan heti pääse hänen kanssa juttelemaan ja kun en varmasti tiedä onko hän edes vapaa. Olen realisti joten haluaisin edetä varovasti, mutta ehdottomasti kasvokkain ja sitä on vähän vaikea järjestää kun ei ihan tarkkaan tiedä missä se mies viilettää. Joku on joskus sanonut että jos jokin on tarkoitettu niin se tulee järjestämättäkin. Pakko uskoa niin.
Realistille ei tulisi edes mieleenkään tuollainen ikävöiminen ja haikailu, saati sitten, että kirjoittaisi siitä tänne.
Fyysinen välimatka ei ole nykypäivänä este, ehkä jopa mahdollisuus. Sähköisesti voi luoda helpommin pohjaa ja selvittää toisen ihmisen elämäntilannetta paljastamatta mitään liian raskasta.
Realisti yhteydenoton suhteen (siis se pitää hoitaa fiksusti ja asiallisesti, ei mitään järjettömiä rakkaudentunnustuksia heti alkuun vaan varovasti tiedustella elämäntilannetta ja kysellä kiinnostaako vielä jne.). Tunnen, elän, haikailen ja ikävöin ihan niin paljon kuin haluan, en siihen tarvitse kenenkään lupaa. Palstallahan on nimenomaan tarkoitus purkaa tunteita.
jotenkin haiskahtaa siltä, ettei se toinen ajattele susta samoin, oot vähän häiriintyneen oloinen, ikuisuushaaveiljia
Häiriintynyt en ole, kiitos vain kommentistasi. Romanttinen haaveilija ehkä. Se mitä se toinen ajattelee on minullekin kysymysmerkki. Sen meinaan kuitenkin selvittää tyylikkäästi. Siihen asti pidän toivoa yllä.
Tuhlaat elämäsi odottamalla mummoksi asti juuri häntä. Jos päästät saavuttamattomasta irti, voit ihastua jatkossa toiseen, jonka kanssa sinulla voisi olla mahdollisuus kokea ihan samat rakkauden tunteet yhdessä.
Hieno kirjoitus, toivottavasti löydät kaipaamasi.
Kauniisti kirjoitettu. Ihastumisessa molempien täytyy ottaa askelia eteenpäin - sopivalla tahdilla luonnollisesti - ja uskoa lujasti että toinenkin tuntee samoin, vaikkei sitä heti kykenisi osoittamaankaan. Ainut väärä valinta on, että ei tee mitään. Toivon kaikkea hyvää ;)
Tätä lukiessa tulee lämmin tunne, kun kuulen tekstin oman ihastuksen äänellä ja mielikuvituksessani vastaan hänelle omilla ajatuksillani.
Se on rakkaudella kirjoitettu ;)
"emme tunne toisiamme" ja nyt jo avoon menossa.
Muuten kyllä upeaa tekstiä.
henkilön tekstejä.
Kun en harrasta lyhyitä suhteita, ja haen vain elämänkumppania, en ketä hyvänsä, vaan todella rakasta ihmistä. En kuitenkaan hyppäisi äkkiä avoliittoon tms. vaan ensin haluaisin tutustua rauhassa, ei mulla ole kiire. Eikä tämä ole vain tekstiä vaan ajattelen, elän näin. :)
Tuleppas nyt kotiin nyt olet saanut elää raikuli elämää.
Kerropa ap sinä, mikä muuttuisi, jos sinä kertoisit sille miehelle rakastavasi?
Itse olen liian utelias luonne kovin kauaksi aikaa miettimään asioita, jotka olen "aina halunnut tietää".
No, tuo henkilö jota ajattelen taas jaksaa odottaa (sattuneista syistä tiedän) ja minäkin jaksan olla kärsivällinen. Niin kuin sanoin jo aiemmin, en menis hökäisemään että rakastan sinua, se ainakin karkottaisi varmasti hänet. Hiljaa hyvää tulee.
Voisin omia tuon aloituksen tekstin, mutta tiedän ettei hän tänne kirjoita, joten olekoot nyt omimatta.
Niinhän sitä luulisi.
Ihmettelen, että miksi ei silloin aikoinaan kiinnostanut ? Olikos hän millä alalla töissä ? Onko mahdollisesti enää paikkakunnallakaan.
Kirjoititko aiemmin, että hän on pelastanut sinut hyväksymällä sinut sellaisenaan kuin aidoimmillasi olet, mutta ei tiedä sitä vielä.
En ole. Eri henkilö olen. Itsekin toisinaan ihmettelen miten samalla tavalla ihmiset kirjoittavat kaipauksestaan ja rakkaudesta. Luulee melkein omaksi tekstikseen.Täällä on monta kaipaavaa, mutta kaikki ovat vääriä toisilleen. Mukava silti vaihtaa ajatuksia.
rakkaan ihastukseni kanssa. Saimme tänään olla kahdenkesken ensimmäisen
kerran kahteen kuukauteen. Koko ajan olen ajatellut kuinka voisin tehdä jotakin
hänen hyväkseen. Minun piti pyytää häntä kanssani ulos ensi lauantaina niin
eiköhän kohtalo päättänyt toisin :( ja jouduin emg
Hiljasessa veessä ne kalat kuttee. Hyvä että kelpaat muillekkin.Riittosa olet.
rakastan yhtä mut en tiedä oletko se sinä
Olen aina halunnut tietää miksi plussailet omia kirjoituksiasi Snow white. Saako se sinut itsesi tuntumaan itsestäsi paremmalta? Joka tapaussa sekopäistä ja läpinäkyvää tuo itsensä plussailu.
Kateellinen. Mistä päin tämä snow white kaipailee? Täällä ois Oulusta yks sellanen...
Olet ihana kun kysyt :) mutta ei asu Oulussa tämä mies. Toivottavasti "Sinivihreä" löydät hänet ketä ajattelet. Onnea matkaan. :)
Onko tämä henkilö pohjois-suomesta ja milloin viimeksi olette tavanneet / jutelleet?
Vielä lisäksi että mitä tuntomerkkejä tästä henkilöstä esim. vaatetus tai jokin mikä on mieleen painunut.
täyttää kaikki provon tunnusmerkit.