Ystävä vai rakastettu?

Ystävä on lahja ja arvokas asia.
Pidä ystävänä mutta katso että suhteen laatu on täysin selvä hänellekkin. Toisen tunteilla ei tule leikkiä omahyväisesti huomiontavoittelussa.

Kylllä, kyllä. Siksipä juuri tätä asiaa kyselenkin, koska en halua ketään harhaan johdattaa, sen enempää kuin itseänikään. Tämä ihminen on jo nyt sen veran tärkeä, että mieluummin luovun kokonaan, kuin loukkaan. Mutta jos se hänelle vain sopii, niin hyväksi ystäväksi hänet haluaisin. Kiitos vastauksestasi :)

Et tee virhettä. Henkiinen pohja tärkeintä. Intohimoa ei tähän suhteeseen tarvita jos kerran hän ei ole siekunkumppanisi.

Minulla taas asia on toisin, meillä synkkaa loistavasti erään naisen kanssa, mutta minä tunnen kovastikin fyysistä vetoa häntä kohtaan. Mitenkä saisin sydämensä avautumaan?

Mielenkiintoista,, minä olen vähän ihastunut erääseen mieheen mutta haluaisin hänestä vain sänkykumppanin silloin tällöin enkä mitään muuta.. mien asian voisi ilmaista ??

Jokainen tekee itse valintansa.. Voit tietty kokeilla hankkia yhen ystävä miehen, yhen seksikumppanimiehen, yhen yh-iskä miehen joka hoitaa lapsesi, ja yhden rikkaan rakastajan joko ostaa sinulle ferrareita. Maailma nyt kuitenkin tuppaa olemaan sellainen, että kaikkea ei aina välttämättä saa ilmaiseksi.

Ystävä vai rakastaja? taisit tuossa jo mainita suhteenne laadun eli olette tutustuneet treffeillä ja sinulle alkaa hahmottua omat fiiliksesi. Kumppani vaikuttaa mukavalta ja rehdiltä ja haluisit hänestä vain kaveria. Kumppanisi tekee päätöksen joka todennäköisesti on eroaminen, kun harvemmin kukaan treffailee kaveri tarkoituksessa. Kaverit ja kaverifiilistelijät käyvät ehkä bilettämässä tai urheilemassa keskenään, ei millään romanttisilla treffeillä.

Onhan näitä niinkutsuttuja vedättäjiä aina liikenteessä, jotka ruokkivat valheellisesti toisen tunteita "ystävyyden" nimissä,
samalla pönkittäen omahyväistä itsetuntuntoaan toisen ihailulla ja ihastumisella. Sitten kehtaavat pokkana perustella, että "mun pitäisi varmaan kertoa etten halua häntä, mutta en haluu loukata". Pahimman laatuisia itsekkyydessään tommoset ääliöt, eli älä siis ole yksi vedättäjistä.

Itseäni on ystävyyden nimissä vedätetty kunnolla niin päin, että seksi kyllä kelpaa, mutta emotionaalisten tarpeiden herätessä ollaankin vain "ystäviä". Joten en totisesti kuulu niihin, joille vedättäminen olisi tyypillistä. Aito vedättäjä tuskin kysyisi suhteen laadusta NÄKIJÄLTÄ, muistetaan siis millä palstalla ollaan.

En halua myöskään vetää liian nopeita johtopäätöksiä lyhyen tuttavuuden perusteella suuntaan enkä toiseen. Mutta on hämmentävää huomata tuntevansa suurta sielujen sympatiaa, joka ei valitettavasti ulotu seksuaalisuuden alueelle (silloinhan olisi ns. koko paketti koossa). Halusin tietää, voisiko tunne kehittyä fyysiseksi vetovoimaksi (joskus tosiaan toivoo, että voisi tuntea jotakin, mitä ei vaan jostakin syystä tunne). Kyllä kai useimmat toivovat löytävänsä sekä henkisesti että fyysisesti yhteensopivan kumppanin, ja itselleni tämä ihminen on ensimmäinen mies VUOSIIN (jos koskaan), jonka kanssa keskustelu lentää ja jatkuu tuntikausia... eli henkisellä tasolla olen häneen ihastunut, vaikka seksuaalinen vetovoima puuttuukin.

Ja kuten aikaisemmin kommentoinkin, välitän tästä ihmisestä siinä määrin, että luovun kyllä tästä antoisasta ystävyydestä, jollei se hänelle riitä.

Tosimiehelle vielä sellainen kommentti, että treffeille mennään kai tutustumaan toiseen, eivätkä ne sinänsä velvoita puolin eikä toisin muuhun kuin fiksuun käytökseen. Aika monta hienoa kohtaamista olisi jäänyt väliin, jos ainoa arvo vastakkaisessa sukupuolessa olisi se kumppani-potentiaali. Et aina treffeille mennessäsi voi olla 100-prosenttisen varma, tapaatko tulevan kumppanisi. Jos hyvin käy, niin kyllä, mutta mahdollinen ystävyys ei ole mikään paskempi diili sekään. Avaimena on vastavuoroisuus ja kokemus, jossa kumpikin kokee saavansa kylliksi jatkaakseen suhdetta, vaikka sitten ystävyytenä. Itse en jatkaisi sellaista suhdetta, joka aiheuttaisi puolin tai toisin romanttisia pettymyksiä.

Ensisijainen huoleni ei ole toisen reaktio: aikuinen ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Viimeisessä kommentissa tunnutaan myös automaattisesti olettavan, että tämä mainittu mies olisi jotenkin onnettomasti ihastunut minuun. Ei sellaisesta ole ollut puhetta, vaan lähinnä ollaan puolin ja toisin suitsutettu, kuinka antoisaa on ollut vaihtaa ajatuksia. voihan olla, että myös hän pitää minua "vain" ystävänä.

Luotan myös siihen, että tämä henkilö arvostaa rehellisyyttäni, jonka osaan kyllä ilmaista rakentavasti (ts. toista holhoamatta). Toivoisin, että muut toimisivat sen suhteen samoin, sillä rakastava rehellisyys on aina parempi vaihtoehto kuin toisen roikuttaminen loputtomalla päättämättömyydellä.

Eli lyhyestä virsi kaunis: en halua kävellä onneni ohi, joten halusin jonkun näkijän kertovan, mikä rooli tällä ihmisellä voi elämässäni olla. Mutta hauska, että ketjuun kertyi näin paljon asiaa. Kiitos kaikille kommentoineille!

Rakkaudella, Kiehrä